Hannun blogi

Aina pitää olla mahdollisuus kyseenalaistaa asioita. Asioiden kyseenalaistamien on tervettä. Se, että erilaisia mielipiteitä ei suvaita, ei ole tervettä.

Samaa mieltäkin saa olla.

Mikä on lama ? Onko lama on epävakaa väliaikainen taloudellinen tila, joka on väliaikainen… Jos lama pitkittyy, onko se sitten lama ollenkaan, vaan vakiintunut olotila ?

Mikä on sitten loppujen lopuksi elvyttävää ? Erityisesti mikä on sellaista elvyttävää, joka toimii kuntataloudessa nopeasti ? Kurikkalaisia elvytystoimia pitäisi pohtia toisaalta hyvin huolellisesti, koska siinä on avain meidän hyvinvointiimme.

Se on ainakin varmaa, että jos emme olisi pitäneet kaikkia rahoja osakkeissa vaan panneet sitä vähän sukanvarteenkin, olisimme paremmassa jamassa. En sano tätä siksi että haluaisin olla jälkiviisas, vaan että virheistä pitää oppia. Onko virheiden paras hyöty siinä että oppii ? Kuntataloudessa virheet ovat vain niin ryökäleen kalliita. Joka tapauksessa lamaan pitää varautua vaikka sukkia täyttämällä. Vivusto, jolla lamaa taitetaan on taas niin monimutkainen ja teoreettinen.
Yksi ongelma on myös siinä, että kuntatalouden päätöksenteko on maallikkojen hommaa. Kaiken kuntapäättämisen ongelma on siinä että maallikot niistä päättävät. Meidän osakesäästämisfarssi on siitä hyvä esimerkki.

No ei kai sekään ole ongelma jos kyseenalaistamiselle ja arvostelulle - keskustelulle - annetaan sijaa. Mutta kaiken päättämisen alku ja juuri on maalaisjärjen käytössä. Pitää myös hyväksyä se, että olemme erilaisia. Tarkastelemme asioita eri vinkkeleistä ja erilaisilla osaamistasoilla. Useimmilla on kuitenkin jokin käsitys asioista ja niitä kannattaa kuunnella. Toimet pitää tehdä niin yksinkertaisiksi jotta kaikille menee jakeluun.
Toisaalta, jos vain taidot ratkaisevat, eduskunta olisi täynnä professoreita ja tutkijoita.

Kurikka tarvitsee matkailuelinkeinoa. Me olemme lapsenkengissä ja tavoitteemme on liian matalalla.

Innovaatiot ja rohkeus ovat asiat joita tarvitaan lisää. Tuohikontit ovat ok, mutta meidän pitää panostaa muuhunkin kuin perinteeseen. Vanhat ideat on jo käytetty moneen kertaan. Tarvitsemme innovaatioita ja strategiaa. Matkailuala vaatii rohkeutta. Ajatelkaa vaikka Päivikki Palosaarta. Ei tainnut Lapin matkailuun moni muu aikoinaan uskoa.
Kansainvälisyys on kurikkalaiselle matkailulle vain sana. Matkailu on parhaimmillaan bisnestä isolla Beellä. Kunnnan tehtävä ei tietenkään ole tuottaa matkailupalveluita, mutta mukana  se voi olla.
En ole vieläkään selvittänyt, mitä Komia - hanke pitää sisällään. Seinäjoki nielee noin 50 000 euroa rahaa, mutta saako sillä oikeasti mitään ?

Vaakunan suunnittelu oli tavallaan turhaa. Pitkässä Jussissa olisi ollut DDR:n lippu valmiina. Toinen vaihtoehto vaakunaksi olisi ollut 1985 paljastetun Kurikan Miesmannekiinien lipun heraldiikka. Joka muistaa minkälainen lippu oli, niin on varmaan kanssani samaa mieltä.

Vaakunaan en kommentoi sen kummemmin. On totta että värit olisivatyvoineet olla demarinpunainen ja keskustan vihreä. Koska päässyt paikalle kokoukseen, minulla ei ole jälkikäteen asiaan sanottavaa. Tapa millä asia hoidettiin olisi voinut olla julkinen. Tuotiin yksi ehdotus valtuuston hyväksyttäväksi. Muiden esitysten heraldiikkaa ei oltu hyväksytetty. Se tapa millä liitosneuvottelut on hoidettu, on yleistynyt muuhunkin päätöksentekoon.

Uusi hallituksen puheenjohtaja ottaa itselleen kovat haasteet. Hän aikoo kuulemma panna asiat järjestykseen kerralla. Oikein hyvä. Mutta miksi pilkata edellistä hallituksen puheenjohtajaa ? Ilkkuminen on aina turhaa ja tyhmää. Pilkkaaminen on kummankin pilkkaajan ylimielisyyttä.
Kurikka-laivan kipparoinnissa on nyt täysi työ. Yhteistyön perään huudellaan nyt monesta suunnasta. Ehtona yhteistyölle on kuitenkin että kaikki tekevät niin kuin käsketään. Suurin työ taitaa olla deedeeärräläisen keskuskomitea-ajattelun kääntämiseksi 2000 - luvun demokratiaksi. Kaikki tapahtuu aikanaan. Niinhän se DDR:kin kaatui.

Rakennetaanko ensin uusi Berliinin muuri Kurikkaan ?

Kurikassa käyty kuntapolitikointi on herättänyt huomiota valtakunnanlaajuisesti. Huomiointi on ollut rumaa, mutta oikeaan osunutta. Viimeisin kommentti tuli eilisen Hesarin pääkirjoituksessa. Harvoin pieni kunta nousee otsikoihin niin kuin Kurikka nyt.
Pääkirjoitus käsittelee kurikkalaista kuntapolitiikkaa osuvasti: “Oppositioon pakottaminen ei kuulu kunnallisen demokratian perusajatuksiin. Satunnaisen enemmistön vallantäyteys potkaisee yleensä takaisin”. Tekstissä kuvataan “teknistä vaaliliittoa epäpyhäksi allianssiksi, jolla ei ole muuta sisältöä kuin vallan tavoittelu”.
Maakunnallisella ja paikallisella tasolla olevat toimittajat ja päätoimittajat ovat kyseenalaistaneet yhden henkilön koko sirkuksen takana. Pohjalainen uho, yltäkylläinen itseriittoisuus on tullut tiensä päähän.
Harvoin tapahtuu niin että yksityinen kansalainen on niin voimakkaan arvostelun kohteena kuin Matti Ollila on ollut. Täysin ansaitusti.

Vastuu on Ollilalle joko pakoilemista tai omakehua. Hän esiintyy välillä kuin suuri sotapäällikkö, välillä kuin rintamakarkuri. Hänelle ihmiset ovat joko vihollisia tai ystäviä. Toimittajat ovat joko pettureita tai rakkaita ystäviä.
Mediaa ei voi hallita pyllistämällä eikä nuolemalla, vaikka tahto olisi kuinka luja ja taipumaton. Media on tavallaan oikeudenmukainen.
Tiedotusvälineitä pitää voida arvostella, mutta tälle näkymättömälle viholliselle rähjääminen potkii takaisin - Varsinkin kun viha osoitetaan henkilöihin, tavallisiin työtään tekeviin toimittajiin. Syytettyjen lista alkaa olla pitkä kuin näläkävuosi.
Tällainen vallantäyteys potkii takaisin joka suunnalta. Marttyyriksi heittäytyminen ja kiivas muiden syyttely ei juuri sympatioita heruttele.

Se ajatus että kunnallinen demokratia toimii vain yhdessä tekemällä ja toisia kunnioittaen sai lisää vahvistusta.

Kiitos kehuista kommenteissa !
Blogiin kirjoittaminen on sikäli vaikea laji, että siinä ei saa rakastua omaan tekstiin. Se on joskus ikäänkuin julkinen päiväkirja. Kontrollia ja ohjailua ei ole ulkopuolelta. Suuri vaara mennä jossain kohtaan metsään on tällä rallipolulla koko ajan olemassa. Jälkeen päin on tullut huomattua jotta joskus teksti on ollut luvattoman huonoa. Syynä siihen on aina ollut tietty hosuminen ja puntaroinnin puute. Ehkä pieni ylimielisyys.

Mutta onpa noita kavereita jotka antaa tykkyä negatiivista palautetta. Aiheettomat ja nimettömät haukut on asia jolle en korvaa kallista. Jossain netin keskustelupalstoilla on aina silloin tällöin perusteetonta äyläilyä. Nimettömänä kirjoittaminen on mielestäni on ajan haaskausta. Sanottava on painavaa jos sen perässä on nimi. En kirjoita koskaan nimettömänä. En myöskään kommentoi omia blogejani nimimerkillä. Sellaistakin sattuu, mikä on erittäin huvittavaa. Tunnistan aika hyvin kirjoittajan, vaikka tekstin tyyli vaihtelee ja siinä viljellään tahallisia kirjoitusvirheitä. Sormenjälki jää aina.
Itsensä toistamista on työläs välttää.

Tekstin tuottamisen pitää olla hinku. Tämän ajan  voisi käyttää atrikkeleiden kirjoittamiseen - hyödyllisempään, josta saisi lähettää laskun. Tämä nyt on vain hauskaa kirjoittaa mitä sattuu aiheita. Mulla ei oo laskuria joten en tiedä kävijöiden määrää.

Maatilan Pirkan entinen päätoimittaja Paavo Laukka on loistava palautteen antaja.  Kehuakin voi rakentavavasti.  Kehuissa on aito uskottavuus tärkeää. Arvostelut menevät samaten hyvin perille jos ne rakennetaan nasevasti ja rakentavasti. Puhdas moite ei rakenna. Laukalla oli vielä yksi loistava piirre: Hän antoi erinomaiset ohjeet jutun rakentamiseen. Näkökulmat ja sudenkuopat. Hän oli sen vuoksi myös hyvä opettaja.
Parasta tälläisen blogitekstin tuottamisessa on omien ajatusten seulominen. Luulen että tämä kehittää. Kaikki kirjoittaminen on hyvästä. Lukeminen samaten.

Mutta aikaa tähän kuluu paljon.

Joulu alkaa leivinuunin lämmityksellä. Pihasaunan valmistelulla. Ruokien kypsennyksellä. Turun joulurauhan julistuksella. Rituaalit ovat osa rauhoittumista. Se lyhyt aika, kun mukulat olivat pieniä, oli joulu erityisen merkityksellinen. Se aika oli lyhyt.

Yksi on pesästä jo neljättä joulua pois. Toisella puolella maapalloa, Etelä-Amerikassa. Pojat koristelivat eilen kuusen veljellisesti nahistellen, niin kuin aina. Välipäivinä nähdään sukulaisia ja vietetään häät. Uunna vuonna Verdin Rigoletto ja Senaatintorin hartautta - “Jumala ompi linnamme” veisataan kaksin käsin kun muualla riehutaan. Se on sitä suomalaista. Ulkomaalaisille suomalainen joulu on erilainen, aika hiljainen juhla.

Pojat menevät pukittelemaan yhteen paikkaan. Taidamme mennä mukaan - siitä tuloo hauskaa. Hautuumaa, Vieno-täti. Naapurin Eevalle emme enää voi viedä kukkaa.
Meidän jouluun kuuluu jokunen joulupuhelu Italiasta, Giuseppeltä, Annalta, Robertalta. Ehkä yksi brasiliasta, Danielilta, toivottavasti. Ja meidän Rosa soittaa nauravan puhelun Chiloen saarelta, Tyyneltä mereltä kaukaa.
Joulu on odotusta.
Hyvää joulua !

“Eteläsuomalaiset ovat tyytymättömiä etenkin viime perjantaina Suomen ja EU-komission kesken syntyneeseen pohjoisen tuen ratkaisuun, joka mahdollistaa sika- ja siipikarjatukien maksamisen jatkossa pohjoisella tukialueella. Suomi ja komissio päättivät jo aiemmin, että kyseiset tuet ajetaan alas Etelä-Suomesta viidessä vuodessa”.

Kukaan ei saisi saada mitään. Lapsellista. Tuollainen joukkoeroaminen on aika järkevää. Sillä saadaan asioita eteenpäin. Pohjoisen väki aikanaan tuki etelän viljelijöiden pyrkimyksiä. Nythän on sellainen tilanne että jos lasketaan etelän isot investointituet, niin pohjoinen on häviäjä.

Sirkka-Liisa väittää että pohjoinen on ylittänyt tuotannon ja sen vuoksi komissio haluaa leikata. Ei pidä paikkaansa. Tuet eivät saa lisääntyä. Tuotanto saa.

Miten meidän maatalouden käy kun omat leikkaa vapaaehtoisesti loputkin ?

Miksi meillä on maatalousministerit noin osaamattomia ja huonoja neuvottelijoita ? Miksi siihen hommaan ei panna parasta osaamista ?

Kurikan kaupungin osakepääomasta on sulanut 150 miljoonaa euroa. Luku on tietenkin teoreettinen, koska osakkeita ei ole realisoitu. Voisi kuitenkin ajatella, että onko ollut viisasta istua osakkeiden päällä tekemättä edes jonkinlaista sijoitussuunitelmaa.

Vaalien alla ratsastettiin osakeasialla. Nyt on kuitenkin käynyt niin että ne jotka ovat vaatineet passiivisuutta osakesalkun hoidossa, ovat sitä salkkua eniten sulattaneet. 150 miljoonaa euroa - hups ! Ajatelkaa jos Jarvan ajatus olisi sanut tuulta ja osakkeista olisi kotiutettu vaikka 20 miljoonaa, meillä olisi nyt 20 miljoonaa. Voitaisiin perustaa vaikka kirjastoon virkoja tai ostaa Fortumin osakkeita.

Markku Ala-Mieto pohti Kurikka-lehden mielipidepalstalla kirjaston määräraha-asioita. Pitkän populistisen kirjoituksen ideasta en oikein päässyt käsitykseen. On kuitenkin selvää että jos haluamme objektiivista tietoa valtuustosalin tapahtumista ja kokonaisuudesta, se ei tapahdu Kurikka-lehden mielipidekirjoitusten kautta. Otan asiaan kantaa, koska tuollainen kirjoittelu antaa harrastelijamaisen käsityksen kunnan talouden hoidosta. Yhden asian irrottaminen kokonaisuudesta ei tee muista kirjastonvihaajia. Jos rahaa ei ole niin sitä ei ole. Jos kirjastoasiaan otan kantaa niin olisi ennemmin syytä pidentää aukioloaikoja aamuun, koska sitä tarvitsevat koululaiset hyppytuntejaan varten. Papat voivat käydä Ilkkansa lukemassa silloin kun pytinki on auki.
Tiedottaminen on sinänsä tärkeä asia ja sitä on syytä lisätä. Kokousten videokuvaaminen olisi aika mielenkintoinen veto. Asiaa en ole syvällisemmin pohtinut enkä sitä suoralta kädeltä ehdota, mutta puhujapöntön teatterista saisi aika paljon mainiota kummelipätkää.