Uusimme blogia. Uusi blogi löytyy osoitteesta www.hannukoivisto.fi/blogi . Vanha blogi jää klikkauksen päähän tälle sivustolle. Luulen että uusi on hiukan luettavampi.Uuteenkin blogiin pääsee samasta palkista kuiin ennenkin sitten ehtoopäivällä, kun muutos on tehty.
Galleriaan tulen laittamaan kuvia tasaiseen tahtiin. JOtta käykää kattomassa.
Mitäs siihen sanotta jotta kun kisoja on tiedossa, niin pakataan lumi kesä yli vaikka Ikarin louhokseen kesän yli. Peitetään se hakkeella. Koettu konsti. Jos olette Jukajan sahalla nähneet puuvaraston lumen alla.
Kun lumi säilötään hakkeen alle, se säilyy. Isoja projekteja varten voidaan kysyä tykkiä ostopalveluna. Jos lumi roudataan kilpailuvuonna Kalajaisista Kurikkaan, niin lumikuution kuljetus maksaa euron kaks kuutio. Joka tapauksessa sitä joudutaan kuskaamaan. Mahdollisuuksia on.
Nämä on ehdotuksia keskustelulle. Kun Tyrväinen tuloo Kurikkaan niin häneltähän saadaan tietoa miten paipin tekeminen sujui Paimios. Paimion hiihtoputki toteutettiin hänen aikanaan.
Se on siis fakta jotta valtuustosalis ei löydy niin paljon käsiä nousemahan jotta tämä ajatus nyt menisi läpi. Jos me tehdään pidemmän tähtäyksen suunnitelma ja edetään suunnitellusti.
On aika monia tahoja joita pitää kuunnella. Tärkein tuos lumitykkiasias on ehdottomasti nuoret hiihtäjät.
Siitä lumitykistä sen verran, että se maksaa 100 000e ja käyttökulut on 20 000 euroa vuodessa. Sitä ei tarvita edes joka vuosi. Kiva se olisi, jos sitä ehtisi joku käyttämään. Ja jos joku sen maksaisi. Ongelma on siinäettä sille ei tule löytymään realistista maksuhalukkuutta.
Oma ajatukseni olisi, että hyödynnetään Kalajaisen tykkä järvi vesivarasto vieressä ja kaikki valmiina. Mietaalta on pitkä matka Kalajaisiin,mutta jos annetaan vaikka aktiivihiihtäjille tai Ryhdille avustusta kulkemista varten, olisi sekin parempi vaihtoehto tässä tilanteessa kun meillä eletään 20 miljoonaa yli varojen.
Itse hiihdän 500 -800 kilsaa vuodessa. Tänään oli Kalajaisissa kaukaisimmat hiihtäjät Maalahdesta, 43 kilsan päästä. Olisiko Ilmajoen kanssa aika käydä neuvotteluja palvelujen ostamisesta Kurikkaan ?
Kalajaisjärven pohja on yhtä korkealla kuin Santavuori. 70-80 metriä ylempänä kuin meidän tupa Panttilassa. Korkeutta mittaavan sykemittarin mukaan suurinpiiretin näin. Eli siellä on lumi aikaisin ja myöhään. Latupohja on erilainen kuin esimerkiksi Kylävuoren kurainen savi.
Tämä tarkoittaa sitä, että jos hommaisimme lumitykin, pääsisimme hiihtämään joskus viikon kaksi aikasemmin kuin nyt ja kausi pitenisi viikola kahdella. Tuona aikana voisimme käydä Kalajaisissa, joka on keskellä Kurikkaa. Ajatellaan toisin päin: Mitä muuta hiihtäjät voisivat saada 200 000 eurolla ?
Santeri tossa piipahti ovenraosta toivottamassa hyvät yöt. Juteltiin jotta taidan laittaa laskurin sivuille. Se sanoi jotta Talentin aikaan sen irc-gallerias käytiin tuhansia kertoja päivässä. Utube-videossa oli kävijöitä ollut 150 000 !
Ajattelin jotta tuo julkisuus on vaarallinen juttu. Ja Matti Olliallle sanoisin, jotta muista, että sitä ei voi hallita. Siksi se on vaarallinen. Jos sinne tulee häirkköviestejä tai muuta ei - toivottua, niile ei voi mitään. Ei auta itkeä jos joku sanoo pahasti, erityisesti itte on päästellyt suustaan mitä sattuu. Saarakkala-viha on kyllä käsittämätöntä. Istutte vierekkäin valtuustossa. Aika kohtalon ivaa. Sitten se logi missä puhuttiin ketunhännästä. Saarakala on viksu lupaava politiikonalku, jota pitää arvostaa. Mitä me olimme sen ikäisenä. Lahjakas sälli. Ja vähän nuori vielä.
Tuo ikäasia on sellainen johon puutun myöhemmin. Nyt pitää maata. Laskekaa demarien keski-ikä varavaltuutettujen kanssa vaikka. Ja Kurikan Kokoomuksen porukan ikähaitari. Kokemattomuus on joskus sekin hyvä, jos se on nuorella. Meillä tuetaan tulevia lupauksia ja uusia kykyjä niin paljon kuin mahdollista.
Kokemuksesta on joskus haittaa, jos se on ylimielistä.
Olimme Santerin Talent-aikaan aika varovaisia ja pelokkaita julkisuuden suhteen, mutta kaikki meni hyvin. Päivittäin kaveri huomataan vieläkin kaupoissa ja elokuvissa, konserteissa. Yks kommentti oli “ai, Talent-poika”. Kaikki positiivista ja esiintyvälle taiteilijalle hyvää palautetta. Pojan yksi rooli on Seinäjoen kaupungiteatterin Tivolilapsissa Leijona-Sika. Sopisi isällensäkin. Ainakin nimike.
Öitä
Kalajaisis on muuten se lumitykki. Aika uus. Ja sitä on käytetty. Kokeilkaa. Kalajainen on Jurvan Kurikan puolesvälis.
Huippuladut !
Olen kaupassa vastaillut ihmisten kysymyksiin ja keskustellut paljon. Se on oikeaa viestintää. Tykkään kun saa jutella naamatusten. Ei niin kiirus ookkaa jottei kerkiääsi.
Tuttavan poika sai potkut sähköpostilla - Enää ei tartte töihin. Kuulin sivukorvalla kun jollekin oli ilmoitettu että sitä kihlasormusta ei tartte enää pitää - tekstarilla.
Keskustelut ja erityisesti pottuilut hoidetaan blogipalstoilla tai sen kommenteissa. Luullaan jotta lehdistöä ei tarvita enää, blogi riittää. Siellä voi haukkua simmut täyteen eikä huutajasta oo tietoa.
Pottuilukin osuisi maaliinsa paremmin silmätysten. Vastaajalla olisi myös mahdllisuus kommentoida. Lisäksi viesti olisi maltillisempaa.
Normaali keskustelu ja kanssakäyminen ei kuitenkaan ole historiaa.
Kohdataan reilusti.
En taida oikein ymmärtää loppuun asti julkisen sektorin mahdollisuuksia elvyttää. Kaikenlaista voidaan toki tehdä ja puuhastella.
Auttakaa. Ja opettakaa mikä vaikuttaa tehokkaasti. Opettelen ja kerron sitten joskus blogissani mitä olen oppinut.
Joka tapauksessa viikonlopun mietteet tiivistyvät sellaiseen asiaa, että Kurikkaa on ajateltava kokonaisuutena, jolle on luotava visioita ja strategia. Yksi päämäärä johon kaikki tähtää. Paljon on tehty erillisiä asioita, joilla ei ole pääteihäntää.
Eri asioita yhdistelemällä luodaan säästöjä. ivipellon Jukan kanssa pähkäilimme esimerkiksi urheilukenttäasiaa. MIksi se on erillisenä tuolla notkossa. Jos se olisi tehty jäähallin viereen männikköön, olisi syntynyt julmasti erilaisia säästöjä. Olisi ollut pukuhuoneet hallilla. “Traktoritalli” olisi ollut valmiina teknisten tilojen vieressä. Paljon muuta.
Päät yhteen.
Tälläisessä viestinnässä on matkimisella suuri osuus.
Kun ajatukset jalostuvat matkimalla, ne ovat käyttökelpoisempia.
Meidän viisaus on kuitenkin aika paljon muiden omaa. Ihminen on omanlainen kopiokone. Kuitenkin luova sellainen. Aika vähän on aivan omaa. Pian oma ajatus on kuitenkin jo kaikkien omaisuutta. Asiat sekoittuvat kuitenkin niin ettei omiakaan enää tarkkaan tunnista. Eikä sillä niin väliä. Luovuus tekee koko ajan uutta. Oma luovuus on jokaisen oma asia. Sitä on kaikilla.
Kun tuuli käy meidän yli, joku toinen keksii samat asiat. Taas.
Olemme olleet kahden vaiheilla Rytmiraiteen puitteissa tänä vuonna. Tai ainakin minä olen ollut. Aiomme pitää festivaalimme. Pidämme sen edelleenkin omalla riskillä. Olin alustavasti sitä mieltä, että hautaamme projektin hetkeksi.
Muiden, Pentin, Anna-Liisan ja Jarin näkemys oli sellainen, että teemme juhlan niin pienellä budjetilla, että pärjäämme omillamme. Näin teemme. Olkaa hyvät !
Festivaali alkaa luultavasti markkinaperjantaina tansseilla. Markkinalauantaina sitten taas hiukeat bileet. Sunnuntaillekin saatamme kaavailla jotain.
Tukijoiden metsästys alkaa. Tarvitsemme rahaa. Älytöntä tehdä tälläistä vapaaehtoista mistä ei hyödy mitään järjellä perusteltavaa. Älyttömyydet ovat kuitenkin virkistäviä juttuja.
Ehdotelkaa hyviä ideoita. Aikaa on enää kahdeksan ja puoli kuukautta.
Tein kirjoituksen Kansallisoopperan uudenvuoden esityksestä, Rigolettosta. Poistin sen ja huomasin jotta se silti oli jo huomattu. Blogi toimii nopeasti. Kirjoitus käsitteli kulttuurikäsitettä. Huomasin jotta olin jo käsitellyt asiaa aiemmin. Ja kuitenkin tuo aihe on aika tylsä, Kulttuuri on käsitteenä kuiva. Tai siitä on vaikea kirjoittaa eitylsästi. Kirjoitin siitä tylsästi, kun täällä blogissa tuntuu joskus päästävän käsistään tekstejä liian helposti. Kulttuuri on aiheena pohdinnan arvoinen, koska sillä käsitetään niin eri asioita. Kulttuuri ei tarkoita ainoastaan taidetta.
Palaan siis aiheeseen Rigoletto.
Ooppera on taidemuotona vaihteleva. On monenlaisia esityksiä ja monenlaisia oopperoita. Mukavin kokemus oli Carmen Tampereella ja Seinäjoella Cavalleria Rusticana. Kauhein oli Seinäjoella Viimeiset Kiusaukset. Cavalleria oli lyhyt ja intensiivinen, hyvät solistit ja kuulijalla hyvä fiilis. Hyvä ohjaus.
Rigoletto on dramaattinen ja liian pitkä. Neljä näytöstä. Komeat puitteet. Kansallisooppera on rakennuksena arkkitehtoonisesi kaunis jos sitä kattoo sisältä. Mannerheimintiekltä katsoen se muistuttaa Kurikan kaupungintaloa tai uutta vaakunaa. Puuseppänä siellä on Hannu Koivisto Kurikasta, muuten.
Pyörivät lavasteet oli aika helekkarin upeat. Laulajat hyviä; Narri Rigoletto oli äänessä paljon ja hänellä oli soiva basso. Tenoreita on Italia niin pullollaan että tännekin löytyi hyvä yksilö. Hittinä sopassa oli tarttuva “la donna e mobile”. Koloratuurisopraano Kristiina Kaappola oli upea. Näytöksestä nukuin ensimmäiset viistoista minuuttia, siitä en muista mitään.
Yleisö oli vanhaa. Kuului natinaa, enkä tiennyt johtuiko se nivelistä vai penkeistä. Seuraavaksi rasvaprässi mukaan.
Kattoin yöllä telekusta Amy Winehousen konserttia. Jotain ns munaa mimmissä on. Piti kattoa loppuun asti huojuvaa täyteen piirreltyä laihaa holistia, jonka laulussa oli jotain magiikkaa. Monen esiintyjän karisma perustuu jonkinlaiseen hulluuteen. Winehouse ei ole aivan tavallinen tyttö, eikä mikään unelmaminiä.
Mutta Untamo Perttu ja Kakkorin Sahurien kaltaista kosmisuutta ( Jussi-Pekka Hakolan adjektiivi kommenteissa miesmannekiineista, jonka oli kirjoittanut väärin ) ei hevillä tule mieleen. Rytmiraiteen esitys oli sikäli kosminen että Verdikin kalpeni kurikkalaisille säveltäjille. Sävellykset olivat kauniita ja herkkiä. Pakko kehua vielä vähän. No ei kai Verdiä ja Mietolaa tietty voi verrata, mutta kuitenkin.
Rigolettossa ei muuten ollut lihavaa naista, Kaappola kerkiää vielä toki lihomaan. Karita Mattilan haluan nähdä esiintyvän. Livenä näin hänet joskus Turun kauppahallissa. Nainen täyttää tilan kuin tilan. Kosmisesti grillikylki kädessä.
Nyt kuorimuuri kuumaksi ( ei kuorimuori) (-; Siat odottavat kohta taas äijää.