Hannun blogi

Amerikkalisten autojen harrastus on Suomessa sitkeätä. Vaikka valtiovalta kaiken tekee, että harrastaminen tulisi mahdollisimman hankalaksi ja tyyriiksi, niin Pohjanmaallakin taitaa olla tuhat järjestäytynyttä aktiivia. Jenkit ja pohjalaiset kuuluvat saumattomasti yhteen. Jostain syystä Häjyt -elokuvassa oli kulkuneuvona laikka-avo.

Olen itse ajellut pääsääntöisesti jenkillä muistaakseni vuodesta 1994. En pidä amerikkalaisia erityisen hyvinä autoina, ajaminen niillä on vain tapa. Aikaisemmin kun matkustimme paljon perheen kanssa, oli iso Suburban turvallinen. Monille jenkit ovat harrastus ja elämäntapa. Minä satun pitämään hulppeista tiloista ja pehmeästä kyydistä.
Jenkeillä ajamista on rajoitettu viimeisten vuodet kummallisilla pykälillä. Viime aikoina on tuontioautojen rekisteröinti tehty liki mahdottomaksi. Jenkin rekisteröimisestä pitäisi antaa jokaiselle kunniakirja sinnikkyydestä.
Liikenneministeri Susanna Huovinen kesäkuun ensimmäisenä 2006 allekirjoitti lain, jossa amerikkalaisia autoja saa nyt tuoda maahan, mutta niiden rekisteröinti on edelleen mahdotonta. Suomella on aivan kotikutoisia järjestelmiä, jotka rajoittavat auton hankintaa. Kun aikaisemmin piti vaihtaa tuulilasi, nyt joudutaan uusimaan kaikki lasit. Ruotsissa kelpaa amerikkalaiset lasit ilman CE-merkintää. Kun kaikki muutostyöt tehdään, mitä laki edellyttää, palaa rahaa noin 6000 - 10000 euroa. Hupaisaa on kuitenkin, että muuttoauto on pykälien mukaan turvallinen amerikkalaisilla laseilla, valoilla ja vilkuilla. Brysselistä on viestitetty, että muutostöitä olisi syytä kohtuullistaa. Mitään ei tapahdu, vaan asia makaa ministeriön pöydällä.
Viimeisin viilitys on ruveta sakottamaan autolla ajamista. Korkeaa ajoneuvoveroa ilmeisesti laskettaisiin ja ajamista verotettaisiin. Jotta tasapuolisuus toteutuisi olisi syytä meillekin tuoda metro Kalamoonmaahan. Meitä maalaisia, joilla on pitkät välimatkat, rangaistaan. Cityviheriät kolomosen sisällä taas vahtivat etujaan. Kaiken lisäksi isoilla autoilla ajavat joutuvat maksamaan päästöistä ajoneuvon painon mukaan. Ei kai tässä auta muuta kuin hankkia jokin kukkopilli liikkumista varten. Ison miehen pitää vain ajaa takapenkiltä käsin, jotta saa jalaat mahtumahan pedaaleille.

Yksi ratkaisu asiaan toki on. Muutetaan Ahvenanmaalle. Siellä ei tarvitse muutoskatsastaa. Siellä ei tarvita kuin lukea ovesta lätkä, jossa ilmenee että auto on tarkoitetu liikenteeseen Amerikassa. Mitenkähän Susanna Huovinen tuon perustelee ?

Olen sosiaalisesti valmis, yhteistyökykyinen pohjalainen mies. Minulla on sopivasti itsevarmuutta mennä vaikka eduskuntaan töihin. Olen hiukan tavallista rohkeampi äijä, joka uskaltaa aettua omien ajatusten taakse vaikeassakin paikassa.

Yhtä asiaa pidän itselleni tärkeänä. Olen toimittaja. Toimittajan työssä olen joutunut tutkimaan, analysoimaan ja tekemään johtopäätöksiä. Kun teksti julkaistaan, on sen oltava oikein. Porstuapuheissa ihminen saa puhua mitä suuhun tulee, mutta painetussa sanassa jää epätarkuuksista kiinni.

Elämänkokemukseni kattaa paljon yrittäjyyttä. Olen ollut oman tieni kulkija.

Olen myös aika suorasukainen. Muutaman viime vuoden aikana olen oppinut kuitenkin ilmaisemaan itseäni aina vain sivistyneemmin. Silloin saa asiansa paremmin perille. Nyrkkiäkin pitää osata lyödä pöytään, mutta se saa tapahtua vain harvoin jotta sillä on vaikutusta.

Jotta äänestäkää mua, saatte eduskunnassa mielenkiintoista seurattavaa !

Aamu alkoi niinkuin useimmat aamut: Heräten reippaana haukotellen. Vaalien lähestymisen huomaa siitä, että usein aamun ensimmäinen ajatus liittyy tuleviin vaaleihin.

Tänään pohdin kello seitsemän nolla viisi ehdokkaitten puhetapaa. Mikä tekee ehdokkaan puhetavasta kömpelön ja epäuskottavan? Matkiminen ja pyrky, päättelin kahvukuppia ryystäessä, sanomia lukiessa.

Ollaan huomioitu eturivin poliitikkojen puhuvan tietyllä tavalla. Jotta meidät luettaisiin uskottavasti samaan kastiin, luulemme, että meidän pitää puhua samalla tavalla.

Harva kykenee omaksumaan muutaman kuukauden aikana uusia maneereja uskottavasti. Pidän tärkeänä, että ilmaisu olisi luonnollista. Se on erinomaisen vaikeata, koska meidän mallimme on jotain muuta kuin tavallisen ihmisen malli. Kuka korvalainen tai kurikkalainen puhuu saunassa sadassa asteessa kun joku kukatahansa heinäluoma- nobody.

Jos paneelissa tulee kysymys esimerkiksi eläkeläisten epätasa-arvoisesta verotuksesta tai taitetusta indeksistä, harva pystyy vastaamaan ilman fraaseja. Selkokielisyys antaa osviittaa siitä, että ihminen on aito mielipiteessään.
Kansan edustajat eivät ole mitään kummajaisia vaan tavallisia ihmisiä. Ei minulla ole ainakaan yksinäni kykyä ajaa esimerkiksi yrittäjien asemaa paremmaksi. Tavalliset rivikansalaiset eivät voi luvata eduskuntaan pyrkiessään yhtään mitään muuta kuin olla ahkeria ja tehdä työnsä sydämellä. Kaiken lisäksi työ on pääosin ryhmätyötä. Keskustelutaidot ja erilaiset valmiudet yhteistyöhön ovat tärkeitä ominaisuuksia. Peräänantamattomuus taas on tärkeätä oman ajatuksen läpiviemiseksi. Jääräpäisyyttä vaaditaan, kun ollaan tosipaikan edessä.

Kävin juuri ennen puolta yötä kierroksella sikalassa. Kolme uutta pahnuetta oli tullut maailmaan aivan loppuillan mittaan. Osa porsimisista oli vielä kesken. Osalla oli jo jälkeiset tulleet. Sikalassa kannattaa käydä kymppiuutisten jälkeen iltakierrolla.
Asettelin lämpölamppuja ja katsoin, että kaikki on kunnossa. Emakot olivat rauhallisen ja terveen näköisiä. Keltään en mitannut kuumetta. Oksitosiini-piikin annoin kaikille kolmelle. Oksitosiini jouduttaa porsimista ja helpottaa. Se on takuu sille, että eläin ei saisrastu maitokuumeeseen. Yön aikana porsaat heikentyvät nopeasti, jos emo ei tuota maitoa.
Porsaita oli reilu 40. Kummallinen juttu - Kun astun sikalaan, tiedän heti jos jossain on porsiminen käynnissä. Äänet tekevät sen. Vastasyntyneet pitävät erilaista ääntä. Hiljaista ihmettelyä. Jos jollain porsaalla on hätä, sen kuulee äänestä. Sama juttu eilen yhdellä emakolla. Jalka oli kipeytynyt ja ääni kimakampi kuin normaalisti.

Kun porsaat lähtevät noin kymmenen viikon ikäisinä kohti kasvatussikalaa, on paljon ehtinyt tapahtua. Porsaat kulkevat matkan auton kyytillä joskus aika kauaksikin. Niin se vain on. Matka on joskus pitkäkestoinen senkin takia, että eläimiä noudetaan monesta paikasta. Kuljettajat ovat ammattimiehiä. Kesäkuumalla he eivät voi esimerkiksi pitää työpäivän aikana kahvi - tai ruokataukoa, koska eläinkuljetusauton pitää olla liikkeessä mahdollisimman paljon. Se viilentää. Poliisitkaan eivät heitä turhaan pidättele.
Luin yhden sitivihreän, Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen puheenjohtajan Hannele Luukkaisen, valituksen Hesarista kuinka me keinotellaan eläimillä ja maksimoidaan niiden kärsimykset tukien maksimoimiseksi. Hän vaati tiukempaa valvontaa.

Kävin pikalöylyssä. Kirjoitin suihkunraikkaana tämän blogin. Nyt pehkuihin flunssaa rauhoittelemaan. Aamulla päivä on uusi. Porsaille aamu on ensimmäinen.

Jouluaattoona tulee joka vuosi puhelu Etelä-Italiasta, Basilicatan maakunnasta. Baragianon kylästä. Teurastaja, lihakauppias ja farmari Giuseppe Mitro soittaa joulutervehdyksen. Puhelu tulee aina yllättäen joka vuosi samaan aikaan.

Giuseppen koko perhe on meille läheinen. Samaten Baragianon kylässä on paljon ihmeellisiä ystäviä. Rocco, Vito, Antonio. Isä Remigio on myös tuttu persoona ja moni muu kuuluu meidän elämäämme. Muistan ikäni kun Roccon äiti, joka oli silloin jo hyvin vanha ja sairas, näki meidän kahdeksanvuotiaan vaaleatukkaisen Rosan. Hän katsoi hetken tyttöä ja antoi hänelle käsisuudelman. Italialaiset suhtautuvat asioihin toisella tavalla. Heille tuntuu erilaisten ihmisten kunnioittaminen olevan verissä. Heillä on myös taito ilmaista itsensa eleillä ja olemuksellaan, runsaan ja vuolaan kielikylvyn lisäksi. Tämä ele on kauneimpia mitä olen koskaan nähnyt. Kummankin nimi oli Rosa. Heidän ikäeronsa oli noin 80 vuotta. He tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa. Samalla tapaaminen oli myös viimeinen. Surullista ja kaunista.
Giuseppen sanoma oli jouluaattona, että hän haluaa tulla auttamaan minua vaalikampanjassani. Hän oli kuullut että olen “deputato del parlamento” ja haluaa tulla kertomaan kuinka “merkittävä mies on Hannu Koivisto”. Hauska tapa ilmaista. He tykkäävät esittää asioita koreasti. Tuli korea olo.

Kansainvälisyys tarkoittaa meillä lukuisia mukavia ihmisiä ympäri maailmaa. Vaihto-oppilasmaailma on tuonut oman lisänsä myös. Tyttäremme sanoi joskus, että vaihto-oppilaat eivät ole hänelle ulkomaalaisia, vaan muita nuoria. Asia on kiteytettynä juuri näin. Jokainen joka miettii vaihto-oppilastoimintaa kannattaa tarttua toimeen. Meillä oli joskus valkosipulimaalla yksi kenialainen Jooseppi muutaman päivän töissä. Hiillitön kaveri paiskimaan töitä. Luimme joskus vuosia sitten Ilkasta, että hän oli tullut takaisin Suomeen uuden perheensä kera. Joosepin esikonen oli lehden mukaan ihmetellyt sisarestaan synnytyslaitoksella, että onpa tämä musta.
Meillä on sillä lailla hauska tilanne, että kun matkustamme ulkomaille, meilllä on monesti mahdollisuus mennä kylään. Valitettavasti matkoja tapahtuu harvoin. Vastavierailut ovat vähintään yhtä hauskoja. Esimerkiksi Giuseppe on käynyt meillä aiemminkin. Silloin meillä oli tarkoitus tehdä yhdessä makkaraa. Hesarin toimittaja oli paikalla. Tv - ryhmän piti tulla meille ja asia oli muutenkin mielenkiintoinen. Suomalais - Italialasista yhteistyötä enne Eu-aikaa. No kaikki meni taas toisin kuin suunniteltiin - Italialaisten kanssa vaan käy joskus niin. Kun Vöyrillä ajoi koulubussi ojaan, oli tv-ryhmä muuttanut suunnitelmia. Lopputulemana oli kuitenkin se, että elinikäinen napanuora tuohon pieneen vuoristokylään syntyi. Joskus kun innostun, niin teen Giuseppen reseptillä makkaraa.

Yksi erityisen hauska muisto oli perjantailta muutaman vuoden takaa. Silloin pihaamme ajoi bussi täynnä italialaisia teatteri-ihmisiä. Ilta Panttilassa kääntyi aamupuolelle, kun saunotetut italialaiset olivat tanssineet, laulaneet isäntäväkensä sieluihin ikiajoiksi. Ainoa asia, mikä jäi harmittamaan oli, että yhdeksästä saunojasta vain yksi totteli minua ja peseytyi. Muut haisivat hielle koko loppuillan. Pihasaunassamme toki oli vanha muuripata ja pesu tapahtui koolilla viruttaen.
Yksi tärkeä ihminen, jonka kanssa teemme myös kansainvälistä yhteistyötä, on Ursula Saarikoski-Satriano. Hän on Milanossa asuva rovaniemeläistyttö. Kun jollekin koululle tai kunnalle halutaan yhteistyökumppani Italiasta, ovat vaimoni ja Ursula yhteistyössä. Jos joku haluaa löytää jonkun kohteen tai tuotteen Italiasta, voimme olla avuksi. Vaimoni voi kääntää ja tulkata. Ursula on julkaissut kirjan Basilicatan maakunnan herkuista. Tuosta kirjasta ja siihen liittyvistä ruuista puhumme vielä lisää weppisivuillani tuonnempana. Tarkoitus on järjestää tapahtuma ystäville, missä he saavat nauttia Italiasta sunnuntaina Vaasassa.
Kansainvälisyys on meillä sillä lailla arkipäiväistä, että se kuuluu jokapäiväiseen elämään. Joskus naurattaa, kuinka vilkasta onkaan elämä täällä Panttilassa joskus. Mutta joka kerta kun maailmalta tulee kortti joltain nuorelta tai ystävältä, päivä on aurinkoisempi kuin muut.

Kun peruspalveluministeri Liisa Hyssälä alensi alkoholiveroa, kävi niinkuin epäillä voi. Juopottelu lisääntyi ja viinaralli ulkomailta loppui. Olivatko päätelmät ja perustelut oikein, koska nyt sama leidi on nyt päinvastaista tekemässä - Nostamassa viinaveroa?

Viimeksi tehdyt johtopäätökset olivat ilmeisesti vääriä, koska kantaa pitää muuttaa. Ovatko perustelut nyt oikeita ? Pitää ainakin muistella viimekertaisen päätöksen perusteluita, ennen kuin alkoholipolitiikka rupeaa maistumaan pontikalle, kiljulle tai Viruvalgeelle.

Minulla on omakohtainen käsitys siitä, mitä sattui Ruotsissa, kun siellä lopetettiin kolmoskaljan myynti. Siirryttiin muihin aineisiin ja huumeisiin. Ravintolaillat olivat sikakalliita ja alko kaupasta ostettuna kallista. Osalla ihmisiä on pakkomielle sekoittaa päänsä tavalla tai toisella. Alkoholipolitiikka ja huumeet pitää liittää toisiinsa. Ei passaa tuollainen, jotta tehdään nopeita korjausliikkeitä sinne tänne ja sitten katsotaan.
En ota oikein jyrkkää kantaa viinaveron alennukseen, mutta olen koko ajan ollut sitä mieltä, että populistisia päätöksiä ei saa tehdä. Kummalliselta tuntuu myös päätösten kanssa vekslailu. Juoppo kansa ollaan, mutta miten se hillitään ? En laskisi veroa ainakaan paljoa. Yksittäisellä tempulla ei voida tätä kansaa hallita.
Viinaan kuolee paljon ihmisiä. Jos se halutaan välttää, ja kaikki ne sosiaaliset ongelmat mitä viina tuo, pitää miettiä keinoja laajemmalti. Jos veropolitiikkaa on jo kokeiltu, olisi syytä miettiä vaikka rangaista niitä, jotka viinalla pilaavat muiden elämän.

Rattijuopot pääsevät edelleen soso - sormenheristyksellä. Kortti kerrasta pitkäksi aikaa pois. Toisesta kerrasta tai törkeästä rattijuopumuksesta auto valtiolle ja kuski linnaan. Esimerkiksi. Humalapäissään tehdyt teot erityisen rangaistaviksi. Näin niinkun muutamia esimerkkejä vain ilmaan. Sitten pitää muistaa että alkoholismi on sairaus. Sekin vielä.

Waaliehtoon idea yhteistyöstä toteutui hyvin. Kansanedustajat Jari Koskinen (vpj ja ent maatministeri ) ja Pertti Hemmilä (8 vuotta maatalousvaliokunnassa) olivat sparraamassa. Olin kutsunut myös Harri Salosen ja Pauli Talvitien, kummatkin tavallaan kilpailevia ehdokkaita, rakentamaan paneelia.

Joitain ihmisiä arvelutti kilpailijoiden sparraaminen, mutta yhteistyöstähän politiikassa on kysymys. Vaikka otankin kantaa joskus voimakkaastikin, niin olen aina valmis yhteistyöhön. Yhteistyö on menestymisen elinehto. Minulla on erilaisia yhteistoimintamuotoja monien farmareiden kanssa. Matakailupuolella yrityksemme toiminta perustuu yhteistyöhön. Kateus ei kauas kanna.

Minulle on sanottu ettei Kepua saa liikaa haukkua. Olen miettinyt asiaa viime aikoina. Olen tullut siihen lopputulokseen, että maatalouspolitiikka on ollut Kepun ominta aluetta, mutta he ovat siinä epäonnistuneet. Onko syy sitten henkilövalinnoissa vai missä. Kepua en hauku, mutta jos kokee muutokseen olevan aihetta kannatta valita Kokoomus. Jos Kokoomus on Keskustan kanssa seuraavassa halituksessa, luulen että siitä hyvä tulee. Se vain edellyttää sitä, mitää umoilen muutenkin -Kokoomuksen lisäpaikkoja. Jos nykyinen hallituspolitiikka on pielessä, kannattaa miettiä uutta äänestettävää. Nauttisin aika lailla kun demarit olisivat hetken oppositiossa.

Taitaisi tehdä köyhillekin hyvää. Ja eläkeläisille. Siirtolaispolitiikkakin olisi muuta kuin holhousta. Tasapuolisuus lisääntyisi ja yrittäjätkin saisivat päättää vihdoinkin asioistaan. Maatalouspolitiikkaankin tarvitaan Kokoomuslaista ajattelua. Ei sen puoleen, samanlaisia kravatinkantajia kaikki tyynni kun lehtereiltä katsoo. Äänestystaulun valot kuitenkin tuikkivat eri lailla.

Ehtoo oli täyrellisyyttä hipova. Hauskaa ja asiaa ja viihtymistä. 200 ihmistä Luovan nuorisoseuralla. Tunnelma oli kuin vanhanajan iltamissa, ensin puhutaan, sitten viihdytään, kuten Jari koskinen asian ilmaisi. Palaan asiaan kunhan Pena on saanut videoleikkeet sivuille.

Oli jännittävää antautua ihmisten armoille. Joko tulevat tai eivät. He tulivat.

Asia menee eteenpäin kuin lumipallo - Tämä oli loistava alku. Kiitos teille ystävät !

Erityismaininnan saavat kansanedustajat Jari Koskinen ja Pertti Hemmilä, jotka taittoivat tietä noin 700 km Kurikkaan ja takaisin tullakseen vaaliehtooseen.

Kaikilla hyvä mieli. Rehupiikkles on osa suomalaista musiikihistoriaa. Hauskaa ja vakavaa samassa paketissa. Hyä esimerkki siitä mitä ihminen pystyy tekemään vaikka Jalasjärveltä käsin. Maailmanluokan musaa Luovan nuorisoseuralla. Ei tarvita muuta kuin osaamista.
Wau !

Suomalainen makkara on pääosin keittomakkara ja isojen toimijoiden nakkilinjaa. Aikoinaan Suomessa oli paljon pieniä tekijöitä. Vaasassa parhaimmillaan yksitoista. Viimeisimpänä oli Nymanin tehdas, jonne mekin toimitimme raaka-ainetta, possunlihaa, vuosikymmen sitten. Taitaa olla sekin jo kaput.Makkaran teko perustuu veden myymiseen, kun puhutaan nakeista, lauantaista ja käristeistä. Jauhoja makkarassa ei juuri ole.
Pienen elintarvikeyrityksen on oltava huippuhyvä, että täkäläisillä markkinoilla pärjää. Vajaa kymmenen vuotta sitten meillä oli kotiteurastamo-buumi. Ei kuitenkaan riittänyt että teki pykälien mukaiset elintarviketilat vanhalla miljoonalla. Piti onnistua myös markkinoinnissa ja koko ketjun taloudellisessa hallinnassa. Koko suoramyyntiajattelu oli uutta. sitä oli ollut ennen vanhaan mutta kulttuuri oli kuollut.
Makuliha Forssasta on tällä hetkellä yksi mainittava esimerkki makkarantekijästä ja lihanjalostajasta, joka on paisunut keskikokoisen sikalan jatkeesta keskikoiseksi elintarvikeyritykseksi. Pieniä hyviä palvaajia löytyy Kauhajoelta, Maalahdesta, makkarantelijöitä Ilmajoelta. Joka puolelta. Junttilat ovat tehneet Lohiluomalla sous vide-tuotteita ja kurkkujalosteita. Vihannespuolen yrittäjiä löytyy vaikka Härmästä. Domredor tekee vihannesmassoja teollisuudelle. Onhan näitä.

Pienimuotoinen elintarviketuotanto on vaikea bisnes pykälien takia. Meillä myös ostamiskulttuuri ei tahdo suosia pienimuotoisuutta. Pienimuotoinen tuotanto kilpailee tuontia vastaan. Pienet meijerit tekevät pahuksen hyviä juustoja. Juustoportin ideana on rautainen osaaminen palvelua myöden. Meidän pitäisi elvyttää pienimuotoisuutta. Kun Valio osti Kauhajoen Osuusmeijerin muutamia vuosia sitten, lopetettiin suomalisen Goudan teko saman tien. Harmi. Nyt Gouda tulee Hollannista.

Meidän olisi löydettävä keinot lähellä tuotetun ruuan nousuun. Siinä on sitä maaseudun suurinta viehätystä - Pienimuotoisuutta.
Kun meille pyöräilee joskus joku sunnuntailenkillään hakemaan lounasmausteeksi valkosipulia, on se molemmin puolinen ilo.

Mutta omatekoinen makkara se vasta on jotain. Kun minä pääsen eduskuntaan, lupaan tehdä muutamille äänestäjilleni joskus makkaraa. Sellaista johon tulee krossattua possua, fenkolia ja chiliä - tuoremakkaraa. Ja on kuulkaa hyvää. Vähän saman tyyppistä kuin vanhassa kauppahallissa Helsingissä Bruno Felicen italialaiset raakamakkarat. Kannattaa äänestää minua !

Muistan enää hämärästi, kun vaihtelimme vaimon kanssa vaippoja. Minulla oli kylvetysvuorot, koska kourani ovat isot kuin vessankannet. Mukula pysyy hyvin toisessa kourassa kun toisella valelee varovasti vettä.

Nyt vanhemmat kaksi lennähtelevät pesästä ja nuorimmainen itsenäistyy vauhdilla. Kuin variksenpenikat. Kun muksut olivat pieniä, oli huushollissa paljon risaa ja takapiha aina sotkussa. Vuosien mittaan olemme saaneet paikkoja kuntoon ja takapihaa järjestykseen. Siinä vaiheessa kun viimeinen lentää pesästä, on kaiketi kaikki kunnossa.

Olen miettinyt usein, että miksi nuorena pitää olla köyhä ja vanhana yksinäinen. Ei aina näin ole, mutta yleistän vähän. Yhteiskunta pitäisi saada sellaiseen järjestykseen, että kaikilla olisi tasapuolisesti hyvä olla.

Olen ihaillut muutamia yrittäjiä ja maajusseja, joilla on pienet muksut ja kaikki alullaan. Yrityksen perustaminen nielee varoja, joita voisi sijoittaa omaan elämään. Yritys vie voimavaroja, joita voisi sijoittaa perheeseen. Monen yrittäjän kesälomat ovat piipahduksia eläinpuistossa tai uimarannalla.

Vanhempana sitten on riesana yrityksen luovuttaminen seuraavalle sukupolvelle tietäen, mitä on edessä. Jokainen haluaa auttaa seuraavaa eteenpäin. Silloin koettaa olla avuksi. Eläkkeelle siirtyminen saa jäädä.

Sukupolvenvaihdos pitää tehdä sellaiseksi, että siinä ei tarvita leegiota juristeja. Molempien pitää pärjätä, luopujien ja jatkajien. Siinä olisi tehtävää.