Hannun blogi

Kittilän karjankasvatusta epäillään aiheettomasti väärinkäytöksistä. Eläimiä on kuljetettu aina. Meiltäkin haetaan porsaita lihasikalaan kasvatettavaksi. Italiaan tulee porsaita Hollannista. Tuskin Kittilässä edes piitataan mistä eläimet seuraavaksi tulevat.
Jos joku haluaa jostain syystä kasvattaa Kittilässä nautoja, on vasikat haettava joka tapuksessa jostain muualta. Tässä ei pitäisi maatalousministerinkään mielestä olla mitään ihmeellistä. Se, että pohjoisemmassa saa parempaa tukea eläimille kuin Kokemäellä, johtuu siitä, että maatalousministeri on itse muovannut tukiviidakosta sellaisen, että etelässä saa taas parempaa tukea viljanviljelylle. Kittilässä on myös olosuhteet erilaiset. Nyt entisen koulutilan navetta on hyötykäytössä myös työllistäen ihmisiä.
Ongelma on siinä, että jos ministeri ihmettelee asiaa, on tiedotusvälineilläkin syytä epäillä väärinkäytöksiä. Oikeammin sanottuna ministeri ihmettelee omia tekemisiään. Niitä ihmettelee moni muukin.

Jos menneitä virheitä paikataan taas uusilla virheillä, on tilanteesta tulossa toivoton. Kysymys on jo koko elinkeinon rajoittamisesta. Se tukibalanssi, mikä oli ennen Korkeaojan aikaa, vaikuttaa jälkikäteen arvioituna kohtuulliselta. Kun tukijärjestelmä muokattiin, silloin oli selvää, että jos joku kasvattaa Kittilässä karjaa, on vaikeat olosuhteet kompensoitava. Näin pääteltiin muutama vain vuosi sitten. Oikeastaan koko Kittilän keskustellu on turha, mutta kaiketi tarpeellinen. Kukaan ei ole puhunut alhaisista tukikatoista C-4 alueella. Koko potin saa vain sadalle nautayksikölle. Esimerkiksi C-1 alueella sen saa 300 eläinyksikölle.
Jokaisella tukialueella on omat kommervenkkinsä. Eri asioilla ja eri aloilla on eri tukitasot. Jos kokonaisuudesta yksi asia muutetaan, pitää muuttaa monta muutakin asiaa. Se ei onnistu, koska se ei ole tähän astikaan onnistunut. Tasapuolisuudesta ei kannata enää puhua, eikä siihen enää voi edes pyrkiä.
Maatalouselinkeino on jo nyt niin kuralla, että se ei kestä enää yhtäkään heikennystä.

Lukemat hallituksen kannatuksesta tuntuvat vaikeilta ymmärtää. Olen tehnyt sellaisen johtopäätöksen, että suomalainen kansanluonne on perustyytyväinen, jos kannatusluvut pitävät yhtään paikkaansa. Tyytymätömyyteen meillä on oikeus ja velvollisuus, jos se on aiheellista.
Käsittääkseni hallitus on onnistunut ja epäonnistunut. Kaikki ovat kiitelleet puheenjohtajakauen läpivientiä, hyvä niin.

Minulle jäi edelleenkin epäselväksi se, miksi Turkki halutaan niin kiivaasti mukaan Unioniin. Suomen panos tässä oli vahva. Kaspianmeren energiavarannot ovat varmaan yksi syy, mutta muita syitä en osaa jäsennellä. On selvää, että Turkki ei kuulu historiallisesti, eikä kulttuuriltaan Eurooppaan. Ajatellaan vaikka jugoslaaveja, jotka ovat sukupolvesta toiseen pitäneet turkkilaiset rajan takana. Nyt he saisivat tulla vapaaehtoisesti rajan yli.

Turkkilainen kansanluonne on suomalaisittain mukavan. Huumori on hauskaa ja ystävällisyys lämmittävää. Mutta millä ne saamme Istanbulin sähköjohdot direktiivin mukaisiksi? Jokaisella asunnolla on oma johtonippunsa roikkumassa ulkoseinällä ilman eristyksiä. Miten mahtaa eurooppalainen maatalouspolitiikka iskostua islamilaiseen ajattelutapaan. Kaikki mikä ei ole nimenomaan kiellettyä, voidaan tehdä.

Hallitus on ajanut tätä asiaa linjan mukaisesti. Oli jopa pieniä toiveita olemassa Kyproksen kriisin ratkaisemiseksi. Läpimurto oli kuitenkin kaukana.

Kotimaan politiikassa olen seurannut tiiveimmin hallituksen maatalouspolitiikkaa. Yksinkertaistettuna siinä on menty joka rintamalla selkeästi huonoon suuntaan. Tyytymättömyydelle on kaikki perusteet olemassa.

Yrittäjien asemaa mentiin kummalisesti YT-lain puitteissa heikentämään olennaisesti. Ennen kaikkea annettin sellaisia signaaleita, että luulisi tyytymättömyyden olevan konkreetinen asia. Maatalouden ja yrittäjien asema ei ole tasavertainen muuhun yhteiskuntaan verrattuna. Yksi ministeri herättää pieniä kysymyksiä - Onko Susanna Huovisella, liikenneministerillämme, edes ajokorttia. Niin kummaliselta kuulostaa joidenkin tuontiautojen kotikutoinen varustelupakko. Säädökset istuvat yhtä hyvin Eurooppalaiselle liikennekulttuurille, kun karhunpaska Istanbulin kadulle. - Molempia on olemassa. Suomalainen autofilosofia näkyy kitisevinä kalliina romuina liikenteessä. Karhun olen nähnyt Istanbulissa, talutettuna tosin.
Hallituspolitiikka punnitaan kuitenkin loppujen lopuksi vasta vaaleissa - Ei gallupeissa.