Pelinaisen blogi

“On tiettyjä asioita, joita ei tehdä kaverin kanssa!” pääsi tänään suustani erittäin sekavassa mielentilassa. Tällä tarkoitin siis seksin harrastamista. Nyt kun pää on selvinnyt alkujärkytyksestä tulee uusi ajatus mieleeni.. Miksi ei? Kuka estää? Ja muutenkin, onko kaikkea aina pakko ajatella niin järkevästi ja loogisesti? Toisinaan tietynlainen järjen kotiin jättäminen tuo vain lisää jännitystä ja iloja muuten niin tylsään ja harmaaseen elämään.

Talvi on mukavaa aika, ulkona on kylmä ja sisällä lämmin. On miellyttävää viettää hetkiä sängyssä oleillen ja mikäs sen mukavampaa, jos ei tarvitse olla yksin! Onko sillä väliä, kuka se toinen on? Vastaus on varsin selkeä: Kyllä, sillä on väliä! Väitin taannoin, että seksi on mitä miellyttävintä tuntemattoman ihmisen kanssa. Näemmä on taas pakko nöyrtyä itsensä edessä ja tunnustaa, että voi se olla varsin hyvää tutunkin ihmisen kanssa. Ei mitään vikaa, ei niin kerrassaan mitään vikaa!

Jännittävää huomata jälleen kuinka juuri ne ihmiset, joilta sitä vähiten odottaa yllättävät ehkä parhaiten. Maailma tosiaan on mitä yllättävintä. Ja seuraavan kerran kun tulee valitettua kuinka elämä on kurjaa ja epäreilua, voin taas mennä itseeni ja todeta kuinka monta kertaa olenkaan ollut väärässä. Asiat ovat parhaimmillaan, kun ne ovat sopivan mutkattomia ja tämä päivä on ollut varsin….mutkaton ;-) Kaikkea ei kannata ottaa aina niin vakavasti, välillä on täysi oikeus olla hieman hullu ja bimbo. Sellainen maailma sopii blondillekin!

np: Tata Young - Sexy Naughty Bitchy

xoxo Blondi, joka aina jaksaa hämmästyttää itseään ja tulla hämmästyneeksi

Voinko sanoa tuntevani ihmisen, jonka kanssa harrastan seksiä? Oikea vastaus on useimmiten ei, en tunne. Nykyajan väännös periaatteesta ei seksiä ennen avioliittoa on ei avioliittoa ennen seksiä. Se pätee myös aika pitkälti seurustelusuhteisiin. Sanotaan, ettei pitäisi harrastaa seksiä ensimmäisillä treffeillä. Miksi ei? Suostuisinko seuraaville treffeille, jos seksi olisi huonoa tai jos sitä ei olisi harrastettu lainkaan? Todennäköisesti en, (Poikkeuksia löytyy kuitenkin aina, joskus ovat ensimmäiset treffit olleet vaan kerrassaan mahtavat) enhän halua ihastua ensin tulisesti ja huomata sen jälkeen seksin olevan kerrassaan surkeaa! Jos seksi on upeaa jonka jälkeen kyseinen henkilö osoittautuukin täydeksi idiootiksi, on huomattavan tuskattomampaa, sekä helpompaa löytää tämän jälkeen uusi kiinostuksen kohde, kuin löytää uusi palava rakkaus, koska edellisen kanssa seksi oli huonoa. Toisaalta onko totta että seksi paranee suhteen iän myötä? Tätä olen pyöritellyt mielessäni jo jonkin aikaa ja omalla kohdallani olen päätynyt tulokseen: Ei. Ensimmäinen kerta uuden kumppanin kanssa on jostain syystä aina paras, ainakin jos kumppani sattuu olemaan entuudestaan tuntematon tai pelkkä ystävä. Tuntemattoman kanssa on helpompi rentoutua, jolloin seksistä tulee estotonta. Vai tuleeko?

Viikko sitten eksyin muutaman ystävättäreni kanssa mielenkiintoisiin juhliin. Ne olivat nyt sitten ne kuuluisat “teekkaribileet”, joista niin paljon on kuultu muttei koskaan koettu. Nyt sitten on nekin läpi käyty ja voin todeta, että paperiteollisuuden porukka on erittäin mielenkiintoista väkeä. Ilta lähti hyvin käyntiin lähikuppilasta. Mukavalla tyttöporukalla istuttiin hienojen drinksujen kanssa juttelemassa ihan vaan mukavia, kun hienostunut teekkaripoika mustassa puvussaan tuli kysymään saisiko ystävineen istua seuraamme. Tuumasimme että mikäs siinä, porukka kun vaikutti aivan asialliselta! Siinä jutellessa tuli otettua lonkero jos toinenkin ja alkoi aiheet kääntyä hieman levottomiksi. Kun pojat huomasivat, että olimme täysin pelottomia heidän suhteensa, joku heitti kehiin villin idean, teekkarisauna! Yhteistuumin “Yhdet vielä ja sitten mentiin!” lähdimme kohti pahamaineisia teekkaribileitä.
Paikalla oli meno päällä. Valtaosa oli miehiä, mutta mikäs siinä! Päät kääntyivät, kun paikalle astelivat täti viininpunainen, täti pinkki ja täti turkoosi. Ilta meni loppujen lopuksi aika mukavasti, vaikka olinkin liikkellä kahden kotirouvan kanssa ainoana porukan sinkkutyttönä. Istuimme huoneen reunalle rennosti suurelle sohvalle nauttimaan drinkkejämme (vaihtuivat hienot drinkit ja viini äkkiä olueen ja siideriin kun päädyimme opiskelijabileisiin). Viereeni istahti hauskan näköinen, tummatukkainen mies. Siinä hetken keskusteltuamme säästä, kukista ja mehiläisistä, lennähti ilmoille houkutteleva ehdotus: “Mä asun tässä aika lähellä, ei sua kiinostaisi lähteä katsomaan mun sohvaa?” (aikaisemmin oli ollut puhetta sohvista, kun kerran sellaisella istuimme). Olin jo vastaamassa myöntävästi, kun paikalle ilmestyi äkäinen tarjoilijanaikkonen vaatimaan kyseistä herrashenkilöä tilille puuhistaan. Naikkonen paljastuikin loppujenlopuksi miehen pitkäaikaiseksi tyttöystäväksi. *Oops* Seuraava havainto miehestä olikin, kun tupakalta palatessani huomasin hänen istuvan tiskin takana nurkassa jakkaralla visusti tarjoilijatyttöystävän valvovan silmän alla. Sain jälleen kerran olla tyytyväinen itseeni!
Täti turkoosi oli siirtynyt sohvalta läheiseen nurkkaan pohtimaan elämän suuria kysymyksiä (ei kuitenkaan keskustellen suusta suuhun, niinkuin joskus saattaa käydä) erään kaksilahkeisen kanssa. Tarjolla oli aiemmin ollut pyttipannua, joten päätimme täti viininpunaisen kanssa mennä katsomaan, josko saisimme jotain suuhun pantavaa. Siinä sitä sitten oltiin, ruokaa ei ollut, joten päädyimme syömään toisiamme (?). Paikalle ilmaantui kaksi nuorta miestä, jotka laukaisivat illan parhaat kommentit. Oikeammin sanottuna ehkä parhaat kommentit IKINÄ!! (Nauran vielä tänäänkin heille) Mies1: “Mitäs tyttöjä te oikein olette? Ihanko oikeita lepakoita?” Me: “Ei toki, ihan teidän iloksenne me tässä leikitään” ja silmän iskua päälle. Mies2: “Ai onko tänne bileisiin palkattu ihan oikeita viihdyketyttöjä?” (Hämmästynyt ilme) Mies1: “Missäs te työskentelette?” Me: “Ihan missä sä vaan ikinä haluat……” Mies1: “Ja kuinka paljon se maksaa?” Me: “Kolmella kympillä saatte kattoa meitä puolituntia, siitä lähdetään sitten eteenpäin. Saatte alennusta, kun ootte ihan teekkareita” Mies2: “Ai ihan oikeestikko? Mun on aina tehny mieli kokeilla tällästä maksullista juttua..” (Miettii hetken..) “No jos vaikka mentäisiin tohon vessaan mikä on tossa?” Noh, ei ne poikaparat sitten loppujen lopuksi uskaltaneet lähteä meidän matkaan, mutta hauskaa oli! Eipä ole kukaan minuakaan ennen maksulliseksi luullut, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Huvittavinta tilanteessa oli, että ne miehet oli ihan tosissaan.
Ilta päättyi sitten loppujen lopuksi ihan mukavasti, kun kävelimme kohti rautatieasemaa ja olin seittemättä kertaa sinä iltana turvallani, ensin oksennettuani jonkun teekkariraukan tossuille. Pääsimme turvallisesti Toijalaan ja kun koululla ensimmäiset iloiset opiskelijat olivat siinä vartin yli kahdeksan menossa aamiaiselle (siis kyseessähän oli perjantaiaamu) olimme täti viininpunaisen kanssa saaneet pitsamme syötyä ja suunittelimme nukkumaan menoa.
Aamulla ilmoittauduin sairaaksi, sillä kamalan krapulan lisäksi huomasin, että olin ollut ehkä liikkeellä turhan vähissä vaatteissa, ainakin korkeasta kuumeesta päätellen.

Nyt kun on taas parempi olo, jaksan kirjoittaa viikonlopusta. Sunnuntaiaamun olotila oli järkyttävä, henkisesti aivan loistava, oli ollut mahtava lauantai ja sitä vastaava yö! Niin mahtava, että seuraavan aamun fyysinen vointi oli mitä kamalin. Lauantaina olin pitkästä aikaa viihteellä ja oli muuten aivan mahtavaa. Montako pinkkiä drinkkiä sitä voikaan yhden illan aikana juoda, ilman että oksentaa? Oikea vastaus: erittäin monta!! Ei käy kyllä valittaminen, en ollut yhtään huonossa kunnossa ja ilta päättyi niin upeasti kun vain sinkkutytön ilta voi päättyä, eli ei tarvinnut herätä aamulla yksin, vaan ihanan miehen vierestä. Tuntui taas että elämä kukoisti, vaikka oksettikin. Pelinaisen sanoin: parasta seksiä on lupaukseton seksi! Ei tarvitse sanoa “Tahdon” voidakseen kokea nautinnon.

Moni nyrpistelee nenäänsä minut nähdessään ja ihmiset kuiskivat, kun kävelen ohitse. Onko sinkkuus niin paha asia? Ovatko sinkkunaiset niin paljon huonompia kuin kotirouvat? Ovat ja eivät. Sain joululahjaksi Viivi Avellánin kirjoittaman Sinkkunaisen käsikirjan. Loppuun kirjoitettu hyvä vertailu sinkun ja suhteessa elävän naisen viikoittaisita puuhista. Mikäs siinä, jos vie tiistai-iltaisin mieluummin koiraa agilityharjoituksiin, kuin istuu esimerkiksi manikyyrissä. Minä valitsen manikyyrin! En myöskään haluaisi tarjoilla illallista miehen pomolle, jotta tämä saisi ylennyksen, kun vaihtoehtona on ottaa äkkilähtö Barcelonaan. (Barcelonasta huolimatta tarjoilisin todennäköisesti tuon illallisen erittäin pitkin hampain!)

En silti tahdo olla turhan tuomitseva. Voisin minäkin aivan hyvin elää suhteessa. Jos (ja vain ja ainoastaan jos) löytäisin miehen:

1) jolle ei tarvitse ilmoittaa jokaisesta liikkeestään erikseen

2) jonka kanssa voisimme käydä juhlimassa ja tanssia myös muiden kanssa

3) joka ei kokisi pakoittavaa tarvetta näyttää tunteitamme jatkuvasti julkisella paikalla

4) joka silti olisi uskollinen

5) joka silti välittäisi

6) jonka kanssa voisi harrastaa seksiä silloin kun molempia sattuu huvittamaan (on se sitten kerran viikossa tai viisi kertaa päivässä!)

7) jolta riittäisi aikaa käydä kanssani vaikka elokuvissa, mutta jolla on silti omia harrastuksia ja menoja

8) jolla on omat mielipiteet, mutta osaa kunnioittaa myös muiden mielipiteitä

9) jolla on itseluottamusta, muttei ole boustailija

10) joka ei puutu pukeutumiseeni

11) jolla on edes jokin miehinen harrastus/kiinostus, mieluummin useita (vähä pukeiset naiset eivät kuulu joukkoon)

12) joka osaa käyttäytyä vanhempien ihmisten seurassa, mutta joka ei ole perseennuolija

13) jolla ei ole erittäin sovinistisia periaatteita kuten “nainen kuuluu nyrkin ja hellan väliin” (hieman sovinisti saa kuitenkin olla, kunhan palvoo minua)

14) jolla on ystäviä

15) joka ei puutu (ainakaan paljoa) ostoksiini, mutta tarvittaessa voi tulla makutuomariksi (huom makutuomaria tarvitaan _harvoin_, koska loppupelissä olen sitä mieltä että itselläni on kuitenkin paras maku)

16) jolla ei ole mitään kiirettä mihinkään (kihloihin tms), vaan suostuu etenemään rauhallisesti

17) jolla on oma tyyli

18) jolla on jonkinlainen tulevaisuuden suunitelma (myös pulsutus on suunitelma)

19) jolla on edes ripaus kunnianhimoa

20) joka kestää sen että minulle flirttaillaan usein

21) jolla on suora penis

En ole vaativa.

Voi ilmoittautua, jos koet omaavasi edes suurimman osan yllämainituista.

(Toim.huom. Jos et ole listalla, joudut jonoon)

Ja niin meni taas Joulu, tuo juhla jota aina odotetaan niin kovin. Näin kun joka vuosi ikää tulee lisää, tuntuu Joulu aina vähemmän hohdokkaalta kuin edellisinä vuosina. Aina toivotaan rauhallista Joulua, mutta miksei tätäkin juhlaa voisi viettää räväkästi? Kuten vappua tai juhannusta? Kyllä meillä vaan vietetään. Eräs tuttavani, jonka luona vierailimme aattoaamuna, totesi: “Anteeksi nyt aivan kamalasti, mutta on parasta aloittaa näin heti aamusta. Joudun olemaan vanhempieni luona koko illan, joten on parempi olla pieni känni päällä jo valmiiksi, että jaksaa kuunnella äidin juttuja. Saanko tarjota?”. Olin aivan ymmälläni! Siis aivan käsittämättömän nerokasta! Itse olin miettinyt miten kestäisin mokoman sukutapaamisen järjissäni ja nyt löysin vastauksen. Lopputuloksena huomasin, että olin jälleen kerran ollut vain tyhmä blondi, sillä ilmeisimmin muutkaan sukulaiseni eivät kestäneet toistensa seuraa selvinpäin, olimme siis kaikki enemmän tai vähemmän humalassa, mikä lisäsi yhteishenkeä. Isoveljeni perheineen oli myös käymässä ja minun oli määrä esiintyä joulupukkina tämän lapsille. Isoveljeni vaimo katsoi hieman nenänvartta pitkin, mutta veli taputti häntä selkään ja sanoi: “Kyllä se nyt PUKKI osaa olla, se kulkee veressä. Ja onpahan pojalla kerrottavaa kavereille, kun ainahan ne joulupukit on yltäpäin kännissä, Jullen pukki oli vielä kaiken lisäksi transu!”. Noh, en tiedä paransiko tuo vaimon mieltä, tai suoraan sanottuna en vain kykene muistamaan. On se Joulu hieno juhla, jos sattuu olemaan tarpeeksi viiniä.

Uudenvuoden aattona sumu peitti taivaan, eivätkä raketit näkyneet, mutta pauke kuului. Siinä olisi ollut Venäläisillä hyvä sauma hyökätä, kukaan ei olisi huomannut varmanakaan yhtään mitään. Ilta oli oikein mukava. Vieraili juhlissa, joissa sain ensin seuraa eräästä miellyttävästä miehestä ja myöhemmin illan mittaa sain seuraa myös toisesta viehättävästä nuoresta miehestä. Kun totesin, että on aika sanoa pojille “Adios!” eikä sotkea raukkojen tunneälyä enää yhtään enempää, suuntasin kohti toisia juhlia. Nämä olivat hillitymmät juhlat, jossa olivat paikalla myös vanhempani, eli yleinen keski-ikä oli hieman korkeahko. Ajattelin että tämäpä mukavaa. Viini virtaa ja shamppanjassa ei pihistellä, hyvää musiikkia ja miellyttäviä ihmisiä, eikä varmastikkaan enempää irstaita miehiä tälle illalle. Muuten olinkin aivan oikeassa, mutta ennen pitkää syntyi yksi kissatappelu keski-ikäisten vanhojen rouvien keskelle ja tällä välin toisen rouvan mies käytti tilaisuutta hyväkseen, lakkasi vastustelemasta nuoren lihan houkutuksia ja tuli juttelemaan kanssani. Lähdin kotiin. Ilta sai kuitenkin arvoisensa päätöksen, kun ystävällinen taksin kuljettaja noukki minut matkalta kyytiin ja heitti kotiin. Tämä oli nuori ja kerrassaan hurmaava yksilö ja sen sijaan, että olisi perinyt minulta jonkun sortin maksun ojensi hän minulle käyntikorttinsa “Jos tarvitsisin kenties kyytiä toistekin”.

Sängyssä vielä mietin yleisesti elämääni tällä hetkellä, nyt kun vuosi onkin 2008, ja tein yhden ainoan uudenvuoden lupauksen.

Blondiudesta on yleensä tiettyjä etuja. Esimerkiksi kuinka moni on tullut Toijalasta Päivölään puolikuuden aikaan aamuyöstä, ilmaiseksi? En muista koska viimeksi olisin joutunut käyttämään baarissa rahaa, kun aina löytyy joku joka haluaa tarjota! Ovia avataan, autoilijat päästävät tien yli ja yleensäkin, melkein kaikki kaksilahkeiset ovat erittäin kohteliaita. Ja mistä tämä johtuu? Vaaleasta tukasta vaiko tisseistä? Tuskin mistään muusta ainakaan.

Eilen kävi hassusti. Kävelin tyytyväisenä korkokengissäni Porvoon TopSporttiin, tarkoituksenani ostaa uudet ratalaskusukset. Oli ruuhka-aika, mutta sain silti palvelua heti, kolmelta eri miesmyyjältä. Kerroin heille, että etsin suurpujottelusuksia, joiden kääntösäteen tulisi olla 17 luokkaa. Hinnalla ei sinänsä väliä, mutta suksien tulee olla parhaat. Ensimmäinen mies, hieman vanhempi yksilö, katsoo minua päästä varpaisiin “Jaa niin itelleskö meinasit?” vastaan myöntävästi “No emmä tiiä uskallanko mä sulle noita SuperCrosseja myydä, mut katos, täs ois tämmöset tosi kivat, jotka oli just jossain naisten urheilulehdessä testivoittajat! Ne on ihan saman hintaset kun noi mitä sä kysyit”. Katson suksia, myyjää, suksia, myyjä ja vielä kerran suksia. Olihan ne joo tosi söpöt, vaaleanpunaiset joillain kukilla koristellut. Oivat sukset aloittelijalle. Ratalaskuun? TUSKIN! Katson miestä silmästä sisään, nyökkään ja käännyn seuraavan myyjän puoleen. Tämä nuori ja erittäin komea yksilö. Kerron tälle, etteivät kukkasukset olleet ihan se mitä etsin, ensinnäkin niiden kääntösäde on kolmen metrin luokkaa, jäykyys keitetyn spagetin luokkaa ja leikkaavuus “todella huipussaan!”. Tämäkin mies katselee minua hetken ja kysyy laskenko paljonkin. Vastaan että vähintään kolme kertaa viikossa, tällä kaudella tosin en kilpaile, joten harjoittelukin saattaa jäädä vähemmälle. “Meillä on mökki tossa Himoksen lähellä, ei sua huvittais lähteä mun kanssa laskemaan.. tai tekemään jotakin muuta?” ja ylimielinen ilme naamalle. OIKEASTI, IU!! “Onko teillä mitään myytävää mulle, joka on oikeasti laadukasta?!” huudan viimeiselle pojalle, nuori tämäkin. Hieman pelästyneen näköisenä hän tuo minulle uusinta uutta, ehdottomasti tämän talven huutoa olevan ihaaanan naisten keltaisen laskettelutakin, jossa on oikein söpö karvaröyhelöhuppu. Pokkani ei enää pidä, vaan repeän nauramaan. Etsin lähimmän naismyyjän ja pyydän tätä sanomaan pomolle, että nuo miehet ansaitsevat ehdottomasti palkankorotuksen.

Kävelen pois ja kuulen yhden hölmistyneen miehen sanovan: “Mikäs ihmeen blondi toi oli?”

“/msg XXXXX Oot hot, saanko sun mesen?” ja entteriä.

Tuo tapahtui viikko sitten, mutta tuntuu kuin siitä olisi jo ikuisuus. Herutus.netissä käytetään tuota lausetta suhteellisen paljon “hyvänä” iskurepliikkinä, voin kai todeta, että he ovat kutakuinkin oikeassa… (?) Nyt kun mietin viikko sitten tapahtuneita asioita, en voi muuta kuin hymyillä. Kyllä, vaikka moni voisi minun tilanteessani itkeä, niin minä hymyilen. Jokun aika sitten keksin itselleni uuden moton. En olisi ikinä kuvitellut, että se tulisi minun suustani, mutta tulipa kuitenkin. “Tiedän mitä haluan, mutta tyydyn siihen mitä saan.” ja sitä toistelen nyt, kun istun tässä typerä virne naamallani kertaamassa viime viikkoisia tapahtumia mielessäni yhä uudestaan ja uudestaan. Tosiaankin tiedän haluavani paljonkin enemmän, mutta olen kerrankin tyytyväinen, että sain edes vähän. Ja sen vuoksi olen tänään ylpeä itsestäni! Tässä minä istun, istun ja hymyilen. En voi sanoa, ettenkö voisi olla onnellisempi, sillä tiedän että voisin, mutta joka tapauksessa olen onnellinen, sillä sain enemmän kuin saatoin toivoa.

Keskustelimme perjantaina siitä, ettei tietyistä asioista kuulu kiittää. Nyt tahtoisin sanoa kuitenkin Kiitos, sillä sain jälleen terveen elämäniloni takaisin.

Sain neljänä päivänä leikkiä Tuhkimoa, mutta sitten koitti keskiyö. Kukaan ei palannut luokseni sovittamaan lasikenkää, mutta silti tuntuu kuin olisin saanut enemmän iloa, kuin uskalsin kuvitellakkaan. Hetkiä, jotka elän mielessäni toisensa jälkeen ja jotka toivon saavani jonain päivänä kokea uudelleen. Vaikka minut nyt lukittaisi torniin, hymyilisin silti niinkuin Tuhkimo, sillä toivoni elää jälleen.
Kiitos ja anteeksi että sanon kiitos, mutta en keksi muutakaan. Sanotaan että pitäisi jatkaa elämää, mutta tällä hetkellä haluan pysyä paikallani. Edes pikkuisen hetken pysyä paikallani ja nautiskella ja elää muutamaa hassua päivää uudestaan ja uudestaan. Nyt haluan olla haaveilija ja haaveilla Sinusta.
:)

Naiset hyvät, jos vietätte iltaa humalaisten tummaihoisten miesten keskuudessa, varokaa olemasta liian tuttavallinen liian monen miehen kanssa.

Oli kyse vain hyvästä tuurista, ettei joku ottanut sinä iltana pataan.

Välillä lasken leikkiä siitä, kuinka omaan monta persoonaa. Se naurattaa yleensä ihmisiä, etenkin neljäs persoona, joka ei tee muuta kuin käskee minun syödä keksejä. Toisinaan tuo monipersoonallisuus pelästyttää minut, sillä tuntuu etten hallitsekaan sitä.

Viime viikko oli yhtä hurlumheitä. Lauantaina kello 16.50 olin täysin varma, että olin viimein tavannut kauan kaipaamani henkilön. Henkilön, johon pystyisin ehkä sitoutumaan. Mieleni oli täynnä sekavaa ihastumisen sokeaa tunnetta. Seitsemän tuntia myöhemmin istuin linja-autossa ja mielessäni pyöri vain tuleva yö. Pakko saada tehdä jotakin jännittävää! Pakko saada ottaa elämästä kaikki ilo irti, pakko päästä pois, pakko olla joku muu kuin mitä on. Pakko unohtaa se Mies ja tanssia koko yö. Sitä hetkeä kun ajattelen, tuntuu aivan kuin olisin silloin ollut joku toinen ihminen. En se sama tyttö, joka seitsemän tuntia sitten oli istunut sängyllä sen Miehen sylissä ja toivonut olevansa ainoa siinä maailmassa, siinä sylissä. Silloin en ajatellut kenties yhteistä tulevaisuutta Miehen kanssa, en miettinyt, että jospa sittenkin lähtisin Helsinkiin jatko-opiskelemaan. Jospa sittenkin… Ei, sillä hetkellä ainoa asia, jonka tiedostin, oli että näytin hyvältä ja että voisin sen varjolla pelata koko yön ilman rahaa. Tiesin että pankkikorttini oli unohtunut kotiin, mutten jaksanut kantaa huolta, yöpaikan löytäisi aina jostain. (Ja tähän väliin pakko todeta, että olen ikuisesti kiitollinen Ystäväpojalle rahasta, jonka hän lainasi kotimatkaa varten!) Sillä hetkellä mieleni oli jälleen täynnä tunteita, muttei niistä yksikään viitannut ihastumiseen tai tykästymiseen. Tunsin kapinoinnin himoa, halua tehdä jotain mistä äiti oli varoittanut, osittain tunsin myös katkeruutta. Käytin silloin omaa selvitymiskeinoani pahan olon purkamiseen, leijuin muiden ihmisten yläpuolella, vakuutin itselleni olevani kaikin puolin täydellinen. En myöntänyt, että olin kenties juuri mokannut tilaisuuteni oikeaan ihmissuhteeseen, vaan tyydyin olemaan ylpeä siitä, että tiedossa olilisi yllinkyllin irtosuhteita.

Ilta meni suunitelmien mukaan kutakuinkin. Mies toisensa jälkeen tarjosi drinkin jos toisenkin ja tanssi kanssani päänsä pyöryksiin. En välittänyt mistään, vaan tein kaikkea mikä tuntui vähääkään houkuttelevalta. Olin kuin transsissa. Transsini virkosi hyvissä ajoin ennen pilkkua, istuessamme tupakkahuoneessa. Juttelin erään mukavan tummaihoisen miehen kanssa, jonka seurassa olin viihtynyt jo pitempäänkin. En ymmärtänyt kaikkea, mitä hän sanoi, sillä välillämme oli erittäin hauras rikottavissa oleva kielimuuri. Erotin kuitenkin lauseen: “I love you, i just love you”, tiesin että mies oli humalassa, eikä tarkoittanut mitä sanoi, mutta se sai minut silti miettimään. Voiko tunteita syntyä yhdessä yössä? Enhän ollut tuntenut sitä Miestäkään kuin yhden yön verran, kun jo koin häneen turhankin kiinteän tunnesiteen. Se lause sai minut taas ajattelemaan. Siirryin vesilinjalle ja lähdin railakkaiden jatkojen sijasta kotiin.
Olinko ollut muutamien tuntien ajan toinen ihminen? Kenties, mutta olin myös oppinut paljon. Jos tosissaan haluaa elämässään jotain saavuttaa, on sen eteen tehtävä jotain. Vaikkei sitten sitä saavuttaisikaan, olisi ainakin tehnyt voitavansa ja kenties jopa nauttinut kaikesta kokemastaan. Elämä on kuitenkin joka suhteessa liian lyhyt, joten hyvistä asioista ja hetkistä kannattaa pitää kiinni.

Det är det som susen gör.