Saksalainen ystävä
Hyvää Juhannusta kaikille! Kuten kaikki tiedämme, kunnon Suomalaisille ei riitä, että Juhannusta vietetään vain aattona, vaan juhlamme on sijoitettu niin, että juhlimista voi jatkaa myös juhannuspäivänä, eikä seuraavanakaan päivänä vielä tarvitse mennä töihin! Saksalaiset eivät tunnetusti juhli Juhannusta, mutta mitäs se meitä hulluja suomalaisia haittaisi? Eilen oli hyvät juhannusjuhlat, istuttiin, grillattiin ja juotiin viiniä, paljon viiniä! Minut esiteltiin mukaville brittiläismiehille, joten tuli siinä sitten vähän flirtilläkin pelattua, vaikka huonoa englantia puhunkin. Illan päätteeksi lähdin miesporukassa kaupungille, kävimme erilaisissa nähtävyyskohteissa. Kävimme punaisten lyhtyjen kadulla, kielletyissä baareissa ja kaupoissa. Joimme lisää viiniä, nauroimme ja tanssimme. Minä, yksi perheellinen suomalainen mies, sekä kaksi keski-ikäistä brittiläistä poikamiestä.
Vaaleaverikkönä herätän paljon huomiota Frankfurtin kaduilla. Rakennusmiehet soittavat autojen torvia, kioskin myyjämiehet antavat ruusuja kaupantekijäisiksi. Tänään ei ollut tarkoitus tehdä mitään erikoista. Tehdä ehkä vähän koulujuttuja ja käydä ajoissa nukkumaan. Mutta kuinka kävikään? Ajattelin: “No, onhan nyt sentään Juhannus” ja otin sporan keskustaan. Tarkoitukseni oli käydä yhdellä drinkillä keskustan terassilla ja kävinkin, mutta kun olin pysäkillä odottamassa kotiin paluuta tuli kanssani juttelemaan mies. Mies oli 27 vuotias, Saksalaisesta pienestä kaupungista tuleva, yliopistolla opiskeleva n. 185 cm pitkä, lihaksikas ja tumma. Välillemme syntyi heti ymmärrys, vaikka kummankin englannin kielessä on paljon parannettavaa.
Niin tapasin Patrickin.
xoxo Kaupungin ainoa blondi