Ja taas sitä mennään, kovaa ja korkealle!
Minunhan piti lopettaa tämän blogin pitäminen? Lopettaa sekoilu, hulluttelu, irtosuhteet, ja asettua aloilleni? Minun piti muuttua. Mutta kuten sanottu on, mihinkäs ne kärpässienet pilkuistaan pääsisivät. Kuultu myös on että paska muijahan minä olen, ei siitä mihinkään pääse, ja tämä on joskus tainnut tulla jopa omasta suustani. Tällä kertaa en tosin ole tehnyt mitään kirjaimellisesti paskaa kenellekään, paitsi itselleni. Yksi ihmissuhteistani kuoli jälleen, tosin en koe itse tappaneeni sitä, sillä yritin saattaa sen päätöksen niin, että olisi voitu pysyä edes ystävinä, mutta sain vastineeksi vain naiivia kohtelua itseäni kohtaan. Kiitos siitä. Mutta mitä teinkään seuraavaksi? Pysähdyinkö hetkeksikään miettimään, mikä meni pieleen? Toki pysähdyin ja nimenomaan hetkeksi! Niinpä syvällisen pohdintani päätteksi tulin lopputulokseen, jossa totesin, että ystäväni on erittäin väärässä. Ystäväni mukaan erosta on kaksi tapaa selviytyä. 1) Löytää uuden, ihastuu ja jää tuntematta tuskaa ja ikävää tai 2) jää kaipaamaan, tuntee sen tuskan ja ikävän etc. Väärin! On olemassa vielä kolmaskin tapa, ainakin omalla kohdallani: jatkaa siitä mihin jäin, olla huoleton, viettää sinkkuelämää täysillä, olla pelinainen ja juhlia vapaata elämää!
Tein tänään jotain, mitä en ole tehnyt pitkään aikaan. Kävin pelaamassa X-Boxia vanhan ystäväni kanssa. En muistanutkaan kuinka rentouttavaa ja miellyttävää kyseinen aktiviteetti onkaan! En muista koska olisin viimeksi nauttinut pelaamisesta yhtä paljon, vaikka pelinainen olenkin. Nyt on mitä parahin olo tila.
xoxo Blondi, jonka on pakko myöntää, että hieman oli ikävä tuota pelikumppania.