“Jumalauta mikä nainen!”
Onpas ollut taas viikko. Viime perjantaina suuntasin Porvooseen vanhempieni luo. Viikonloppu sujui mukavasti, pienissä biletunnelmissa. Tuli huomattua, kuinka epätoivoisen ihastuneita keski-ikäiset miehet ovat pieniin blondeihin. Sunnuntaina eksyi tieni (taas) johonkin tarkemmin määrittelemättömään Porvoolaiseen asuntoon. Oli mukavaa käydä kylässä pitkästä aikaa, kun asunnon omistaja palasi ulkomailta. Olin myös hieman otettu, kun ensimmäinen asia mitä tehdään Suomeen palatessa viikon loman jälkeen, on ottaa minut kylään. Jollain taisi olla ikävä. Ja kun ihmiset kysyvät mitä siellä olin tekemässä, niin kukaan ei usko, kun sanon olleeni pelaamassa X-Boxia! En voi ymmärtää miksi.
Tietyissä tilanteissa on aina mukava aiheuttaa hämminkiä ihmisten keskelle. Eräs tyttökaverini kerran totesi, etten kestä tylsää arkielämää, vaan haen aina jotain hohdokasta säpinää. Mieluummin jotain katastrofaalista, jotain mistä on riittää supistavaa kahvin ääressä seuraavaksi kolmeksi viikoksi. Ja ellen löydä mitään sellaista, niin osaan aina aiheuttaa! Kerran pääsikin suustani puolihuomaamattomasti: “Onpa ollut taas monta päivää ihan liian rauhallista, nyt kaivattaisi jotain säpinää. Pitäisikö käydä painamassa bestiksen poikaystävää ja katsoa mitä tapahtuu?” Pakko myöntää, että kyseinen ehdotus tuntui silloin (tuntuu edelleen?) houkuttelevalta, mutta jäi toteuttamatta. Kun opiskelee nörttikoulussa, ei pienen hämmennyksen ja sekamelskan aiheuttaminen ole ikinä hankalaa. Muutama yö sitten kävi eräs mies luonani yökyläilemässä. Mikään ei ole niin tyydyttävää, kuin nähdä niiden ihmisten joita vihaan, jotka vihaavat minua, ilmeet aamulla kun esittelen kyseisen mieshenkilön heille enonani ja puolta tuntia myöhemmin keskustellessani viimeyön annista heidän kuullensa ystävättäreni kanssa. “Jumalauta mikä nainen! SEHÄN PANEE OMAA ENOAAN!!!” Ahhahahaha, ja taas voi olla itseensä tyytyväinen tietäen että minusta kuiskitaan.
Toinen asia mistä saan suunnatonta tyydytystä on ihmisten minua kohtaan kokema patoutunut viha ja kateus. Myönnän, olen isin rinsessa, eliittipentu, joskus hieman hutsahtavakin, mutta on vaan aina niin mukavaa kun se tulee uusille ihmisille yllätyksenä tai vaihtoehtoisesti vanhoille vihamiehille tulee lisää kateuden aihetta saavutettuani taas yhden valloituksen. Ja tämä logiikka pätee esimerkiksi mennessäni ensimmäistä kertaa sellaisiin baareihin, joissa kokoontuu yleensä vain kanta-asiakkaat tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi irc-maailmassa, jossa tietyt henkilöt ovat tottuneet saamaan kaiken huomion. Valitettavaa tässä on vain se, että ihmiset eivät osaa suhtautua oikein tähän kilpailiutilanteeseen, vaan näyttävät inhonsa ja vihansa ja ärtymyksensä minua kohtaan täysin avoimesti. Pelinaisen ratkaisu tähän on hankkia oma itse ansaittu huomio takaisin kilpailemalla, ei haukkumalla ja halventamalla toisia.
Jos pidät haasteista, kerro se minulle. Jos tykkäät helposta, unohda. Jos pidät vaaroista, kannattaa tutustua. Jos haluat kotirouvan, etsi toinen nainen. Jos mielesi halajaa seikkailua, osaat pitää puolesi, mielesi on avoin ja sinulla on pilke silmäkulmassasi, luet oikean naisen blogia, pelinaisen blogia!
np: Kristiina Brask - Nyt Mä Meen
xoxo Blondi, jonka tekee mieli kujeilla, leikkiä, pelata ja saada välillä sormilleen.