Pelinaisen blogi

Tänään oli pakko juoruta kaverille pääsiäislomasta. Vaikka hän onkin jo tottunut toilailuihini, kuulostaa hän aina yhtä hämmentyneeltä. Kun aloitin opiskeluni täällä, sanoi muutaman viikon jälkeen eräs poika: “Täällä koulussa on vuosien varrella ollut muutama satunnainen pelimies satunnaisilla vuosikursseilla. Nyt uudella vuosikurssille on tullut kolme pelinaista”. Hän tarkoitti kuulemma huhun mukaan minua ja kahta ystävätärtäni. Nyt kun ajattelen viimekesää, voin todeta, ettei ole ihmekään, jos sain kyseisen tittelin omakseni. Viime kesä, huhhu! Juuri ennen kouluun lähtöäni tapasin kotona Porvoossa erään miehen. En antanut lähtiessäni lupauksia, eikä sormeeni työnnetty sormusta, mutta ilmeisesti en myöskään tuonut todellista luonnettani tarpeeksi hyvin esille. Olin uudessa kaupungissa, uudessa koulussa ja luulin olevani täysin rajoitteeton! Ensin ajattelin, että en löytäisi mitään kiinostavaa koko paikasta, saisin kerrankin keskittyä täysillä opintoihini. Viikon sisällä huomasin erehtyneeni pahemman kerran. Tutustuin harvoihin ihmisiin kunnolla ennakkoasentetteni tähden, mutta löysin sielunveljen. Todellisen pleijjerin, pelimiehen, naisten naurattajan. Muutaman illan jaksoin sitäkin lämppäilyä, mutta kun tuli toiminnan paikka, ahhah, menikin pojalta pupu pöksyyn ja sormi suuhun. Pysyimme kuitenkin kavereina (niinkun pysyn aina kaikkien kanssa kavereina, sama se mitä tapahtui tai jäi tapahtumatta) ja hän yllytti minut toisen saaliin kimppuun. Noniin, elikkä siis, ennen kuin ensimmäinen viikkoni oli kulunut loppuun, olin jo saanut yhden voiton kotiin päin. Kotiin palatessani ymmärsin, että tämä samainen aiemmin mainittu mies oli odottanut minua koko ajan. *oops* Koko kesä jatkui noin samaa rataa. Tuli sähellettyä sitä sun tätä suuntaan jos toiseen. Mutta oli ehkä paras kesä ikinä! Kävin myös säänöllisesti Porvoossa ja tapasin ystäviäni. Siellä en joutunut minkään laisiin tilanteisiin, vaikka mieli olisi tehnytkin, ainakin kerran. Kuten jo aiemmin olen todennut, en ihastu ikinä, tai jos ihastun niin erittäin harvoin. Kiinostuin kuitenkin eräästä miehestä, haaveilin seikkailusta, mutta jostain syystä en tehnyt asialle mitään. Se ihmetyttää minua vielä tänäänkin, sillä en yleensä käyttäydy niin. Yleensä tiedän mitä haluan ja otan sen myös.

Tänään ylioppilaskirjoituksissa ensimmäinen puolituntia meni silmäpelin merkeissä hyvännäköisen valvojan kanssa. Juuri kun ajattelin tiputtaa jotain lattialle, jotta kyseinen valvoja tulisi noukkimaan sen minulle, menivät ne vaihtamaan vuoroa ja tilalle tuli erittäin yrmeän näköinen nainen. Kun olin sitten päässyt salista ulos, vihdoin ja viimein, näin samaisen valvojaopettajan lähestyvän minua naulakoilla ollessani. SHIT! Ja äkkiä karkuun. Kipitin kikatellen korkokengilläni ulos rakennuksesta ja heitin vielä hymyn olkani yli *; )* ja jätin miesraukan virnistellen katselemaan perääni. Oli tuo kyllä optimaalinen valinta kirjoituksiin tuo hame, kun kaikki muut olivat verkkareissa. Sain taas ansaitsemani huomion.

Olisin halunnut lähteä viihteelle tänä iltana, mutta ystäväni ovat tylsiä, enkä jaksa yksin lähteä. Sunnuntaina voisi suunnata Helsinkiin leffaan, jos ei muuta keksi, kun kerran on vapaa päivä.

Nyt alkaa taas pitkä tylsä kevät, ilman mitään odotuksia. Että lisäilkää vaikka msn messengeriin tai lähettäkää kivaa sähköpostia, niin ei käy arki turhan pitkäveteiseksi *; )* kissatytto@windowslive.com Ja pannaan yhdessä elämä risaiseksi!

np: Skandaali - Pesästä Pesään

xoxo Hikinen ja tylsistynyt blondi