Pelinaisen blogi

Viikko sitten eksyin muutaman ystävättäreni kanssa mielenkiintoisiin juhliin. Ne olivat nyt sitten ne kuuluisat “teekkaribileet”, joista niin paljon on kuultu muttei koskaan koettu. Nyt sitten on nekin läpi käyty ja voin todeta, että paperiteollisuuden porukka on erittäin mielenkiintoista väkeä. Ilta lähti hyvin käyntiin lähikuppilasta. Mukavalla tyttöporukalla istuttiin hienojen drinksujen kanssa juttelemassa ihan vaan mukavia, kun hienostunut teekkaripoika mustassa puvussaan tuli kysymään saisiko ystävineen istua seuraamme. Tuumasimme että mikäs siinä, porukka kun vaikutti aivan asialliselta! Siinä jutellessa tuli otettua lonkero jos toinenkin ja alkoi aiheet kääntyä hieman levottomiksi. Kun pojat huomasivat, että olimme täysin pelottomia heidän suhteensa, joku heitti kehiin villin idean, teekkarisauna! Yhteistuumin “Yhdet vielä ja sitten mentiin!” lähdimme kohti pahamaineisia teekkaribileitä.
Paikalla oli meno päällä. Valtaosa oli miehiä, mutta mikäs siinä! Päät kääntyivät, kun paikalle astelivat täti viininpunainen, täti pinkki ja täti turkoosi. Ilta meni loppujen lopuksi aika mukavasti, vaikka olinkin liikkellä kahden kotirouvan kanssa ainoana porukan sinkkutyttönä. Istuimme huoneen reunalle rennosti suurelle sohvalle nauttimaan drinkkejämme (vaihtuivat hienot drinkit ja viini äkkiä olueen ja siideriin kun päädyimme opiskelijabileisiin). Viereeni istahti hauskan näköinen, tummatukkainen mies. Siinä hetken keskusteltuamme säästä, kukista ja mehiläisistä, lennähti ilmoille houkutteleva ehdotus: “Mä asun tässä aika lähellä, ei sua kiinostaisi lähteä katsomaan mun sohvaa?” (aikaisemmin oli ollut puhetta sohvista, kun kerran sellaisella istuimme). Olin jo vastaamassa myöntävästi, kun paikalle ilmestyi äkäinen tarjoilijanaikkonen vaatimaan kyseistä herrashenkilöä tilille puuhistaan. Naikkonen paljastuikin loppujenlopuksi miehen pitkäaikaiseksi tyttöystäväksi. *Oops* Seuraava havainto miehestä olikin, kun tupakalta palatessani huomasin hänen istuvan tiskin takana nurkassa jakkaralla visusti tarjoilijatyttöystävän valvovan silmän alla. Sain jälleen kerran olla tyytyväinen itseeni!
Täti turkoosi oli siirtynyt sohvalta läheiseen nurkkaan pohtimaan elämän suuria kysymyksiä (ei kuitenkaan keskustellen suusta suuhun, niinkuin joskus saattaa käydä) erään kaksilahkeisen kanssa. Tarjolla oli aiemmin ollut pyttipannua, joten päätimme täti viininpunaisen kanssa mennä katsomaan, josko saisimme jotain suuhun pantavaa. Siinä sitä sitten oltiin, ruokaa ei ollut, joten päädyimme syömään toisiamme (?). Paikalle ilmaantui kaksi nuorta miestä, jotka laukaisivat illan parhaat kommentit. Oikeammin sanottuna ehkä parhaat kommentit IKINÄ!! (Nauran vielä tänäänkin heille) Mies1: “Mitäs tyttöjä te oikein olette? Ihanko oikeita lepakoita?” Me: “Ei toki, ihan teidän iloksenne me tässä leikitään” ja silmän iskua päälle. Mies2: “Ai onko tänne bileisiin palkattu ihan oikeita viihdyketyttöjä?” (Hämmästynyt ilme) Mies1: “Missäs te työskentelette?” Me: “Ihan missä sä vaan ikinä haluat……” Mies1: “Ja kuinka paljon se maksaa?” Me: “Kolmella kympillä saatte kattoa meitä puolituntia, siitä lähdetään sitten eteenpäin. Saatte alennusta, kun ootte ihan teekkareita” Mies2: “Ai ihan oikeestikko? Mun on aina tehny mieli kokeilla tällästä maksullista juttua..” (Miettii hetken..) “No jos vaikka mentäisiin tohon vessaan mikä on tossa?” Noh, ei ne poikaparat sitten loppujen lopuksi uskaltaneet lähteä meidän matkaan, mutta hauskaa oli! Eipä ole kukaan minuakaan ennen maksulliseksi luullut, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Huvittavinta tilanteessa oli, että ne miehet oli ihan tosissaan.
Ilta päättyi sitten loppujen lopuksi ihan mukavasti, kun kävelimme kohti rautatieasemaa ja olin seittemättä kertaa sinä iltana turvallani, ensin oksennettuani jonkun teekkariraukan tossuille. Pääsimme turvallisesti Toijalaan ja kun koululla ensimmäiset iloiset opiskelijat olivat siinä vartin yli kahdeksan menossa aamiaiselle (siis kyseessähän oli perjantaiaamu) olimme täti viininpunaisen kanssa saaneet pitsamme syötyä ja suunittelimme nukkumaan menoa.
Aamulla ilmoittauduin sairaaksi, sillä kamalan krapulan lisäksi huomasin, että olin ollut ehkä liikkeellä turhan vähissä vaatteissa, ainakin korkeasta kuumeesta päätellen.