Ehkä
Pelinaisen joulu.
Ja niin meni taas Joulu, tuo juhla jota aina odotetaan niin kovin. Näin kun joka vuosi ikää tulee lisää, tuntuu Joulu aina vähemmän hohdokkaalta kuin edellisinä vuosina. Aina toivotaan rauhallista Joulua, mutta miksei tätäkin juhlaa voisi viettää räväkästi? Kuten vappua tai juhannusta? Kyllä meillä vaan vietetään. Eräs tuttavani, jonka luona vierailimme aattoaamuna, totesi: “Anteeksi nyt aivan kamalasti, mutta on parasta aloittaa näin heti aamusta. Joudun olemaan vanhempieni luona koko illan, joten on parempi olla pieni känni päällä jo valmiiksi, että jaksaa kuunnella äidin juttuja. Saanko tarjota?”. Olin aivan ymmälläni! Siis aivan käsittämättömän nerokasta! Itse olin miettinyt miten kestäisin mokoman sukutapaamisen järjissäni ja nyt löysin vastauksen. Lopputuloksena huomasin, että olin jälleen kerran ollut vain tyhmä blondi, sillä ilmeisimmin muutkaan sukulaiseni eivät kestäneet toistensa seuraa selvinpäin, olimme siis kaikki enemmän tai vähemmän humalassa, mikä lisäsi yhteishenkeä. Isoveljeni perheineen oli myös käymässä ja minun oli määrä esiintyä joulupukkina tämän lapsille. Isoveljeni vaimo katsoi hieman nenänvartta pitkin, mutta veli taputti häntä selkään ja sanoi: “Kyllä se nyt PUKKI osaa olla, se kulkee veressä. Ja onpahan pojalla kerrottavaa kavereille, kun ainahan ne joulupukit on yltäpäin kännissä, Jullen pukki oli vielä kaiken lisäksi transu!”. Noh, en tiedä paransiko tuo vaimon mieltä, tai suoraan sanottuna en vain kykene muistamaan. On se Joulu hieno juhla, jos sattuu olemaan tarpeeksi viiniä.
Uudenvuoden aattona sumu peitti taivaan, eivätkä raketit näkyneet, mutta pauke kuului. Siinä olisi ollut Venäläisillä hyvä sauma hyökätä, kukaan ei olisi huomannut varmanakaan yhtään mitään. Ilta oli oikein mukava. Vieraili juhlissa, joissa sain ensin seuraa eräästä miellyttävästä miehestä ja myöhemmin illan mittaa sain seuraa myös toisesta viehättävästä nuoresta miehestä. Kun totesin, että on aika sanoa pojille “Adios!” eikä sotkea raukkojen tunneälyä enää yhtään enempää, suuntasin kohti toisia juhlia. Nämä olivat hillitymmät juhlat, jossa olivat paikalla myös vanhempani, eli yleinen keski-ikä oli hieman korkeahko. Ajattelin että tämäpä mukavaa. Viini virtaa ja shamppanjassa ei pihistellä, hyvää musiikkia ja miellyttäviä ihmisiä, eikä varmastikkaan enempää irstaita miehiä tälle illalle. Muuten olinkin aivan oikeassa, mutta ennen pitkää syntyi yksi kissatappelu keski-ikäisten vanhojen rouvien keskelle ja tällä välin toisen rouvan mies käytti tilaisuutta hyväkseen, lakkasi vastustelemasta nuoren lihan houkutuksia ja tuli juttelemaan kanssani. Lähdin kotiin. Ilta sai kuitenkin arvoisensa päätöksen, kun ystävällinen taksin kuljettaja noukki minut matkalta kyytiin ja heitti kotiin. Tämä oli nuori ja kerrassaan hurmaava yksilö ja sen sijaan, että olisi perinyt minulta jonkun sortin maksun ojensi hän minulle käyntikorttinsa “Jos tarvitsisin kenties kyytiä toistekin”.
Sängyssä vielä mietin yleisesti elämääni tällä hetkellä, nyt kun vuosi onkin 2008, ja tein yhden ainoan uudenvuoden lupauksen.