Vieraan miehen sängyssä
Aamuinen fiilis oli taas jälleen tuttu, en herännytkään omasta sängystäni. Eipäs, tilanne olikin täysin vieras, heräsin vieraan miehen sängystä, nukuttuani koko yön siinä yksin! Hattu korkealle herrasmiehille. Eilinen reissu olisi taas voinut jäädä väliin, mutta turha sitä enää on murehtia. Asialle ei kuitenkaan voi tehdä mitään.
Takaisin surun syövereihin. Viime päivinä olen ollut erittäin alakuloinen, mikään ei tunnu enää kivalta. Katson vierestä parhaita ystäviäni, olemme suhteellisen samanlaisia kaikki, pidämme samanlaisista asioista ja ajatuksemme kulkevat yhteen. Huomaan kuitenkin yhden eroavaisuuden, olen ystäväpiirimme ainoa sinkku! Tähän asti olen ollut erittäin tyytyväinen elämän tilanteeseeni, viime päivinä olen kuitenkin alkanut ajatella, millaista olisi oikeasti sitoutua? Haluaisinko edes sitoutua? Tai osaisinko? Olisinko onnellisempi jos löytäisin vierelleni jonkun, joka oikeasti tukisi, oikeasti välittäisi?
Tähän asti olen pelännyt sitoutumista. Jos ei halua tulla satutetuksi, on parempi yksin. Epäilykset ovat kuitenkin alkaneet seikkailla päässäni, kun katson vierestä onnellisia ystäviäni kumppaneineen. Mitä loppujen lopuksi tahdon? En tiedä enää itsekään. Päivä päivältä sitoutuminen alkaa kuulostaa houkuttelevammalta, mutten tiedä sopiiko se minulle.
Lisäksi huomasin olevani nirso. Valikoin mahdollisiksi kandinaateikseni ne, joita en ikinä tule saamaan, ne, jotka ovat kauimpana kaltaiseni ihmisen stereotypisestä valinnasta.
Olenko kadottamassa identiteettiäni?