Irc, se särkee sydämet
Useamman kuukauden ajan olen irkkaillut tiiviisti muutamien kaksilahkeisten kanssa. Heitä ei ole montaa, mutta tarpeeksi monta tekemään minusta tietyissä piireissä kevytkenkäisen. Suurimman osan näistä miesparoista olen nähnyt myös in_real_life ja voin sanoa ettei ole aina sytyttänyt. Itseasiassa, useimmiten on tullut torjuttua. Kun aivot roikkuu jalkovälissä ja sydän vatsalaukussa, kuinka sen voisi tehdä loukkaamatta? Viikko sitten olin kavereiden kanssa ravintolassa hieman viihteellä. Tarkoituksena oli käydä tervehtimässä ja mennä aikaisin kotiin nukkumaan, vaan kuinkas sitten kävikään? Olin jo hetken kuvitellut, että yhden yön suhteet kuuluivat historiaan, totesin kuitenkin aatteeni vääriksi istuessani seuraavana aamun taksissa matkalla kotiin. Mitä tulikaan taas tehtyä?
Tämän viikonlopun joudun viettämään opistolla koulunkäynnin merkeissä. Meneillään on valmennukset, joten paikalla on myös väkeä muista kouluista. Huomaan saalistajan viettini taas heräilevän. Niin vaikeaa kuin normaalina kouluaamuna onkin saada itsensä sängystä ylös, löytyi tänä aamuna kummaa energiaa pompata ylös puolisen tuntia etuajassa meikkaamaan ja tälläytymään. Ja ei kun pinkki tupsukynä heiluen tomerana opintojen pariin! Muutama alemman vuosikurssin poika käänsi päänsä pois punastuneena, kun kävelin sisään luokkaan. Opetuskin tuntui kummallisen mielenkiintoiselta, ensimmäiset viisiminuuttia, jonka jälkeen melkein sorruin uusimman Cosmopolitanin pariin. Hillitsin kuitenkin tunteeni ja otin lehden sijaan esille pääsykoekirjat. Joskus ne olisi pakko kuitenkin lukea läpi. Syvä huokaus, katsotaampas mitä mukavaa velvoiteoikeus meille tänään kertoo..
Ruokatunti venähti äkisti puolesta tunnista melkein kaksituntiseksi, kun innostuimme tyttöjen kesken juomaan muutaman ylimääräisen kahvikupposen ja listaamaan samalla ohjelmointiopettajia, joita: “PANISIN!” Nopeasti puheenaihe vaihtui +40 vuotiaisiin miehiin, eikä kaakatuksesta meinannut tulla loppua. Mistä aiheesta voi keskustella loputtomiin? “No miehistä tietysti! Miehistä ja seksistä”.
Joskus aina mietin, onko tämä elämää, johon olen tyytyväinen. Aina sama vastaus: kun en tiedä paremmasta, kyllä se on!