Marinagit

Ensimmäisella ulkokauden treenikerralla paikalla oli viisi koirakkoa seitsemästä. Ryhmä on vähän sekalainen tasoltaan ja eri koko luokiltaan. Kaksi tyttöä ovat ohjaajina aloittelijoita, mutta koirat jo kokeneita kisakoiria, muut ryhmässä ovatkin sitten jo lähes kilpailuvalmiita tai kilpailevia, mutta kunkin osaamisen mukaan treenejä tehdään ja hienosti kaikkien ensimmäinen treeni meni .

Eka treeni oli ratamainen treeni, jossa katsoin miten koira irtoavat, miten sujuu valssi tai takaaleikkaus ja ohjaus ylipäätänsä. Tämän perusteella suunnitellaan seuraavia treenikertoja ja vaikka osan olin jo tehnyt valmiiksi, niin pientä vaikeutta, koirien haltuunottoa, mutta myös irtaantumista treeneihin suunnittelen lisää. Kouluttajalla oli mukavaa, kun ohjaajat ovat selvästi lajista innostuneita, kohtelevat koiriaan nätisti ja kuuntelevat kouluttajaa. Kivasti kaikki palkkasivat ja herättelivät koiriaan, joita ulkokausi aina ihanine hajuineen yleensä enismmäisellä treenikerralla hämmentää.  

Ohessa treenikuva:

Ensi kerralla treenataan takaaleikkausta, A-estettä ja putken umpikulmaan lähetystä.

Torstaina oli ensimmäinen treeni alkeiskurssilaisilla. Nuoret olivat mukavasti ajoissa paikalla, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta… paikalla olisikin hyvä olla mieluummin hieman liian aikaisin, kuin myöhässä .

Ensimmäisella kerralla tutustuttiin hyppyesteestä aitaan, jota harjoiteltiin matalan riman kanssa kutsuna suoraan ja vinottain eri suunnista, jotta esteelle lähestyminen ja poistuminen tulivat tutuiksi. Sitten otettiin targetille/lelulle lähetys. Kivasti koirat jo nyt katsoivat rimaa ja hyppäsivät matalan riman yli ongelmitta, eivätkä siivekkeetkään pelottaneet.

Seuraavaksi oli vuorossa kepit, ohjaajat saivat ensin kuivaharjoitella puolikkailla (6) kepeillä ilman koiraa ja sen jälkeen koiran kanssa. Kepit otettiin molemmin puolin ohjaten ja minun puolella pidin koirat hihnassa, jotta tarvitaessa pystyin hienovaraisesti ohjaamaan hihnan avulla. Hienosti koirat seurasivat namikättä ja ohjaajien rytmi & peruuttaminen sujuivat kivasti.

Loppuun otettiin putki, ensin putki suorana ja ohjaaja kutsui putken toisesta päästä. Toisella kerralla ne koirat, jotka selkeästi olivat jo syöksymässä putkeen, lähetettiin putkeen. Lopussa putki käännettiin hieman kaarelle ja rohkeus riitti putken läpimenoon tällöinkin, kun ohjaajat kutsuivat putken toisesta päästä.

Kivasti ohjaajat muistivat palkata ja kehua koiria suoritusten jälkeen, muutama ohjaaja sai oikein “erityiskiitosta”, kun he osasivat kannustaa ja kehua koiriaan erityisen hyvin. Tunti vierähti nopeasti, mutta eipä koirat, saati ohjaajat jaksaisi keskittyä kovinkaan paljon pidempään, vaikka halua ehkä olisi ollutkin .

Ensi kerralla harjoitellaan rengasta ja pussia, aitojen  lisäksi.

Kevään alkeiskurssit (ei jäsenille), alkavat huomenna 10.4. Meillä Hennan kanssa on nuorisoryhmät koulutettavana, ensimmäisen ryhmän treeni alkaa klo 18  ja seuraava klo 19. Ryhmissä on 10 koirakkoa, mutta meitä on tosiaan kaksi kouluttajaa, joten aikaa pitäisi olla ihan mukavasti perusasioiden opettamiseen.

Eilen pidimme teoriaosuuden, joka on kursseille osallistuville pakollinen. Toivottavasti teoriasta oli hyötyä, aiheina mm. mitä agility on, koiran ja ohjaajan suhde, koiran motivointi ja palkkaus,  esteiden esittely ja oikea suoritus sekä treenisääntömme. Tänne päivittelen alkeiskurssin sujumista ja tunnelmia .

Ensi viikolla alkavat jäsenten omat treenit ja minä koulutan torstaina ei-jäsenten lisäksi omia nuorisojäseniä ja illan päätteeksi vielä kilpailevia minejä. Näistä treeneistä voi lukea myöhemmin ko. ryhmien omista osioistaan ja niihin tulee tuttuun tapaan treenipiirustuksia.

Tänään oli vuorossa ohjausta,  harjoituksissa sovelsin edellisenä viikonloppuna oppimaani (olin Juha Oreniuksen kurssilla kuunteluoppilaana - kommentteja aiheesta voi  lukea kouluttajan kouluttautumisosiosta) ja kivasti  osasin jo soveltaa oppimaani, ohjaajat käyttivät neuvoni mukaan vastakkaista kättä ja koirat kääntyivät aika mukavasti.

Jatko1-2 ryhmän kanssa tehtiin ensin lämmittelyharjoitus, josta ei ole kuvaa ja sen jälkeen paneuduimme ohjausharjoituksiin kuvan treeniradan mukaisesti. Kaikille taisi olla aika uutta tuo haltuunotto ennen suoritettavaa estettä ja myös vastakkaisella kädellä aidan takaaveto (aidat 6 ja 17). Alkeisjatkoryhmän kanssa ei tietenkään tehty koko rataa, mutta noita haltuunottoja tehtiin heidänkin kanssa. Haltuunottojen ja tiukkojen käännösten lisäksi rata vaati irtaantumista ja hienosti koirat irtautuivat (kunhan vaan namit muistettiin pitää piilossa…).

Parissa kohdassa pystyi takaaleikkaustakin harjoittelemaan, tosin muutama vannoutunut valssaaja teki valssin ihan sujuvasti takaaleikkauksen sijaan ja näinhän se pitää ollakin, että tehdään rata niinkuin se itselle ja omalle koiralle parhaiten sopii. Tosin, niin sanotulla mukavuusalueella (tehdään se, mikä varmasti osataan) pysyminen on  turvallista, virheitä ei satu, mutta ehkä joskus voisi ainakin treeneissä repäistä ja ottaa riskejä ja näin kartoittaa ja kasvattaa omaa ja koiran osaamista - ajatus heitetty ihan vain miettittäväksi ?

Muuta huomioitavaa: esteiden suoritus alkaa olla varmaa kaikissa tasoluokissa, keinu mentiin jatko1 ryhmässäkin hihnatta ja ongelmitta, alkeisjatkoryhmässä mentiin puomi hihnatta targetin avulla ja sielläkin oli kaikilla koirilla loistavat kontaktit! Jatko1-2 ryhmissä ne, jotka käyttävät targettia; sitä voisi alkaa häivyttämään vähitellen, ettei koirat oppisi etsimään vain targettia, van keskittyisivät oikeaan suoritukseen.

Tämä koulutuskerta oli tältä kaudelta viimeinen omalta osaltani (tai itseasiassa tuurasin jo nyt seuraavaa kouluttajaa), kiitokset koulutattaville . Kaikkia teitä on ollut ilo kouluttaa, olette edistyneet hurjasti ja samaa totesi Sannakin tuuratessaan minua viikko takaperin. 

29.3. on Purinalla I-Hah:n kauden epäviralliset päätöskisat (talvikausi kyllä jatkuu vielä), toivottavasti tavataan siellä tai viimeistään sitten Kelkkapuistossa .

Hyvää kevään odotusta!

Ohessa ohjaustreenin ratapiirros:
 
Viime kerralla Sanna tosiaan tuurasi minua, kun itse olin hakemassa lisäoppia Juha Oreniuksen kurssilla kuunteluoppilaana.

23.2. treenien nimenä oli rataharjoitus, mutta jälkikäteen voinen kertoa salaisuuden: kyseessä oli treeni työnimeltään ”puuttuvat esteet”, eli radalla oli niitä esteitä, joita oli harjoiteltu 1- ja 2-kaudella “liian” vähän.

Marinageihin tulee seuraavat jutut luultavimmin huhtikuun puolen välin jälkeen, kun  Kelkkapuiston treenit käynnistyvät.

Olin Juha Oreniuksen kurssilla kuunteluoppilaana Hyrylässä 23.-24.2.2008.
Lauantaina olin paikalla klo 12.00-18.00, sunnuntaina 24.2. klo 10.00-13.00. Tavoitteena oli kuunteluoppilaana seurata kokeneen vieraan kouluttajan koulutusmetodeja ja ottaa niistä oppia. Ryhmät oli jaettu 4 koirakon ryhmiin, kunkin ryhmän koulutusaika oli 2 tuntia/päivä. Koirakot olivat eritasoisia, mölliluokasta 3-luokkaan ja myös eri koko luokkia. Lauantain teemana oli ohjaukset, sunnuntaina treeniratoihin oli yhdistetty myös kontaktiesteet.

Juha Orenius suosii paljon vastakkaisen käden käyttöä ja se on itselleni ainakin aika vierasta. Vastakkaisella kädellä koira vedettiin esteiden yli ja mm. kohtuu avoimeen keppikulmaan koiran pyrkiessä syöksymään kakkosvälistä sisään, kevyt ohjaus vastakkaisella kädellä auttoi koiran oikeasta keppivälistä sisään (liian voimakas vastakkaisen käden ohjaus työnsi väärälle puolen keppejä). 24.2. koulutuksessa keppien suoritus päättyi seinään ja moni koira jätti keppien suorituksen kesken. Juhan mukaan keskyttäminen johtui liian lähellä olevasta seinästä (ja tämä todistin itse oikeaksi oman koiran treeneissä myöhemmin…).

Haltuunotossa ja tiukoissa käännöksissä Juha opasti ohjaajia aloittamaan harjoituksen haltuunotolla ennen suoritettavaa aitaa. Ensin aitaa ei edes aiottu suorittaa, vaan koiran huomio kiinnitettiin esim. huutamalla sen nimi, kun  koira vilkaisi ohjaajaa, sille heitettiin lelupalkka  vastakkaiseen suuntaan, eli koira kääntyi aidalta pois. Kun tämä oli koiralle selvä, siirryttiin tekemään samaa vasta aidan jälkeen, mutta varsinainen haltuunottokäsky & ohjaus  ennen suoritettavaa aitaa. Jos koira oli jo ponnistamassa hypylle (tai ilmassa jo), haltuunoton tai käännöksen seuraus on riman pudotus, eli oikea ajoitus tärkeää. Minulle oli uutta tuo haltuunotto ennen suoritettavaa aitaa, mutta järkevää ja todella hyvin toimivaa. Saman harjoituksen avulla myös käännökset tehdään laajoja kaarroksia tekevälle koiralle tiukemmiksi (testasin erikseen oppejani  lauantain vapaatreeneissä seuramme maxikoiran kanssa ja jos alkuun kaarrokset olivat 2-3 metriä, niin harjoituksen lopussa (treenasimme 15min), kaarros oli reilusti alle metrin )

Etenkin maxikoirilla Juha painotti tilan tärkeyttä, mm. valsseissa ohjaajan peruuttaminen samanaikaisesti, antaa koiralle sen tarvitseman tilan. Vastaavassa kohdassa Juha Orenius ”antoi” minikoirien ohjaajien ohjata toisella tapaa ja koirat mahtuivatkin kääntymään vaivatta, mutta maxit tarvitsivat tilaa huomattavasti enemmän. Juha Orenius painotti myös ohjaajan jatkuvan liikkeen tärkeyttä, jos ohjaaja pysähtyy, niin koira tekee sen myös.

Kurssi oli mielestäni todella antoisa. Ohjaajien eri osaamistasoista johtuen ohjaustavat olivat erilaisia ja näin pääsin näkemään ja kuulemaan kouluttajan kommentit ja neuvot erilaisille ohjaajille. Juha Orenius oli vaativa kouluttaja, mutta otti huomioon ohjaajan  osaamisen, eikä vaatinut mölliohjaajalta samaa, kuin kokeneelta ohjaajalta.

Muillekin kouluttajille voin siis suositella kuunteluoppilaaksi menoa, tosin  itselleni iski kipinä lähteä Juhan kurssille oman koiran kanssa

Tänään oli vuorossa haltuuunottoa, mutta kuten aina, harjoitukseen mahtuu kaikkea muutakin, mm. irtaantumista, valssia, takaaleikkausta koirasta ja koirakosta riippuen. Nopean irtoavan koiran kanssa haltuunotto on haastavampaa ja ohjaajan oikea ajoitus tosi tärkeä, muutoin koira syöksyi väärään suuntaan. Mutta hitaammallakin koiralla oli omat haasteensa, koska saatiinhan tuonne pientä irtaantumistakin mahtumaan.

Kouluttaja askarteli eilen illalla pienet pahviset numerolaput, joten koirat saivat ihmetellä esteiden numerointiakin. Yllättävän harva niistä kuitenkaan kiinnostui, tosin muutama kävi sitten oikein kunnolla lappusia nuuhkaisemassa, eli niiden koirien osalta laput olivat tarpeen. Numeroinnin avulla kouluttaja ei kulkenutkaan näyttämässä, miten rataa mentiin, vaan ohjaajat saivat itse ratkaista reittinsä

Jatko1 treeni oli tämännäköinen, ensin lämmittelynä A-H (A-esteelle ohjaus hankala, koska koirat olivat menossa 1-aidalle), sitten 1-10 ja lopulta ratatreeninä 51-63:
 

Jatko2 ryhmän treeni oli kutakuinkin tässä, ensin lämmittelynä
A-H, sitten 1-10 ja lopulta ratatreeninä 51-62 :

Alkeisjatkoryhmän kanssa keskityttiin haltuunottoa enemmän yhdessä kulkemiseen ja ohjaajan ohjaukseen (vähemmällä huutelulla ja enemmällä vartalo-ohjauksella), putkeen irtoamista, väliin keinu hihnassa, kepit, pussin harjoitusta ja loppuun vielä pidempi ohjauskuvio jossa onnistunut valssi molemmilla ohjaajilla.

Kouluttajalla jäin tosi hyvä mieli tästä treenistä kaikkien ryhmien osalta, toivottavasti teilläkin

Viime lauantaina oli vuorossa hyppytekniikkaa.
Ensimmäisenä harjoituksena oli hypyn analysointia. Tuo harjoitus ei kyllä oikein hyvin meiltä sujunut - kouluttajan kokemattomuutta voinee syyttää, kun emme saaneet sitä onnistumaan kuin muutaman koiran kanssa. Suurin osa koirista loikkasi korkeassa kaaressa matalan riman yli, välittämättä rimoista laitetusta kolmiosta, tai apurimasta tuon hyppyriman takana (tuomaan näyttävyyttä). Pari koiraa sai kotiläksynä opetella perusasentoa, ryhdikäs istuma-asento kun on tuon harjoituksen perusedellytys onnistumiselle.

Taivutusharjoitus sitävastoin onnistui kaikilta kivasti. Koirat taipuivat hyvin, ottivat vain yhden vakaan pompun rimojen välissä ja pysyivät hyvin tasapainossa. Oikaisuhypyn aikana ehdin itse paremmin katsomaan takatassuja, osa keri hienosti tassut alllensa, osa roikotti niitä surutta rimoja hipoen.

Kouluttajan laiskuudesta johtuen hyppytekniikka teksti jäi nyt vähän tynkäversioksi, hypystä ja tekniikka harjoituksesta olisi paljonkin sanottavaa, mutta lyhyelti kuitenkin tärkein: hyppytekniikkaa pitäisi harjoitella säännöllisesti ja usein.

Lauantaina oli vuorossa keppitreeniä.

Jatko1 ryhmän kanssa keskityimme aidan jälkeen tulevaan keppikulmaan, jatko2 ryhmän kanssa putkelta tultiin vielä takaisin kepeille. Molemmissa ryhmissä oli koiria, jotka osasivat jo hakea keppiväliä itsenäisesti, osa enemmän ja osa vähemmän. Mitä paremmin koira kepeille itse haki, sitä vähemmän sinne enää pitäisi ohjaajan väliin mennä ohjaamaan (=sörkkimään) .

Kun keppejä aloitetaan opettamaan, niin alkuun tavallisten keppien opetuksessa yleensä käytetään namua, koira seuraa namukättä. Koiran jo suurin piirtein tietäessä, mitä siltä odotetaan, namu pitäisi mielestäni jättää kädestä pois, muutoin koira seuraa edelleen vain namua, eikä keskity itse suoritukseen. Kädellä tietysti ohjataan edelleen, mutta nami ei enää ole huomion herättäjänä. Muutaman koirakon kanssa namit pistettiinkin piiloon toiseen käteen (koska tokiahan palkkaus pitää kuitenkin tulla ajallaan) ja iloksemme huomasimme, että kyseiset koirat alkoivat jo katsomaan keppejä, eli itse suoritus sai tarvittavan huomion ja keskittymisen.

Vastakkaiselta puolelta ohjatessa ainakin ison maxikoiran kanssa pitää muistaa jättää riittävästi koiralle kääntymistilaa. Jos koiralla ei ollut tilaa, se meni  kakkosvälistä sisään, mutta kun sillä oli riittävästi tilaa, koira kurvaisi ihan oikeasta välistä sisään ja pystyi helposti jatkamaan pujottelua.

Jatko1 ja 2 ryhmien kanssa lopussa teimme erilaisia variaatioita ratatreeninä, jolloin kepeille menoon tuli jo vauhtia ja sen myötä haastetta lisää. Keppien ohjaus pitäisi muistaa loppuun asti, koska ohjaajan keskittyessä esim. putkelle ohjaukseen, myös koira sinkosi herkästi sinne jättäen viimeisen keppivälin pujottelematta. Kouluttajan lisätavoite oli myös, että ohjaajat muistaisivat keppien lisäksi keskittyä muihinkin jo aiemmin opittuihin asioihin, mm. A-esteen kontakteihin… osa muisti - osa ei.

Alkeisjatkoryhmästä paikalla oli vain yksi koirakko, joten treenasimme keppien (yksittäisenä esteenä) lisäksi rengasta, puomia hihnassa, yhdessä kulkemista ja A-estettä.

Paikallaanolosta keskustelimme, se kun on agilityssä kullanarvoinen taito perustottelevaisuuden lisäksi  :).

Ensin tehtiin A-B, sitten a-B, sitten 1a-B

Ratatreeni

Eilen oli vuorossa lupausten mukaisesti kontaktitreeniä. Treenit menivät kivasti, mutta lauantai aamupäivä on monelle ilmeisen huono ajankohta, poissaoloja on usein. Sinänsä läsnäolijoille kivaa, kun on heillä sitten enemmän aikaa treenata .

Kontakteina meillä oli puomi ja keinu (A sivussa). Jatko1 teki kontaktit ensin yksinään, sitten osana rataa, jatko2 suoraan osana rataa ja alkeisjatko yksittäisinä esteinä. Kouluttajana en tietenkään voi pakottaa harjoittelemaan tietyllä tavalla, mutta kiitettävästi suositukseni otettiin vastaan. Targetin käytöstä puhuttiin ja targethan ei ole päämäärä, vaan sen avulla koiralle opetetaan se kiva paikka kontaktin alaosassa. Mielestäni, kun targetin idea on valjennut koiralle, sitä aletaan vähitellen häivyttämään, jottei koira oppisi etsimään vain targettia, vaan oppisi suorittamaan kontaktit halutulla tavalla. Puhuimme myös kosketusalustan käytöstä (käytän itse) ja  pysäytyspaikasta (minä suosittelen 2on 2off menetelmää ihan siksi, että mielestäni koiran on helpointa oppia oikea paikka, eikä se tällöin jäisi kontaktilla liian ylös)

Kontaktit ovat siitä ”kivoja” esteitä, että niiden harjoittelua ei voine koskaan lopettaa, vaan aina vaan vahvistetaan ja vahvistetaan oikeaa käytöstä… Ei siis ole laiskan ohjaajan unelmaeste. Toisaalta kontaktien harjoittelussa pitäisi ensin itse päättää, miten haluaa koiran kontaktin suorittavan (läpijuoksu vai pysähdys), sitten päätettävä harjoitustapa ja systemaattisesti treenata sitä, eikä muutella metodia yhtenään. Kouluttaja voi vain kertoa tietämiänsä eri menetelmiä, mutta jokaisen on löydettävä itselle sopivin tapa.

Keinun harjoittelu oli osalle koirista vähän vaativampi homma ja ne, jotka eivät sitä vielä kunnolla osanneet, keinu tehtiin hihnassa. Ennen kuin keinulle voi vapaana mennä, koiran pitäisi tunnistaa este (tietää esteen nimi), jottei vahinkoja pääsisi sattumaan, lentokeinuja kun en soisi näkeväni. Alkeisjatkoryhmässä myös puomi tehtiin hihnassa. Hihnassa kontaktin harjoittelu ei ole ollenkaan hullumpi juttu. Se vaan voi ensin tuntua tylsältä, mutta tällöin koira oppii väkisinkin oikean suoritustavan ja alasmenon pysäytystä voidaan alkuun jarruttaa hihnan avulla. Kun sitten löysällä hihnalla homma toimii, niin hihnasta voidaan luopua. 

Rata ei ollut mitenkään vaikea, mutta kuten jatko2 -ryhmässä todettiin, kun pitäisi osata keskittyä/muistaa huolelliset kontaktit ja samalla muistaa, miten rata jatkuu, niin keskittyminen saattaa herpaantua hetkeksi ja virhe sattuu jossain kohdassa. Mutta siksihän näitä erilaisia asioita treenataan ja jos kaikki olisi superhelppoa, niin tylsäähän se olisi. 

Muita huomioita treeneissä: puhuimme lämmittelyn ja jäähdyttelyn tärkeydestä. Motivointi nousee myös usein esille ja pitäisi muistaa mennä koiran ehdoilla ja tehdä agilitystä kiva juttu. Mieluummin vähemmän treeniä, kuin että koira ehtii kyllästyä (niinkin voi käydä )  ja mieluummin usein palkkausta kesken rataa, kun vasta lopussa ja palkkausta yllättävissä kohdissa. Moni koira tietää, että kontakteilla saa palkan ja siksi niitä on kiva tehdä, mutta koiran voisi yllättää ja antaakin palkan yksittäisen hypyn jälkeen: motivaatiota voi löytyä monin verroin lisää.

Ensi kerralla treenataan keppejä.

Lauantain treenien pääteemana oli takaaleikkaus, mutta tokihan me muutakin harjoittelimme .
Irtaantuminen on takaaleikatessa tärkeää ja siksi ohjaajien pitäisi muistaa, että namia ei kädessä pidä olla, koska muutoin koira seuraa vain namikättä…  Lelunheitto on kätevä keino opettaa koiralle, mitä käden heilutus tarkoittaa ja vaikka osalla koirista käytimmekin targettia, niin silti käden heilautus on tärkeä muistaa tehdä, jotta koira oppisi itse liikkeen merkityksen. Osalla ohjaajista meni koiran puoleinen ja vastakkaisen käden käyttö sekaisin ja vaikka tiedänkin, että kaikkia koiria ei vastakkaisen käden käyttö “häiritse”, niin aiheesta keskusteltiin. Osa koirista nimittäin reagoi vastakkaiseen käteen kuten oma koirani; käsi kieltää menemästä tiettyyn suuntaa. Onkin tärkeää, että ohjaaja vaihtaa ohjauskäden vasta, kun on leikattu koiran takana.
Putkelta renkaalle ohjaus oli selvää, mutta oikea aikainen ohjaus renkaalta aidalla oli tärkeää, koska koira valitsi muutoin loogisesti A-esteen, jonka se jo putkelta ulos tullessaan oli havainnut. Hienosti kuitenkin suurin osa ohjaajista ohjasi ja näytti nimenomaan kropallaan oikean suunnan.

Takaaleikkauksen jälkeen päästiinkin A-esteelle ja Oolannin kisojen jälkeen kouluttajan mieltä painaneeseen kontaktiaiheeseen… Luvattoman paljon näkyi Oolannissa kontaktivirheitä, kaikissa taso- ja kokoluokissa, mutta etenkin mini & medi koirilla (ja eri seurojen koirilla). Niinpä tämän päivän ryhmät saivat jo nyt kuulla painavat mielipiteeni kontaktien harjoittelusta, tämähän oli tietysti alustusta ensi viikon treeneihin, joiden teemana on kontaktit . “Luomukontakteja” on todella harvassa ja vaikka alkuun ei kontaktien kanssa ongelmaa ole, niin vauhdin kiihtyessä ongelma tulee, jos kontakteja ei opeteta alusta asti kunnolla. Ja lisäksi, kontakteja on treenattava, oikeaa suoritusta vahvistettava niin kauan, kun koiran kanssa aikoo kisata.

Renkaalta mentiin putken pimeään päähän ja hienosti koirat irtaantuivat putkelle (taisi Tiinan viime viikon irtaantumisharjoitus tehdä tehtävänsä- kiitos Tiinalle ). Putkelta ei menty kepeille, vaan vaihteeksi valssattiin putken suulla ja suoritettiin aidat 5,4,3,2.

Kunkin ryhmän kanssa treeniä suoritettiin hieman erilaisissa pätkissä, mutta jatko1-2 tekivät lopussa koko radan. Jatko2 ryhmällä jäi vielä 5 minuuttia aikaa, joten he kokeilivat pienen pätkän äänettömästi ohjaten ja totesivat taas, kuinka hyödyllistä on havaita oman kropan vaikutus ohjaukseen  (Tiinan tuuratessa minua 12.1. he olivat kokeilleet äänetöntä ohjausta). Alkeisjatko ryhmän kanssa teimme vain osia radasta ja keskityimme tietysti päivän teemaan, eli takaaleikkaukseen. Hyvin koirat irtosivat, kun minä olin targetin kanssa houkuttelemassa (putkelle mennessä yksi ei kyllä minua targetin kanssa havainnut, vaan syöksyi putkeen - eli teki täysin oikein ja tärkeintähän on onnistunut harjoitus). Takaaleikkauksen idea tuli toivon mukaan selväksi ja alkeisjatkoryhmäkin sai kyllä kuulla palopuheeni kontaktien opettamisen tärkeydestä, A-este, kepit ja rengas tehtiin yksittäisinä esteinä.

Kouluttajan näkökulmasta treeni oli kaikille ryhmille OK. Täysin virheettömästi ei ensimmäisillä kerroilla radan pätkät menneet, mutta muutamalla toistolla ne sujuivat hienosti. Mielestäni on tärkeää, että treeni on riittävän haastava, mutta myös onnistumisen tunteita pitäisi niin koirilla kuin ohjaajillakin olla ja tänään toivottavasti näin oli.

Ohessa ratapiirros ja ensi kerralla on vuorossa kontaktit.