Marinagit

Olin Juha Oreniuksen kurssilla kuunteluoppilaana Hyrylässä 23.-24.2.2008.
Lauantaina olin paikalla klo 12.00-18.00, sunnuntaina 24.2. klo 10.00-13.00. Tavoitteena oli kuunteluoppilaana seurata kokeneen vieraan kouluttajan koulutusmetodeja ja ottaa niistä oppia. Ryhmät oli jaettu 4 koirakon ryhmiin, kunkin ryhmän koulutusaika oli 2 tuntia/päivä. Koirakot olivat eritasoisia, mölliluokasta 3-luokkaan ja myös eri koko luokkia. Lauantain teemana oli ohjaukset, sunnuntaina treeniratoihin oli yhdistetty myös kontaktiesteet.

Juha Orenius suosii paljon vastakkaisen käden käyttöä ja se on itselleni ainakin aika vierasta. Vastakkaisella kädellä koira vedettiin esteiden yli ja mm. kohtuu avoimeen keppikulmaan koiran pyrkiessä syöksymään kakkosvälistä sisään, kevyt ohjaus vastakkaisella kädellä auttoi koiran oikeasta keppivälistä sisään (liian voimakas vastakkaisen käden ohjaus työnsi väärälle puolen keppejä). 24.2. koulutuksessa keppien suoritus päättyi seinään ja moni koira jätti keppien suorituksen kesken. Juhan mukaan keskyttäminen johtui liian lähellä olevasta seinästä (ja tämä todistin itse oikeaksi oman koiran treeneissä myöhemmin…).

Haltuunotossa ja tiukoissa käännöksissä Juha opasti ohjaajia aloittamaan harjoituksen haltuunotolla ennen suoritettavaa aitaa. Ensin aitaa ei edes aiottu suorittaa, vaan koiran huomio kiinnitettiin esim. huutamalla sen nimi, kun  koira vilkaisi ohjaajaa, sille heitettiin lelupalkka  vastakkaiseen suuntaan, eli koira kääntyi aidalta pois. Kun tämä oli koiralle selvä, siirryttiin tekemään samaa vasta aidan jälkeen, mutta varsinainen haltuunottokäsky & ohjaus  ennen suoritettavaa aitaa. Jos koira oli jo ponnistamassa hypylle (tai ilmassa jo), haltuunoton tai käännöksen seuraus on riman pudotus, eli oikea ajoitus tärkeää. Minulle oli uutta tuo haltuunotto ennen suoritettavaa aitaa, mutta järkevää ja todella hyvin toimivaa. Saman harjoituksen avulla myös käännökset tehdään laajoja kaarroksia tekevälle koiralle tiukemmiksi (testasin erikseen oppejani  lauantain vapaatreeneissä seuramme maxikoiran kanssa ja jos alkuun kaarrokset olivat 2-3 metriä, niin harjoituksen lopussa (treenasimme 15min), kaarros oli reilusti alle metrin )

Etenkin maxikoirilla Juha painotti tilan tärkeyttä, mm. valsseissa ohjaajan peruuttaminen samanaikaisesti, antaa koiralle sen tarvitseman tilan. Vastaavassa kohdassa Juha Orenius ”antoi” minikoirien ohjaajien ohjata toisella tapaa ja koirat mahtuivatkin kääntymään vaivatta, mutta maxit tarvitsivat tilaa huomattavasti enemmän. Juha Orenius painotti myös ohjaajan jatkuvan liikkeen tärkeyttä, jos ohjaaja pysähtyy, niin koira tekee sen myös.

Kurssi oli mielestäni todella antoisa. Ohjaajien eri osaamistasoista johtuen ohjaustavat olivat erilaisia ja näin pääsin näkemään ja kuulemaan kouluttajan kommentit ja neuvot erilaisille ohjaajille. Juha Orenius oli vaativa kouluttaja, mutta otti huomioon ohjaajan  osaamisen, eikä vaatinut mölliohjaajalta samaa, kuin kokeneelta ohjaajalta.

Muillekin kouluttajille voin siis suositella kuunteluoppilaaksi menoa, tosin  itselleni iski kipinä lähteä Juhan kurssille oman koiran kanssa