Marinagit

Tänään oli vuorossa haltuuunottoa, mutta kuten aina, harjoitukseen mahtuu kaikkea muutakin, mm. irtaantumista, valssia, takaaleikkausta koirasta ja koirakosta riippuen. Nopean irtoavan koiran kanssa haltuunotto on haastavampaa ja ohjaajan oikea ajoitus tosi tärkeä, muutoin koira syöksyi väärään suuntaan. Mutta hitaammallakin koiralla oli omat haasteensa, koska saatiinhan tuonne pientä irtaantumistakin mahtumaan.

Kouluttaja askarteli eilen illalla pienet pahviset numerolaput, joten koirat saivat ihmetellä esteiden numerointiakin. Yllättävän harva niistä kuitenkaan kiinnostui, tosin muutama kävi sitten oikein kunnolla lappusia nuuhkaisemassa, eli niiden koirien osalta laput olivat tarpeen. Numeroinnin avulla kouluttaja ei kulkenutkaan näyttämässä, miten rataa mentiin, vaan ohjaajat saivat itse ratkaista reittinsä

Jatko1 treeni oli tämännäköinen, ensin lämmittelynä A-H (A-esteelle ohjaus hankala, koska koirat olivat menossa 1-aidalle), sitten 1-10 ja lopulta ratatreeninä 51-63:
 

Jatko2 ryhmän treeni oli kutakuinkin tässä, ensin lämmittelynä
A-H, sitten 1-10 ja lopulta ratatreeninä 51-62 :

Alkeisjatkoryhmän kanssa keskityttiin haltuunottoa enemmän yhdessä kulkemiseen ja ohjaajan ohjaukseen (vähemmällä huutelulla ja enemmällä vartalo-ohjauksella), putkeen irtoamista, väliin keinu hihnassa, kepit, pussin harjoitusta ja loppuun vielä pidempi ohjauskuvio jossa onnistunut valssi molemmilla ohjaajilla.

Kouluttajalla jäin tosi hyvä mieli tästä treenistä kaikkien ryhmien osalta, toivottavasti teilläkin

Viime lauantaina oli vuorossa hyppytekniikkaa.
Ensimmäisenä harjoituksena oli hypyn analysointia. Tuo harjoitus ei kyllä oikein hyvin meiltä sujunut - kouluttajan kokemattomuutta voinee syyttää, kun emme saaneet sitä onnistumaan kuin muutaman koiran kanssa. Suurin osa koirista loikkasi korkeassa kaaressa matalan riman yli, välittämättä rimoista laitetusta kolmiosta, tai apurimasta tuon hyppyriman takana (tuomaan näyttävyyttä). Pari koiraa sai kotiläksynä opetella perusasentoa, ryhdikäs istuma-asento kun on tuon harjoituksen perusedellytys onnistumiselle.

Taivutusharjoitus sitävastoin onnistui kaikilta kivasti. Koirat taipuivat hyvin, ottivat vain yhden vakaan pompun rimojen välissä ja pysyivät hyvin tasapainossa. Oikaisuhypyn aikana ehdin itse paremmin katsomaan takatassuja, osa keri hienosti tassut alllensa, osa roikotti niitä surutta rimoja hipoen.

Kouluttajan laiskuudesta johtuen hyppytekniikka teksti jäi nyt vähän tynkäversioksi, hypystä ja tekniikka harjoituksesta olisi paljonkin sanottavaa, mutta lyhyelti kuitenkin tärkein: hyppytekniikkaa pitäisi harjoitella säännöllisesti ja usein.

Lauantaina oli vuorossa keppitreeniä.

Jatko1 ryhmän kanssa keskityimme aidan jälkeen tulevaan keppikulmaan, jatko2 ryhmän kanssa putkelta tultiin vielä takaisin kepeille. Molemmissa ryhmissä oli koiria, jotka osasivat jo hakea keppiväliä itsenäisesti, osa enemmän ja osa vähemmän. Mitä paremmin koira kepeille itse haki, sitä vähemmän sinne enää pitäisi ohjaajan väliin mennä ohjaamaan (=sörkkimään) .

Kun keppejä aloitetaan opettamaan, niin alkuun tavallisten keppien opetuksessa yleensä käytetään namua, koira seuraa namukättä. Koiran jo suurin piirtein tietäessä, mitä siltä odotetaan, namu pitäisi mielestäni jättää kädestä pois, muutoin koira seuraa edelleen vain namua, eikä keskity itse suoritukseen. Kädellä tietysti ohjataan edelleen, mutta nami ei enää ole huomion herättäjänä. Muutaman koirakon kanssa namit pistettiinkin piiloon toiseen käteen (koska tokiahan palkkaus pitää kuitenkin tulla ajallaan) ja iloksemme huomasimme, että kyseiset koirat alkoivat jo katsomaan keppejä, eli itse suoritus sai tarvittavan huomion ja keskittymisen.

Vastakkaiselta puolelta ohjatessa ainakin ison maxikoiran kanssa pitää muistaa jättää riittävästi koiralle kääntymistilaa. Jos koiralla ei ollut tilaa, se meni  kakkosvälistä sisään, mutta kun sillä oli riittävästi tilaa, koira kurvaisi ihan oikeasta välistä sisään ja pystyi helposti jatkamaan pujottelua.

Jatko1 ja 2 ryhmien kanssa lopussa teimme erilaisia variaatioita ratatreeninä, jolloin kepeille menoon tuli jo vauhtia ja sen myötä haastetta lisää. Keppien ohjaus pitäisi muistaa loppuun asti, koska ohjaajan keskittyessä esim. putkelle ohjaukseen, myös koira sinkosi herkästi sinne jättäen viimeisen keppivälin pujottelematta. Kouluttajan lisätavoite oli myös, että ohjaajat muistaisivat keppien lisäksi keskittyä muihinkin jo aiemmin opittuihin asioihin, mm. A-esteen kontakteihin… osa muisti - osa ei.

Alkeisjatkoryhmästä paikalla oli vain yksi koirakko, joten treenasimme keppien (yksittäisenä esteenä) lisäksi rengasta, puomia hihnassa, yhdessä kulkemista ja A-estettä.

Paikallaanolosta keskustelimme, se kun on agilityssä kullanarvoinen taito perustottelevaisuuden lisäksi  :).

Ensin tehtiin A-B, sitten a-B, sitten 1a-B

Ratatreeni