Hiljaa hyvä tulee!
Lontossakin alkaa pikkuhiljaa flunssa talttua, kyllä siinä sitten menikin nelisen viikkoa. Tämä tauti ei ole ollut kovin paha, mutta se on kiusannut pitkään, viimeiset pari viikkoa on vielä kärsitty yskästä. Kävin ensimmäisen kerran Firenzen jälkeen lenkillä viime torstaina Suomessa. Sellainen hiukan vajaa tunti hölköteltiin Rean kanssa, vähän niinkuin koemielessä. Josko se yskä karisisi sinne Pirkkolan maastoon. Lenkki sinällään meni hyvin, ei yskittänyt matkalla, mutta kyllä sitten taas illalla vaakatasossa sen verran hakkasi, etten yrittänyt viikonloppuna vielä toista kertaa. Eilen ja tänään on nyt alkanut olla sellainen olo että alkaa olla taas terve, joten varmaan tällä viikolla yritän joku ilta päästä lenkille, tai sitten viimeistään viikonloppuna. Onneksi tässä on vielä aikaa hyvin!
Hiljaista on siis kirjoittelun suhteen ollut tällä suunnalla ja syykin nyt selvisi. Ei ole ollut raportoitavaa! Nyt kuitenkin pikkuhiljaa alkaa taas täältäkin suunnalta tulla raportteja. Ja pian raportointi siirtyy takaisin Suomeen, muutamme helmikuun aikana takaisin Helsinkiin ja sitten päästään taas Teankin kanssa juoksemaan useammin kimpassa. Se on ehdottomasti ihanaa! Yksin juoksemiseenkin olen kyllä tässä reilun vuoden aikana tottunut ja pitkätkin lenkit ovat taittuneet. Mutta kyllä kimpassa juokseminen on huomattavasti paljon helpompaa. Pidemmätkin matkat taittuu jutellessa ja varsinkin omalla kohdallani yhdessä juokseminen hidastaa vauhtia. Yksin tulee juostua paljon lujempaa.
Näillä ajatuksilla siis tästä kohta taas starttaillaan, tavoitteena jälleen Tukholma!
- Piia