Satunnaista maratonharjoittelua

H-hetki on jo ihan ovella ja mä taistelen flunssaa vastaan. Kotona Jussi sairastaa ja mulla nenä tukkoinen sekä kuumeinen olo. Posivilia, panadolia, vicks -suihketta nenään, C-vitamiinia purkkikaupalla… ja sitten vaan peukut pystyyn. Eikä enää yhtään lenkkiä (kunto nyt muutenkaan tässä vaiheessa enää kohoa).

Tänään saa alkaa jo pakkailemaan reissua varten. Sääennusteet näyttää sen verran vaihtelevaa Firenzeen, että täytyy pakata mukaan ehkä pitkätkin trikoot? Paita meneekin hankalaksi, kun virallinen maraton -paitamme on lyhythihainen. Otatko Piia jotakin pitkähihaista mukaan myös?

Varpaan teippailuun kaivelen vielä vinkkejä netistä. Arvelluttaa, kun en teippauksia päässyt pitkällä lenkillä kokeilemaan ollenkaan. No, jos ne sitten kovasti alkavat vaivaamaan niin ei muuta kuin revitään irti kesken juoksun. Nyt juomaan lisää Dexalin heavya! Aloittelin tankkausta pikku hiljaa oikeastaan vasta eilen illalla. Tänään ja huomenna siis ohjelmassa reilusti pastaa ja leipää ja tankkausjuomaa. Uh, seurauksena lauantaina turpea olo. Mutta juostessahan se sitten karisee…

Tea  

Tähän aikaan ensi sunnuntaina siis toivottavasti kilistelemme Firenzessä shampanjalla onnistuneen juoksun kunniaksi! Pitäisikö muuten tällä kertaa tyytyä ostamaan vain pieni pullo? Vähän kirvelee kaataa viemäristä alas vuoden 2000 Dom Perignonin loppuja… kuten Tukholmassa kävi. Shamppanjahan on hyvää ja erityisesti tuollainen reilun sadan euron juoma, mutta jotenkin maratoonin jälkeen puoli pulloa shampanjaa ei vaan mene alas. Ihmeellistä mutta totta. Piia, jos sopii, niin voin napata Helsinki - Vantaalta kyytiin jonkun laatujuoman?

Käsittämättömän nopeasti mennyt kyllä tämä syksy. Kuten Piia totesi, enemmän olisi voinut tällä(kin) kertaa treenata, Tosin omalla kohdallani vetoan ainakin vähän siihen, että on ollut kyllä harvinaisen huonoa tuuria. Siinä mielessä voisi olla mielekkäämpää ottaa vähän pidempiä välejä maratoonien väliin, ettei yhden tai kahdenkaan viikon treenitauko tuntuisi kaatavan koko hommaa. Sairastumisilta ei ainakaan tällainen päivähoidossa vasta aloittaneen taaperon äiti onnistu mitenkään välttymään.

Tällä viikolla tuli juostua kohtuullisen monta lenkkiä, joskin erityisesti Amsterdamissa ohjelma oli niin tiivis, että lenkit jäivät väkisinkin lyhyiksi. Kilometrejä kertyi yhteensä noin 28, joka on aika lailla ihanteellinen määrä näin juoksun alla. Lenkkejä siis yhteensä neljä, seuraavasti:

tiistai: noin 5 km, noin 6 min/km, keskisyke 165

keskiviikko: 7 km, 5:48 min/km, keskisyke 172

torstai: 5,3 km, 6:18 min/km, keskisyke 156

lauantai: 11,3 km, 6:47 min/km, keskisyke 151

Viimeeksi mainittu oli ihanan leppoisa seurustelulenkki Sannan kanssa. Seurassa juokseminen oli taas todella virkistävää! Kilsat kertyy kuin huomaamatta. Ilman muuta kevään Tukholmaan treenaaminen tulee olemaan aikaisempaa paljon hauskempaa, kuin voi yhdessä hölkkäillä sellaisia kolmekymppisiä. Ja vauhtikin pysyy itsestään kevyenä, kun juttelee koko ajan.

Saa nähdä miten maralla menee näillä referensseillä vauhdit ja sykkeet, kilsavauhdin kun pitäisi olla tuolla 6:15 min tuntumassa ja jos syke pysyy alle 160, se on kyllä tosi kevyttä. Nim. aikaisempien kisojen keskisykkeet on aina huidellu lähempänä 180… No, jännityksellä odotamme.

Sääennuste lupaa juuri tällä hetkellä +16c ja sadekuuroja. Saattaa siis tulla toisinto elokuun HCM:stä (vaikka siellä sade olikin jatkuvaa, eikä kuuroja). Pääasia, että pääsee juoksemaan miellyttävän lämpöisessä ainakin tämän hetkiseen Suomen talveen verrattuna.

Tea

Huh, lähellä taas kerran ollaan. Syksy on mennyt niin nopeasti että on vaikea uskoa maratonin kohta olevan nurkan takana. Tulee mietittyä kuinka olisi voinut treenata enemmän ja paremmin. Tässä kohtaa kuitenkaan ei enää ole mitään tehtävissä, nyt se on menoa.

Parin viime viikon treeneistä sen verran että kävin tosiaan viime viikolla yhtenä päivänä salilla juoksemassa matolla. Viikonloppuna oli vieraita joten tiesin etten molempina päivinä taida lenkille päästä. Lauantaina kuitenkin lenkille, ei enää kahdenkympin lenkkiä, mutta jotain kuitenkin. Matkaa viitisentoista kilometriä ja kohtuulliseen vauhtiin, aikaa meni tunti ja 20 min. Tänään tein töitä kotona ja päätinkin käyttää lounastauon lenkillä. Kävin juoksemassa peruslenkkini, reilu kolme varttia.

Vielä viikonloppuna kun käyn pari kertaa ja ensi viikolla sitten pitäisi alkuviikosta yrittää pari pienempää. Mietin sitä salivaihtoehtoa sinnekin, koska iltaisin pimeällä on vaan niin helppo jättää menemättä. Ei kai sillä enää suurta vaikutusta olisi vaikka ei viimeisellä viikolla enää juoksekaan, mutta jotenkin tuntuu että olisi hyvä vähän käydä herkistelemässä. Se on enemmänkin sellaista verryttelyä sunnuntain koitosta varten.

Viikonloppuna pitäisi käydä ostamassa urheilujuomaa. Yritän todennäköisesti löytää jotain jauhemuotoista reissuun mukaan, niin ei tule lentokentällä ongelmaa nesteistä. Italian urheilujuomista kun ei tainnut olla tietoa, niin varaudumme omin eväin. Muuten alkaakin sitten olla kaikki valmiina Firenzeä varten. Huimaa, taas mennään!

- Piia

Piti vaan nopeasti vastata tuohon Jukan kommenttiin, mutta nostetaan se nyt tähän kirjoitukseksi, niin tulee ihan framille. Nuo kommentit niin kuin uppoaa tuonne johonkin piiloon…
Jukka siis kirjoitti:
”Hurjalta tuntuu tuollainen 180 keskisyke. Muistan kyllä jostain lukeneeni, että kolmekymppisillä naisilla syketasot voivat olla yllättävän korkeita eivätkä he silti väsähdä totaalisesti. Itselläni korkein keskisyke lenkillä on tähän saakka ollut 165, mikä on aika kaukana omasta maksimisykkeestäni, joka lienee n. 190. Tuskin sullakaan maksimi kuitenkaan yli 200 on? Nousiko sulla tolla lenkillä syke tasaisesti loppua kohden vai oliko jo ekan kilsan jälkeen yli 170?”
Mä olen juossut Teskun testissä noin vuosi sitten maksimiksi 199. Tarkoitus on käydä lähiaikoina juoksemassa tuo testi uudestaan, heti kun se vaan kalenteriin sopii. En itse asiassa tiedä miten syke tuossa lenkillä nousi, olen nimittäin joku aika sitten lopettanut sykkeiden katselemisen lenkeillä kokonaan… johtuu siis siitä, että jos vahtaan sykettä, juoksen liian hiljaa (no, tämä mantra tulee testattua Firenzessä). Ja Garminissa on sellainen hassu ominaisuus, että näen joko km-vaudin ja kokonaisajan tai sykkeen, mutta en kaikkia yhtä aikaa. Km-vauhti kiinnostaa eniten ja siksi tulee harvoin vaihdettua näyttöä siten, että näkisi sykkeen. Lenkki tuntui tosiaan raskaalta ja vedin vielä lopussa aika kovaa; kun sitten kotipihalla pysäytin ajanoton ja vilkaisin sykettä, niin ruudulla välkkyi lukema 189. Ohoh, mietin että taisi olla kova loppurutistus. Mutta ilmeisesti ei sitten ollut alkulenkkikään kevyempi…
Eiliselle suunniteltu lenkki vaihtui sitten (taas!) spinning –tuntiin, tuli ilmeisesti lauantain lenkillä jännitettyä vasenta jalkaa aika tavalla ja nyt on koko jalkapohja kipeä. Plus mielelläni säästelen kynttä mahdollisimman paljon (nim. töissä edelleen jakkupuku päällä ja Eccon sandaalit jalassa). Tänään olisi tarkoitus käydä juoksemassa sellainen peruskymppi ja sitten noudatella loppuviikko harjoitusohjelmaa ihan normaalisti, tarkoittaisi sellaista 30 km:n viikkoa. Vielä tekisi mieli joku pitkä juosta, mutta alkaa olla ihan viimeiset päivät käsillä sitä varten. Huomenna aamulla lähden Amsterdamiin ja pakkaan toki juoksukamat mukaan, mutta ohjelma ei välttämättä anna myöden kuin suht lyhyitä lenkkejä.  

Tea 

Peli ei näköjään olekaan vielä menetetty tai en ainakaan suostu tässä vaiheessa luovuttamaan. Alkuviikon toooodella tuskaisten hetkien jälkeen olin jo keskiviikkona valmis jokseenkin mihin vaan, että pääsisin edes jotain treeniä tekemään. Ei muuta kuin paksuhkot teippaukset varpaaseen ja 55 minuutin cardio -tunnille spinningiin. Vähän joutui antamaan periksi, istuin silloinkin kun muut seisoivat, jotta varvas saisi olla mahdollisimman rauhassa. Kyllähän se siellä vähän kipuili, mutta ihan siedettävästi kuitenkin. Torstaina sama juttu, ennen spinningiin lähtöä yritin kyllä laittaa Asicseja jalkaan, mutta ikävästi se tossu vielä painoi. Spinning sujui kuitenkin jo helposti. Perjantaina taas Asics -testaus ja hmm joo, ehkä voisi yrittää juosta, mutta en kuitenkaan uskaltanut. Spinning meni moitteetta. 

Tänään sitten kevyt teippaus varpaaseen, vasemman jalan Asicsiin nauhoitus uudella tekniikalla, joka vetää tossua poispäin isovarpaan suunnasta ja ei muuta kuin lenkkipolulle. Ja sitten sillä logiikalla että kun juostaan vähemmän niin juostaan sitten kovempaa… (edit: vähän niin kuin Piia). Vajaata kymppiä lähdin hakemaan ja selvästi sellaista reipasta vauhtia. Kilsavauhti oliki 5:35min ja sykkeet sen mukaiset eli lenkin keskisyke ei niin kevyt 180. Joo, siltä se tuntuikin! No, ei yllättänyt sinänsä, Vantaan puolikkaallahan samalla vauhdilla keskisyke oli 178 ja nyt takana oli erittäin huonosti nukuttu yö, joka ainakin mulla nostaa sykkeitä reippaasti. Varsinkin, jos heti aamusta lähtee juoksemaan.

Fiilikset siis katossa tällä hetkellä! Varvas (pitäisikö sanoa kynsi, mitä) on toki vielä arka, mutta uskoisin, että se lähtee tästä nopeasti paranemaan. Sitten kun iho on kokonaan kuiva voi päälle laittaa Compeedin, se on ihan eri luokkaa kuin nämä säälittävät laastari/urheiluteippiviritykset. Huomenna tarkoituksena vetää parinkympin fiilistelylenkki, otetaan aavistuksen matalammalla sykkeellä kuin tänään, niin ei mene liian rasittavaksi treeni. Selvästi tuo 3 x spinning tuntui tänään vielä jaloissa ja pohkeet on varsin kireän oloiset nyt. Mutta venyttelyhän on tarpeetonta, minä juon mieluummin punaviiniä.

Tea

Olet Tea oikeassa, tarvitaan draamaa ja tiukkoja tilanteita niin sillä ne lukijamäärät nousee. Kyllähän me se mediabisneksen tuntijoina tiedetään. Mutta pitääkö tässä alkaa itseään runnella että riittää lukijoita!! Ja toinen tosijuttu on tietenkin se että mikä tänään myy ei enää huomenna riitä. Mun pitää sit varmaan pyöräyttää polvi ympäri tai jotain.

No, toivottavasti saadaan ihan normaalilla treenaamisella ja treeneistä jauhamalla homma toimimaan. Lontoossa on annettu Tealle tasoitusta, treenitahti on jämähtänyt sinne pariin lenkkiin viikossa. Toisen olen kyllä pitänyt pitkänä, eli niitä parinkympin lenkkejä on juostu kerran viikossa tähän asti. Toinen lenkki on sitten ollut lyhyempi. Illalla tulee niin aikaisin pimeetä ettei vaan enää saa kiskottua itseään radalle töiden jälkeen. Ei ehkä niinkään ole kyse siitä etteikö lenkille uskaltaisi lähteä. Lyhyempi reitti on hyvin valaistu ja siellä on yleensä muitakin juoksijoita liikkeellä. Luulen että se on enemmänkin se pimeys. Se väsyttää ja syö intoa.

Tänään otin lenkkikamat mukaan aamulla töihin lähtiessä ja kävin juoksemassa salilla, juoksumatolla. Ei se ehkä ole yhtä tehokasta mutta parempi kuin ei mitään. Kyllä siinäkin tunnin rullauksen jälkeen oli kunnolla hiki pinnassa ja hyvä fiilis kun tuli juostua. Viikonloppuna tulee sisko miehineen käymään ja tuskin tulee molempina päivinä lähdettyä lenkille. Lauantaiaamulle olen suunnitellut sellaisen puolitoistatuntisen. Nyt pitää jo alkaa himmailemaan Firenzeä kohden. Joten älä Tea huolehdi, ei se sun kunto mihinkään parissa viikossa häviä, ei ainakaan jos käyt spinningissä.

Nyt sitten vaan kaikilla peukut ja varpaat (hah!) pystyyn että Tean ukkovarvas kestää juoksua reilun kahden viikon päästä! Tarvitaan vaihteeksi vähemmän ällöttäviä kuvia tekstin joukkoon.

- Piia

Unohdin tuossa äsken tämän kommentoida. Käsittääkseni se virhemarginaalin on parin prosentin luokkaa, mutta mulla esim Vantaan puolikkaalla Garmin näytti matkaksi 21,09 km eli varsin hyvin piti paikkansa. Tuo sadan metrin heitto kun voi tulla juoksureittiä optimoimallakin…

Mä olen kanssa tuota karttapalvelua käyttänyt, mutta siinä väsyy aika nopeasti klikkailemaan reittiä riittävällä tarkkuudella. Pyörällä olen kanssa käynyt mittaamassa vakiolenkit ja aika hyvin näillä tuntuu pääsevään samoihin lopputuloksiin. Garminia kyllä suosin ja suosittelen; ehdoton etu on se tarkan km-vauhdin näkyminen koko ajan. Plus vieraissa maisemissa (ensi viikolla Amsterdamiin!) ei tarvitse arpoa lenkkien pituutta.

Tea 

Katso Piia, mihin mun uhraukseni on riittänyt: mä teloin yhden varpaan ja sain blogille ainakin yhden lukijan lisää ja ihmiset alkaa kommentoimaan! Hei kyllä tämä oli sen arvoista! Ilman muuta siis SAA kommentoida, sitä vartenhan tämä tosiaan on. Piian kanssa ollaan aikaisemmin laskeskeltu, että tätä lukee ehkä viisi ihmistä, hienoa, jos olemme saaneet uusia lukijoita!

Harmi tosiaan, että juoksurintamalta on ollut vähemmän raportoitavaa viime aikoina. En ihan tällaista treeniviikkoa sunnuntaina suunnitellut. Ensimmäinen ajatus tuon onnettoman tapaturman jälkeen kieltämättä oli “Ei helvetti, miten mä pystyn juoksemaan Firenzessä” ja kyyneleet valui yhtä paljon kiukusta kuin kuin tuskasta. No, sellaista vaan sattuu. Kyllä mä edelleen toivon, että tämä lähtisi nopeasti parantumaan. Suht nopeesti kynnen tilalle pitäisi tulla sellainen kalvo, jolloin kipuherkkyys olennaisesti vähenee. Itse maratoonilla se ei kyllä varmaankaan kestä, siellä kun kärsii tunnetusti terveetkin varpaat. Huolellisesti täytyy vaan yrittää teipata ja juosta mahdollisimman nopeasti…

Olen mä kyllä vaihtoehtoisiakin juoksuja katsellut, jos tilanne Firenzessä on ihan toivoton. Joulu - tammikuussa vaan on tosin vähän mitään kisoja ainakaan Suomessa eikä oikein helmikuussakaan vielä. Maaliskuun alussa olisi Barcelonassa maraton, se voisi kyllä kiinnostaa. Katsellaan. Huolettaa tässä vähän kunnon laskeminenkin, kun tuollainen kolmen viikon treenitauko ennen maraa ei oikein ole paras mahdollinen metodi. Mutta eihän se nyt tietysti siinä ajassa ehdi romahtaa (eihän???). Liityin nyt joka tapauksessa Finnbodyn jäseneksi, niin pääsee spinningiin ja tekemään salille jotain vaihtoehtoisia harjoitteita. Ei kuitenkaan varsinaista salitreeniä, kun en ole sitä tähänkään mennessä tehnyt, mutta jotain pyöräilyä ja crossingia yms. kuitenkin. Hieno muuten tuo Flamingon uusi Finnbody!

Tea 

No, tulipa sitten iloittua ihan hetkeä liian aikaisin juoksutauon päättymisestä. Muutama tunti lenkin jälkeen vasen isovarvas nimittäin näytti tältä

Joo ja se sattui juuri niin paljon kuin miltä näyttää. Ai mitä tapahtui? Työnsin jalkaa lattialla taaksepäin (ilmeisen nopeasti…) niin, että kivilattian ja parketin välissä oleva lattialista (jotain metallisekoitusta) napsahti tuonne kynnen alle kuvassa näkyvillä seurauksilla. Pikaviisiitti Dextran päivystävälle kirurgille ja loputkin kynnestä irroitettiin. Muutamaan päivään ei tarvitse juosta, se on selvää. Juostaanko Firenzessä, se nähdään lähipäivinä. Reseptillä sain puuduttavaa geeliä eli sen pitäisi jonkun verran auttaa (parin ensimmäisen tunnin ajan). Mutta ratkaisevampaa on se, miten tuo lähtee paranemaan.

Ei ihan loistofiiliksissä,

Tea

Koko viikko ja vähän reilukin meni sitten sairastaessa. Eilen jo moneen kertaan arvoin, että lähtisinkö juoksemaan, mutta nielussa tuntui vielä räkää liikkuvan ja kurkkukin oli vähän kipeä, joten jätin väliin. Niinhän se taitaa olla, että jos joutuu miettimään, onko liian sairas juostakseen, todennäköisesti on…

Kävin eilen kuitenkin 75 minuutin syvävenyttelytunnila, saa tähänkin maratontreenausjaksoon yhden venyttelyosion kirjattua;) Ihan ok tunti, joskaan ei mikään huippuelämys (voiko venyttely olla?). Tänään sitten heti aamusta tossut jalkaan ja liikkeelle tarkoituksena juosta reilu kymppi suht hidasta vauhtia. Melkein aina käy niin, että lenkin alku menee reilusti alle 6 minuutin vauhtia, kun on intoa ja tarmoa ja reitti vielä lähteen loivasti alamäkeen… Sama kävi nytkin, mutta jo jossain kolmen kilsan kohdalla Garmin näytti vauhdiksi reilua seitsemän ja puolen minuutin km-vauhtia. Ihmettelin, kun vauhti tuntui kuitenkin ihan suht reippaalta. No, syy ei ollutkaan juoksijassa vaan pilvisessä säässä ja metsäisessä maastossa, jolloin GPS ei saa haettua signaaleja ja vauhdit näyttää mitä sattuu. Hyvä lenkki kuitenkin tuli, 13 kilsaa ja kilsavauhtikin pysyi alle kuuden minuutin eli 5:54 min/km. Sykkeet oli vähän normaalia korkeammalla ja hiki pinnassa, mutta molemmat oli odotettuja tuon flunssan jälkeen. Ja taisin pukea päällekin vähän enemmän kuin peruslenkille tällaisella kelillä.

Ensi viikko juostaan sitten ihan tosissaan, viimeinen kova viikko ennen Firenzeä. Ohjelman mukaan kilometrejä pitäisi kertyä sellainen kuutisenkymmentä, toiseksi viimeisellä viikolla sitten kevennetään jo reilusti ja viikkokilsat jää puoleen edellämainituista. Karkeasti arvioiden siis vielä sata kilsaa ennen kuin lähtölaukaus pamahtaa Firenzessä. Ohoh, kylläpä se kuulostaakin paljolta…

Miten Lontoossa treenaus sujuu?

Tea