Pitkä lenkki ilman Forerunneria. I survived=)
Sunnuntaina lähtökohdat eivät pitkälle lenkille olleet parhaat mahdolliset. Pitkän jättäminen sunnuntaille on aina vähän riski, kun viikonlopun viimeinen päivä tekisi mieli käyttää ennemmin nautiskeluun. Nyt oli lauantaina yritystä mutta ei, ei siinä vesisateessa [yritin kyllä tsempata itseäni että hei, onhan sitä juostu maratonkin vesisateessa. mutta ei auttanut, kun ei kerran ollut “pakko juosta”].
Sunnuntai ip siis uusi yritys. Keli oli hyvä, juomaa mukana eikä väsymyskään painanut. Forerunner ranteeseen ja matkaan, suunnitelmissa noin 25 km:n taivallus. Jotain häikkää tuossa huippuluokan laitteessa kuitenkin oli, sillä se sammahti ennen ekan kilsa täyttymistä. Lievästi suivaantuneena jatkoin matkaa, vaikka eka ajatus olikin kääntyä takaisin. Noloa edes myöntää tuota, mutta niin koukussa minä olen mittareihin ja ennen kaikkea tähän uuteen Forerunneriin. Reitti siis oli joka tapauksessa “noin” -tasolla etukäteen suunniteltu, joten päätin vain juosta hitaasti sellaisen 2,5 h lenkin. Jälkikäteen tarkasteltuna kilsoja tuli noin 23 ja aikaa meni se 2,5 h, joten km-vauhdiksi tuosta jää 6:30 min, ihan ok vauhti pitkällä lenkillä. Raskaalta ei juurikaan tuntunut ja heti ma -aamuna jalat olivat entisellään.
Eilen piti käydä juoksemassa 5 x 1 km:n vetoja 5 minuutin kilsavauhdilla. Mutta eih, taas teki Forerunner tenän! Puoli tuntia ennen lenkkiä ihmettelin, kun mittari oli pimeänä. Ladata sitä ei tietenkään enää tuossa vaiheessa ehtinyt, joten ei muuta kuin vanha Polari ranteeseen ja liikkelle. Mutuna meni sitten tuo kilsavauhti, pyrin lähinnä juoksemaan sellaisella 175 ja vähän reilun sykkeellä. Vika km:n veto meni 4:15 min ja siinä olikin syke jo 183… Hauskoja vaihteeksi nuo vedot. Toivottavasti niistä on myös hyötyä Firenzeä ajatellen.
Piia, minkälaisessa säässä Lontoossa kisataan sunnuntaina? Vantaalle luvassa +11c ja aurinkoista ainakin tällä hetkellä, saa nähdä mitä sitten tulee. Tuo olisi loistokeli juosta!
Tea