Satunnaista maratonharjoittelua

Jostain syystä blogiraportointi on viime aikoina ollut aika vähillä. Facebookin status kertoo lenkit (sekä juodut ja odottavat punaviinit) suuremmalla varmuudella, se kun on niin helppo ja nopea. Juostu on siis kuitenkin. Viime viikolla ensin alle pari peruslenkkiä, noin kymppi ja kasi - molemmat todella hankalia. Jalat painoivat tonnin, henki ei kulkenut, syke oli taivaissa ja molemmilla lenkeillä oli vielä vatsa sekaisin. Aaaargh. Viikonlopulle oli sovittu juostavaksi piiitkä ja vähän epäröivällä fiiliksellä odottelin lauantaita. Seurassa (kiitos Sanna!) juoksu taas kuitenkin maistui ja kilsoja kertyi kevyesti, hitaasti ja rennosti 25,6.

Sunnuntaina piti vielä täydentää viikkokilsat, mutta syysmyrsky näytti voimaansa Vantaalla eikä kaatosateessa hölkkääminen innostanut. Viikkokilsoja kertyi siis kolmella lenkillä reilut 43, niiden lisäksi kalenteriin mahtui yksi reipas spinning -tunti.

Tämä viikko on ollut sellaista “tuleeko mulle flunssa” -hakuista toimintaa. Juostua on silti tullut peräti kolme lenkkiä, aloitin heti maanantaiaamuna (Sanomatalosta liikkeelle klo 6.20…) kympin lenkillä ja tiistaina ja torstaina tuli käytyä reilut vitoset. Lyhyitä joo, mutta sekä kelit (jokaikinen lenkki sateessa!) ja aikataulut on ollu aika haastavia. Plus kurkku on kipeä ja ravintoloissakin on tullut istuttua;) Viikonlopulle olisi vielä suunnitteilla kaksi lenkkiä, mutta saa nähdä miten käy. Sairaana on turha lähteä treenaamaan, mutta en kyllä ihan pienellä kurkkukivulla suostu kotiinkaan jäämään.

Aika lentää taas ja neljän viikon päästä syödään Firenzessä pastaa ja juodaan chiantia. Ihana loma=) Ai niin, pitikö siinä joku juoksulenkkikin suorittaa?

Tea

Lontoossa näyttää treenit vakiintuvan kahden lenkin viikkotahdille, mikä ei tietenkään ole hyvä juttu. Viikolla vaan iltaisin alkaa olla niin pimeää kun pääsen kotiin asti, että lähteminen on vaikeaa. Mutta täytyy tässä vielä ottaa loppumetreillä itseään niskasta kiinni ja koittaa tsempata.

Tällä viikolla siis kaksi lenkkiä, lauantaina pitkä ja tänään lyhyempi vesisateessa. Eilen lähdin juoksemaan pitkää ja vielä lähtiessä jahkasin että juoksenko sen superpitkän nyt vai ensi viikonloppuna. Sää oli hyvä, samoin fiilis, niinpä lähdin juoksemaan pidempää. Kilometrejä kertyi 28 ja aikaa siinä meni 2h 45 min. Juostessa vaan mietin että toivottavasti Firenzeenkin osuu tuollainen rento, hyvä juoksufiilis. Tottakai jalat alkoivat painaa loppupuolella, mutta yleisesti ottaen meni ihan hyvin. Sen tosin päätin että Tukholmaa edeltävä pitkä rutistus pitää juosta seurassa. Kyllä se lähes kolmen tunnin taivallus itsekseen on aika pitkä matka.

Tänään sitten lyhyemmälle ja lenkki toimi samalla palauttavana eilisen taipaleen jälkeen. Lontoossa oli sadekeli, tasaisesti on vettä tullut melkein koko päivä. Sorruin laittamaan liikaa vaatetta päälle, kun pelkäsin että sateella tulee helpommin kylmä. Yleisesti ottaenhan täällä on kelit vielä olleet loistavat juoksulle. Ennen tätä päivää olen juossut vielä lyhyillä juoksuhousuilla ja totta puhuen sillä varustuksella olisi hyvin pärjännyt tänäänkin. Juostessa kuitenkin tulee sen verran lämmin. Vajaa tunti siis tänään ja nyt voikin sitten taas pari päivää lepäillä.

Ja vastauksena Tean pohdintaan treenien dokumentoinnista. Oikeaan osui, tämä on mun treenikalenteri ja dokumentaatio. Muualle en ole näitä satunnaisia harjoituksia kirjaillut. Ja tännekin välillä vähän laiskasti…

- Piia

Sunnuntaisen puolikkaan jälkeen jalat tuntuivat yllättävän hyviltä heti maanantaina. Olin ajatellut maanantaille kevyttä palauttavaa lenkkiä, mutta joku laiskuus taas iski - tiistainakaan ei ehtinyt, joten viikon eka lenkki tuli juostua keskiviikkoaamuna. Sanomatalosta liikkeelle klo 6.40 ja takaisin vajaata tuntia myöhemmin, kilsoja kerti 10,22 (ihana Garmin!). Perjantaina kävin juoksemassa 4 * 5 min vetoja noin 5.15 min kilsavauhtia. Siihen verryttelyt päälle ja jälkeen ja kilsoja kertyi pikkasen vajaa kymppi. Lauantaina piti ap käydä juoksemassa pidempi, noin 15 kilsan lenkki, mutta joko perjantai-illan vedot painoivat jaloissa tai sitten flunssa on (taas!) tulossa, olo oli todella tukkoinen. Hitaallakin vauhdilla syke tuntui nousevan ties mihin ja lenkki jäi noin 11 kilsaan. No, kokonaissaldo siis kevyelle viikolle kelvolliset reilut 30 km.

Tänään jalat saivat vähän erilaista treeniä, 2,5 h maastovaellus issikoilla! Aivan mahtavaa, ei voi muuta sanoa. Mäntsälän seuduilla mentiin niin rauhallista käyntiä, tölttiä kuin laukkaakin. Olisi saanut olla vähän reippaampikin maasto, vaikka loppuvaiheen tölteissä niin pohje- kuin vatsalihaksetkin muistuttelivat jo olemassa olostaan. Upea tapa viettää sunnuntai-iltapäivää!

Huvittavaa välillä tämän mun ja Piian treenamisen erilaisuus, mä en suostu menemään ovesta ulos ilman mp3:sta ja Garminia ja mielellään juoksen vähän hitaammin (no tässä me ollaan ehkä vähän lähennetty. Oppia ikä kaikki). Ja koska mulla on suorastaan pedanttisen tarkat tilastot treeneistäni (matka, km-vauhti, keskisyke), voisin veikata, että Piia ei tätä blogia enempää treenejään ylös kirjaa;)

Tavoitteista - joo, kyllä se 4:30 alitus saa Firenzessä olla ihan riittävä tavoite. Etenkin, jos se menisi “helpolla” juoksulla. Ei yhtään ikävä noita HCM:n ja Tukholman kaltaisia tuskakokemuksia… Tässä kun alitetaan 4:30 ja ollaan hyvävoimaisina maalissa, niin mietitään sitten, haetaanko Tukholmassa ‘09 4 h 15 minuutin aloitusta. Mitäs shampanjaa muuten Firenzessä juodaan? Ehkä me passataan se v. 2000 DP tällä kertaa. Ei muuten, mutta hukkaan tuntuu menevän ekan lasillisen jälkeen se juoma. Nappaan kentältä kyytiin jonkun pienemmän skumppapullon, ok? [edit: shampanjan valinta on majoituksen lisäksi yksi maratonreissun tärkeimpiä kysymyksiä. Palataan jälkimmäiseen linkkien kera later].

Tea

Lontoossa päästiin lopulta vasta tänään lenkille, sitten viime sunnuntain. Päivät töissä ovat venyneet, kiirettä budjettien kanssa ja sitten kun vielä ynnää pitkät työmatkat niin iltaisin on aika ankeeta lähteä enää juoksemaan. Onneksi Lontoossa sentään on katuvalot, toista se on pomolla joka suunnitteli juuri otsalampun ostoa iltalenkkeilyyn!

Tänään 18 kilometrin lenkki rauhallisella vauhdilla, aikaa meni 1.44. Sykkeitä en ole pitänyt tosi pitkään aikaan mukana ja toinen mikä on pitkään ollut laatikossa on mp3 soitin. Mulla on ollut pitkäaikainen projekti vaihtaa musiikkeja uusiksi ja projekti on edelleen kesken… Toisaalta on ollut ilahduttavaa huomata että juoksu sujuu ilman musiikkiakin, ehkä tämä on merkki jonkinasteisesta hulluudesta lajiin. Huomiselle on suunnitteilla vähän lyhyempi lenkki, ehkä kympin verran, ellen sitten innostu juoksemaan puistoon yhtä kierrosta. Sitten tulisi 12 täyteen. Ei välttämättä huono ajatus kun lenkit on tällä viikolla muuten vähissä.

Viime viikonlopun aika tosiaan sitten vahvistui alle oman arvion. Varovaisesti kai halusin arvioida ettei tule nokkiin sillä saralla. 1.51.28 oli lopullinen virallinen nettoaika ja hemmetin tyytyväinen olo. En uskonut lähdössä pääseväni niinkin selvästi kahden tunnin alle. Kyllähän se juostessa tuntui raskaalta, mutta syykin selvisi sitten myöhemmin. Sen verran pitää kommentoida Tean spekulointeja, neljän tunnin alitus ei todellakaan ole realistinen. Jotain rajaa! Puolikkaan ehkä sain revittyä tuohon aikaan, mutta täyspitkällä loppuisi happi totaalisesti. Mennään siis Firenzessä järkevällä vauhdilla, tavoitteena ehkä vähän alle neljä ja puoli. Tukholmassa kun se raja jäi rikkomatta! How’s that?

- Piia

Ennätyksiä tuli siis tehtailtua sekä Lontoossa että Vantaalla. Juoksu kulki tällä kertaa varsin hyvin, vaikka olo olikin aamulla vähän väsynyt. Juuri ennen ekan kierroksen eli puolivälin taittumista vatsa vaan kramppasi todella ilkeästi. Ei mitään pistosta vaan sellainen fiilis, joka veti tien sivuun kaksi kerroin… vähän happea siinä, lisää juotavaa ja matka jatkui - puolen kilsan päästä sama uudelleen. Siinä kun vedin henkeä sattui paikalle joku mummo, joka huuteli “kannustavasti” siinä takana “juokse juokse”! Jätin katsomatta siihen suuntaan, kun suusta olisi voinut päästä jotain painokelvotonta. Mietin jo, että ei perhana, tähänkö se nyt tosiaan jää, hyvässä vauhdissa ja vatsa stoppaa koko homman. Jatkoin kuitenkin ja mietin, että keskeytän jos on ihan pakko. Tokalle kierrokselle lähtiessä huomasin sitten, että ekan kierroksen aika oli jotain 57 minuutin päälle eli suht hitaallakin vauhdilla menisi vielä alle kahden tunnin.

Vähän rauhallisemmin matkaan, koitin hengitellä syvään ja kohta olo tuntuikin jo paremmalta. Katselin vaan Garminia ja koitin juosta 5:40 min/km kun tiesin, että se riittäisi vielä helposti kahden tunnin alitukseen. Kokonaisaikaa en vilkuillut ollenkaan kuin vasta viimeiselle kilsalle lähtiessä ja siinä kävi mielessä että hitto, tämä voisi mennä aikaan 1:55! Loppukiriin siis, mutta vähän kaukaa, ei jaksanut loppuun asti. Loistofiilis joka tapauksessa päästä maaliin tuolla ajalla. Juoksu oli sen verran kevyttä (enkä vieläkään kaatunut maalissa maahan kaikkeni antaneena), että ajasta olisi voinut pari - kolme minuutia ehkä napata pois. Antaa joka tapauksessa uskoa siihen, että Firenzessä mennään alle 4:30 h. Jos vaan pysyy terveenä sinne asti, eikä tule matkan varrella ongelmia esim. vatsan kanssa. Aina niin arpapeliä tuo maratooni, kun kaikki tähtää yhteen pieneen hetkeen ja sitten kaiken pitäisi natsata.

Piia oli ihan turhan vaatimaton tuossa omassa kertomuksessaan - nettoaika kun oli ihan huikeat 1:51.xx!!! Käsittämättömän hyvä aika. Kaveri meinaa lähteä Firenzeen tavoittelemaan neljän tunnin alitusta, mitä mitä??

Tea

Lontoon päässä on kirjoittaminen ollut vähän laiskempaa, mutta onneksi sentään on tullut juostua. Välillä enemmän, välillä vähemmän. Se vaan näyttää olevan mun tahti ja sillä on mentävä. Viime viikolla hyvät kolme lenkkiä, kaksi lyhyempää ja yksi pidempi, noin 18 kilometriä. Pitkä lenkki meni vähän rankaksi kun energiat loppui jo alkumatkasta. Niinpä loppupuolella oli todella voimaton olo ja tietenkään se ei ole kovin mieltä ylentävää jos mietitään että Firenzeen on enää vajaat pari kuukautta.

Tällä viikolla kävin viikolla lopulta vaih yhden lenkin ennen tätä päivää ja puoli maratonia. Perjantaina olin aikeissa mennä, mutta mentiinkin sitten pubiin parille. Välillä on tietenkin hyvä myös vaan relata. Lauantaina arvoin lähdenkö vielä vai en ja päädyin työkaverin Tanian kanssa Tate Moderniin kierrokselle. Eli tämän viikon saldo vain kaksi lenkkiä, mutta se annettaneen anteeksi kun koitin tänään juosta vähän kovempaa.

Lontoossa on ollut nyt oikeastaan koko viikon ajan hyvät kelit, aurinkoista ja melko lämmintä. Niinpä toivoin että kelit jatkuisivat myös sunnuntaille. Ja loistopäivä tästä tulikin kelien puolesta. Aurinkoista, pilvetön taivas ja lämpötila siinä kahdenkympin paremmalla puolella. Lähtö oli jo aamukympiltä, joten silloin ei ehkä vielä ollut lämpötila huipussa, mutta kyllä sen alkoi jo puolivälin jälkeen huomata. Juomaa oli onneksi riittävästi mukana omasta takaa ja tankkauspisteitä oli sopivasti myös matkan varrella.

Ennen kisaa ja erityisesti viime viikonlopun tuskaisen lenkin jälkeen arvelin että realistinen aika-arvio olisi 2.05. Olin laskenut valmiiksi kuitenkin että millä kilometrivauhdilla se kahden tunnin haamuraja alittuisi. Kävi kuitenkin niin että mittarit jäi lähtiessä kotiin ja toisaalta olisiko noista ollut apuakaan kun matkamerkit oli maileissa. En ole ennen juossut mailimatkaa ja täytyy sanoa että kilometrien vaihtuminen on palkitsevampaa. Niitä kylttejä tulee useammin. Mailit tuntuivat välillä kovin pitkiltä, vaikka onhan niitä sitten lopulta vähemmän.

Tänään siis juostiin maileja ja täysin sokkona ajan suhteen. Vähän ennen kahden mailin merkkiä juostiin Big Benin ohi ja siinä se. Seuraavan kerran kuulin kellonajan noin puoli mailia ennen maalia kun sen yksi kisan valvoja/järjestysnainen huusi.

Niin se aika. Se on vielä virallistamatta, mutta haamuraja meni rikki ja ihan riitävästi. Lähtöviivan ylitin noin kahden ja puolen minuutin kohdalla ja maaliviivan kohdalla kello näytti 1.56 ja jotain. Nettoaika pitäisi siis olla jonkin verran alle 1.55. Viralliset tulokset julkaistaan vasta tänä iltana tai huomenna aamusta joten täytyy varmaan vielä odottaa ja katsoa onko siru toiminut! Kaiken kaikkiaan loistojuoksu! Ehkä se Firenze ei ole ihan menetetty. Ja tuskin Ahvenanmaan kaltaista tuskaa kuitenkaan on odotettavissa.

Sitten jäämme jännityksellä odottamaan Tean raporttia päivän puolikkaalta.

- Piia

Sunnuntaina lähtökohdat eivät pitkälle lenkille olleet parhaat mahdolliset. Pitkän jättäminen sunnuntaille on aina vähän riski, kun viikonlopun viimeinen päivä tekisi mieli käyttää ennemmin nautiskeluun. Nyt oli lauantaina yritystä mutta ei, ei siinä vesisateessa [yritin kyllä tsempata itseäni että hei, onhan sitä juostu maratonkin vesisateessa. mutta ei auttanut, kun ei kerran ollut “pakko juosta”].

Sunnuntai ip siis uusi yritys. Keli oli hyvä, juomaa mukana eikä väsymyskään painanut. Forerunner ranteeseen ja matkaan, suunnitelmissa noin 25 km:n taivallus. Jotain häikkää tuossa huippuluokan laitteessa kuitenkin oli, sillä se sammahti ennen ekan kilsa täyttymistä. Lievästi suivaantuneena jatkoin matkaa, vaikka eka ajatus olikin kääntyä takaisin. Noloa edes myöntää tuota, mutta niin koukussa minä olen mittareihin ja ennen kaikkea tähän uuteen Forerunneriin. Reitti siis oli joka tapauksessa “noin” -tasolla etukäteen suunniteltu, joten päätin vain juosta hitaasti sellaisen 2,5 h lenkin. Jälkikäteen tarkasteltuna kilsoja tuli noin 23 ja aikaa meni se 2,5 h, joten km-vauhdiksi tuosta jää 6:30 min, ihan ok vauhti pitkällä lenkillä. Raskaalta ei juurikaan tuntunut ja heti ma -aamuna jalat olivat entisellään.

Eilen piti käydä juoksemassa 5 x 1 km:n vetoja 5 minuutin kilsavauhdilla. Mutta eih, taas teki Forerunner tenän! Puoli tuntia ennen lenkkiä ihmettelin, kun mittari oli pimeänä. Ladata sitä ei tietenkään enää tuossa vaiheessa ehtinyt, joten ei muuta kuin vanha Polari ranteeseen ja liikkelle. Mutuna meni sitten tuo kilsavauhti, pyrin lähinnä juoksemaan sellaisella 175 ja vähän reilun sykkeellä. Vika km:n veto meni 4:15 min ja siinä olikin syke jo 183… Hauskoja vaihteeksi nuo vedot. Toivottavasti niistä on myös hyötyä Firenzeä ajatellen.

Piia, minkälaisessa säässä Lontoossa kisataan sunnuntaina? Vantaalle luvassa +11c ja aurinkoista ainakin tällä hetkellä, saa nähdä mitä sitten tulee. Tuo olisi loistokeli juosta!

Tea

… tai muuten saattaa tulla aika tuskaisa Firenzen reissu. Vaikka sisullahan sitä on ennenkin maaliin päästyy. Ei vaan tekisi pahaa sellainen “helppo” maraton tähän väliin.

Espoon puolikkaan jälkeen tosiaan iski flunssa, onneksi tällä kertaa varsin nopea sellainen. Viikon juoksukm:t jäi reiluun kolmeentoista. Tällä viikolla sen sijaan ihan hyvässä tahdissa, kilsoja kasassa nyt yhteensä 33 ja huomenna pitäisi vielä juosta pitkä/pitkähkö. No, sellainen 20 km joka tapauksessa. Seuraavana viikonloppuna olisi taas puolikas ohjelmassa, ilmoittauduin Vantaan maratonille aika viime tingassa. Samana päivänä siis kisataan, Piia!

Niin treffasin “3:59″ Tuulin ja lupasin jakaa vinkkejä. Nyt et Piia naura: lopputulema oli se, että kannattaa juosta kovempaa. Tuuli kertoi juoksevansa käytännössä kaikki lenkit sykkeistä välittämättä reippaalla vauhdilla (ja vastoin kaikkia harjoitusohjelmia), pl pitkät, jotka menevät PK -tasolla. Lisäksi ohjelmassa on noin 2 salitreeniä viikossa. Ajattelin nyt tähän hätään soveltaa lähinnä tuota “juokse kovempaa” -ohjetta. Aika kun ei millään riitä siihen, että juoksisi neljä lenkkiä viikossa ja kävisi paari kertaa salilla. Niin, juoksukilometreissä per viikko ei Tuulin määrissä ollut olennaista eroa eli pääsääntöisesti sellaiset 40 km/viikko.

Tällä nyt mennään, Firenzessä sitten nähdään, miten toimii. Nyt ainakin tuntuu hyvältä, kun treeneissä on “uutta potkua” eikä vaan aina sitä samaa PK-hölköttelyä. Tukholmaan treenatessa ehtii sitten ottaa jo salitreeniäkin ohjelmaan.

Tea