Satunnaista maratonharjoittelua

Raporttia vaihteeksi Lontoosta. Täällä on oltu lomilla pari viikkoa ja vasta tämä viikko normaalimpaa, eli töissä ja peräti yksi lenkkikin tuli juostua torstaina. Piti oikein käydä katsomassa että milloin olen viimeksi kirjoitellut ja siitä tosiaan on jo useampi viikko. Hyvä viikko takana, niin kelpasi kirjoitella. Nyt täytyy tunnustaa etten muista kävinkö yhden vai kaksi lenkkiä seuraavalla viikolla. Duunissa raporttiviikko joten päivät väkisinkin venyy, saattoi siis hyvinkin jäädä yhteen. Ekalla lomaviikolla samoin yksi lenkki ja toisella viikolla kaksi.

Tokan lomaviikon jälkimmäinen lenkki olikin sitten tuskaisin pitkään aikaan. En tiedä onko portviini rapauttanut kuntoa, mutta vaikeaa se oli. Jalat painoi, hengitys ei kulkenut ja rintaa puristi. Lähdin juoksemaan vähän oudompaa reittiä jonka odotin olevan kokonaisuudessaan vähän yli kymmenen kilsaa. Matka tuntui kestävän ikuisuuden ja välillä piti jopa kävellä. Yhden rankemman sadekuuron seisoskelin lisäksi puun alla ettei lenkkarit kastu liikaa. Mitattiin matka myöhemmin ja se oli todellakin vähän yli 10 kilometriä, 17 tarkkaan ottaen! Aikaa meni sellaiset tunti ja 40/45 eli kokonaisvauhti kuitenkin siellä kuuden minuutin vähän yli. Ehkä juoksupätkät meni sitten liian kovaa, vaikea sanoa mikä hirtti. Toisaalta matkanteko tuntui raskaalta jo ekojen kilsojen jälkeen. Pakko tietenkin myöntää että vähemmän tässä on viimeisten parin kuukauden aikana tullut treenattua.

Mutta tästä alkaa nyt taas kerran uusi elämä ja säännöllisempi treeni. Lomat ja lepotauot on ohi ja Firenzeen on enää matkaa 3 kuukautta. Lenkit tänään ja huomenna ja noin kuukauden päästä otan taas säännölliseen treeniin mukaan joka viikolle pidemmän lenkin. Ennen Tukholmaa juoksin pari kuukautta ennen joka viikko vähintään 18 kilsan lenkin, useinmiten jopa puolikkaan verran. Se varmasti oli avuksi. Eli samantyyppistä ohjelmaa. Vaikea sanoa tässä vaiheessa onko mahdollista parantaa aikaa, nyt on kuitenkin enää 3 kuukautta aikaa ja ollaan tässä tilanteessa (henki ei kulje ja jalat painaa)… Mutta katsotaan miten se tästä kehittyy.

Suunnitelma on ainakin olemassa, aika näyttää miten siinä pysytään. Mitä kuuluu Vantaalle? Onko siellä maltettu pitää taukoa juoksemisessa?

Vielä loppuun hurraa-huudot Tealle HCM-suorituksesta! Olin itse nokialaiseen tapaan puhelinyhteydellä kannustusjoukoissa. Vastaus oli jotain tätä luokkaa: “Mitä sä siellä rapujuhlissa teet, sun pitäis olla täällä juoksemassa, perkele!” Se oli jossain 26 kilsan kohdalla ja silloin ainakin vaikutti vielä voimia riittävän. Joka tapauksessa mieletön juttu, kolmas siis jo Tealla alla. Ja Hannan kommenttia vahvistaakseni, moni muu olisi varmasti jo luovuttanut. Ja ihana juttu ne ruusut, Sanna oli kyllä ihan ykköshuoltaja!

- Piia

Jokseenkin sama lepotauko näyttää toteutuvan jokaisen maratoonin jälkeen - vajaa viikko ilman mitään treeniä [edit: melkein unohdin, että olin keskiviikkona uintitekniikkaa hiomassa. No, varsinaista uintia tuli niin vähän, ettei sitä voi treeniksi laskea]. Nyt jalat palautuivat yllättävänkin nopeasti, tiistaina olisi jo hyvin voinut mennä lenkille. Henkisellä puolella tuota lepoa varmaan enemmänkin tarvitaan. Motivaatiota saa vähän hakea, erityisesti silloin kun alla on omasta mielestä ollut ihan kelpo treeniä ja sitten tavoitteet karkaavat ihan saavuttamattomiin. No, tätä täytyy tutkiskella rauhassa.

Tänään siis spinnaamassa, hyvältä tuntui. Lenkki saa vielä vähän odotella, ensi viikko on aika täynnä golfia ja reissua (syksyinen Amsterdam, wow!). Plus motivaatiota etsitään (montako päivää Firenzeen…?) ja harjoitusohjelmaa hiotaan. Varmaan on, että se tulee sisältämään PK-lenkkien lisäksi enemmän pitkiä lenkkejä, vetoja ja saliharjoittelua. Puuh. Rankka syksy tiedossa.

Tea 

Vihdoinkin raporttia itse tapahtumasta! Ihan tahattomasti tämä venyi, töissä oli niin kiire viikko, että koneella istuminen tarkoitti iltaisinkin töitä… No, nyt on viikonloppu ja aikaa raportoida!
Juoksukeli HCM:llä oli ihan eri luokkaa kuin Tukholmassa. Nyt en tosin enää ole niin varma, onko hellekeli pahin mahdollinen… Aamupäivästä keli näytti vielä kohtuulliselta, pilvistä ja vähän sadetta ja lämpöä noin +16c. Iltapäivä oli kuitenkin huomattavasti sateisempi ja käytännössä vettä tulikin koko juoksun ajan. Ensimmäisen tunnin jälkeen tossut oli jo märät ja juokseminen niillä aika kurjaa, ihme sinänsä, että pahemmilta hiertymiltä vältyin.
Itse juoksuun lähdin hyvällä fiiliksellä. Tankkaus oli onnistunut, Dexalia litrakaupalla edeltävinä päivinä ja pastaa ja leipää ja geelimuodossakin hiilareita jonkun verran. Jalatkin olivat hyvin levänneen oloiset ja muutamaa päivää ennen starttia epäilemäni ”alkava flunssa” taisi sekin olla lähinnä psyykkistä laatua.
Päätin juuri ennen lähtöä, että en lähde 4.30 jänisten perään vaan juoksen ensimmäisen puolikkaan aavistuksen nopeammin, koska vauhti joka tapauksessa hidastuu jälkimmäisellä puolikkaalla (kyllä, kokeneemmat maratoonarit voivat sanoa, että tämä on ihan väärä strategia). Lähdin siis liikkeelle reippaan kuuden minuutin kilometrivauhtia, käytännössä noin 6.10 min/km. Juoksu oli kevyen tuntuista ja alun ruuhkakin helpotti aika nopeasti, ei pahemmin tarvinnut pujotella. Ekan juomapisteen ohitin lennossa, vyössä oli reippaasti juomia varattuna matkalle. Syke oli aika korkealla, päälle 170, mutta luotin siihen, että mukana on ainakin kymmenen lyöntiä ”kisalisää” ja tiedän, että pystyn helposti juoksemaan tuollaisella 165:n sykkeellä vaikka koko matkan.
Tasaista vauhtia siis mentiin ja noin yhdeksän kilometrin kohdalla olivat ekat omat kannustusjoukot, Jussi ja Emma. Emma ehti vaan ihmetellä, miksei äiti pysähdyJ Sain mukaani lisää urheilujuomaa, joten ei tarvinnut juomapisteillä pysähdellä. Etukäteen tylsäksi miettimäni reittäipätkä Keilaniemi – Lauttasaari –Ruoholahti meni tosi nopeasti. Kuuntelin normaalia lenkkimusaa, mistä sai sen fiiliksen, että tässä juostaan vaan vähän pidempää lenkkiä…
Kahdenkympin kohdalla Ruoholahdessa heiluttivat Sanna, Erno ja Pessi. Sain vähän lisää juomaa ja geeliä ja jatkoin matkaan. Puolimatka meni aavistuksen yli 2:10, joten oli ihan tyytyväinen juoksuun. Kaivarin lenkki meni kevyesti eikä vauhti tuntunut pahasti hidastuvan, mutta Etelärannan kohdalla 4:30 jänikset saavuttivat. Espalla (25 km) jalat alkoivat tuntua jo vähän raskaammalta enkä pysynyt jänisten vauhdissa. Taisivat kyllä mennä vähän tavoiteaikaa kovempaa… Kolmenkympin kohdalla (aikaa oli kulunut 3:08) Ruoholahdessa alkoi vähän jo painaa jaloissa ja sanoinkin niin Sannalle, joka tarjosi lisää juomaa. Tossut tuntuivat todella märiltä. Ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa, vauhti alkoi kyllä hidastua. Lauttasaaren jälkeen tuli sitten se seinä. Jalat ihan tukossa, oksetti, ei auttanut muu kuin venytellä sivussa. Ihan totaalistoppi ja mietin vakavasti keskeyttämistä. 
Ei kuitenkaan huvittanut jäädä odottelemaan kyytiä stadionille, vaan jatkoin matkaa välillä kävellen, hölkäten ja taas juosten. Kaskisaaressa sain seuraksi yhtä tuskaisen näköisen naisjuoksijan (nimi kerrottiin, mutta se taisi unohtuaJ) ja vuorovedoilla tsemppasimme maaliin. Sen verran lopussa löytyi voimia, että otin kunnon loppukirin. Syke oli melkein 190 ja maalissa henkeä sai niin niukasti, ettei edes itkeminen onnistunut… mahtava fiilisJ, vaikka neljän ja puolen tunnin alittaminen jäikin seuraavan kerran tavoitteeksi.   
Huikean hienosti huoltotehtävää hoitanut Sanna odotti Stadionilla ihanan yllätyksen kera – 42 ruusua, yksi jokaiselle juostulle kilometrille! Ihan mieletöntä!!!
Reitillä tuli kieltämättä kirottua sitä, että lennot seuraavalle maratonille on jo ostettu. Mutta taas parin päivän kuluttua miettii, että on se vaan sen arvoista. Huh, koukuttavaa tämä juokseminen! Seuraavaksi on vuorossa Espoossa puolikas syyskuussa ja ehkä vielä samanlainen lokakuussa Vantaalla ennen Firenzeä…
Tea

No en malttanut odottaa sunnutaihin - huomenna illalla kun tuskin tulee kirjoiteltua=) Numerolappu ja chippi on haettu hyvissä ajoin ja nyt juon vielä viimeisiä desejä [litroja] dexalia. Huoh, tämän päivän jälkeen en halua dexalin heavya hetkeen kylla nähdäkään… nyt on kyllä kaikki paikat ihan täynnä hiilareita.

Hyvä ja odottava fiilis, vähän vatsan pohjassa kirpaisee jännitys. Nenä on vähän valunut ja olo tuntunut tukkoiselta, mutta tämä “flunssan alku” on toivottavasti enemmän psyykkistä laatua. Muutama posivil tuli kyllä otettua ja strepsilsiä syötyä, vähän niin kuin varmuuden vuoksi. Jaloissa ei ainakaan tunnu juuri nyt olevan mitään vikaa;)  

Nyt pakkaamaan juoksukamppeet valmiiksi ja sitten venyttelemään [ohoh!] vähän ainakin takareisiä. Ja jännityksellä odottelemaan huomista, huiskutellaan!

Tea 

Johonkin ne Tukholman jälkeiset viikot vähän niin kuin salaa katosivat ja lauantaina pitäisi vetää tossuja jalkaan tosi tosi pitkää lenkkiä varten. Fiilis kyllä yleisesti ottaen hyvän - treenaus oli huomattavasti tasaisempaa kuin keväällä, määrällisesti aika kohdallaan ja pysyin terveenä koko kesän (koputtaa puuta). Ainoastaan yksi laiska viikko tuli kalenteriin, sekin vähän olosuhteiten pakosta (Kreikan helteissä).

Viime viikolla tuli juosta aika maltillisesti, kaksi kympin lenkkiä, joista toinen oli kevyt ja leppoisa - kiitos Sanna! - toinen taas reipas tai allekirjoittaneen mittapuulla jopa kova, 50 min 33 sek. Heti piti tehdä tuosta mental note, että HCM:n jälkeen käyn juoksemassa jonkun kympin kisan alle 50 minuutin… Lenkkien lisäksi kävin viime viikolla parilla spinning -tunnilla, hieronnassa ja pelasinkin jonkun kierroksen golfia [kyllä, olin myös töissä. vähän].

Tämä viikko on ollut lepäilyä ja voimien keräämistä lauantaille. Eilen kävin taas pelaamassa golfia - ihme juttu muuten, miten siitä voikin mennä takareidet ja pakarat jumiin! Tänään kevyt vitosen lenkki ja lopussa muutamia reippaampia pätkiä. Huomenna ehkä vielä samanmoinen ja se on sitten siinä. Nyt pastaa ja leipää ja urheilujuomaa niin että hiilarit pursuaa taas korvista.

Helsingissä ei tänä vuonna juosta helteessä, vakuuttavat foreca/ilmatieteen laitos/msn sää/mitä niitä nyt onkaan. Tämän hetken ennusteiden mukaan juostaan vesisateessa, kuitenkin suhteellisen lämpimässä säässä. Nice. Kiitos jo etukäteen kaikille niille, jotka säästä huolimatta heiluttavat ja tsemppaavat reitin varrella, se on ihan uskomattoman tärkeää.

Seuraavia tunnelmia post maraton fiiliksissä??

Tästä tulikin hyvä juoksuviikko, tästä se taas lähtee. Tiistain kasipuolikkaan jälkeen oli tarkoitus mennä torstaina, mutta Lontoossa oli niin kuuma että juoksu tuntui mahdottomalta ajatukselta. Kaupassa käydessäkin tuli hiki. Säätiedotteen mukaan lämpöä oli 30 astetta. Aika pilvistä kuitenkin oli, jotenkin sellainen painostava keli. Niinpä siirsin juoksut viikonlopulle suosiolla kun tiesin että lämpömittari vähän hellittää.

Perjantaina uusi kasipuolikas, viitisenkymmentä minuuttia, ja lauantaina pidempi. Juoksin Chelsean sillalle ja siitä yli Battersean puistoon ja lenkki siellä. Matkaa kertyi 12,5 kilsaa ja aikaa meni tunti ja vartti. Loppumatkasta alkoi jo vähän painaa, mutta yllättävän hyvin kuitenkin on kunto pysynyt epäsäännöllisellä spinningillä ja kuntosalilla. Eihän se samalla tasolla tietenkään ole kuin ennen Tukholmaa, mutta tästä on kuitenkin hyvä taas jatkaa. Kohti Firenzeä!

Tänään vielä toinen 12,5 kilsaa ja siitähän se sitten tulikin, maraton osissa. Ajattelin aluksi että juoksen tänään vähän lyhyemmän, mutta sitten kun laskin noita kilsoja kasaan, niin alkoi houkuttaa toi 42 kilsan viikko ja niinpä päädyin juoksemaan saman matkan kuin lauantaina. Kieltämättä alkoi jo paluumatkalla painamaan juoksut jaloissa, nyt tuli kuitenkin kolme päivää peräkkäin treeniä. Se oli vähän tiuhempaa kuin oli tarkoitus, mutta kun se torstai oli mitä oli. Paluumatkalla jo toivoin että risteyskohdissa olisi paljon punaisia valoja, niin olisi pakko pysähtyä hetkeksi. Sitkeästi kuitenkin maaliin asti ja nyt voi hyvällä omalla tunnolla ottaa lepopäivän tähän väliin.

Ensi viikolla yritän päästä parina päivänä juoksemaan, edes vajaita kymppejä. Perjantaina alkaa loma ja lähdemme ensin muutamaksi päiväksi relaamaan Portugaliin. Sinne en ota lenkkareita mukaan, se reissu on pyhitetty löhöilylle auringossa. Sitten seuraavalla viikolla Suomeen ja juuri sovittiin Rean kanssa että mennään kimpassa lenkille. Tean juoksu on siinä juuri viikonloppuna joten sieltä suunnalta ei lenkkikaveria saa. Mutta ehkä sitten muuta kivaa tiedossa kun treffataan!

Tea kyseli edellisessä kirjoituksessa että joko mun järjestelmällinen treeni on alkanut. Tämä on tällainen meidän ikuinen kuittailukisa.. Ja ehkä juuri siistä syystä toi viimeisin otsikko, Tea… “Pitkä lenkki voi olla myös kevyt jne”. My ass mitä viisastelua!  Se oli varmaan mulle laadittu otsikko, opetusvideohengessä! Enivei, mulla varmaan treeni jatkuu samalla hyväksi havaitulla ohjelmalla. Tavoitteena kolmesta neljään lenkkiä viikossa, riittävän pitkiä ja luonnollisesti kovaa. Kuinkas muutenkaan. Ja kyllä, nyt se alkoi se kunnon treeni. Ei tästä muuten selvitä Firenzeen ja aikaakin tietenkin pitäisi parantaa. Mikäs se on se tavoite tällä kertaa!

- Piia

… jos sen juoksee tarpeeksi hiljaa. Tämän huomasin eilen, kun juoksin viimeisen pitkän (24 km) ennen HCM:ia. Olin tehnyt Sannan kanssa juoksutreffit siten, että juoksin meiltä treffipaikalle n 7,5 km, sitten juostiin reilun tunnin verran yhdessä ja sitten Paloheinän maastoissa pienen mutkan kautta kotia. Jutellessa vauhti pysyi maltillisempana kuin yleensä eli sykekin oli siinä 140 - kuten pitkällä lenkillä kuuluukin! Ja kun kotiin suuntasin, jalat olivat vielä sen oloiset, että jaksaa kyllä, siksi suuntasin vielä Paloheinään. Pientä jäykkyyttä oli illalla ja muutama rakkokin (tosin ne ovat peräisin Kytäjän keskiviikon peleistä eivätlä juoksemisesta), joten tämä päivä menee levossa. Venyttelytunnille ajattelin illalla mennä, kun ei se kotona tunnu luonnistuvan.

Huomenna sitten hierojalle (90 minsaa, loistavaa!) ja sen jälkeen pikku hiljaa keventelemään treeniä. Tälle viikolle tuli nyt juoksua vajaat 45 kilsaa + vähän fillaria ja golfia. Hyvä viikko. Ensi viikolla ajattelin lenkit jättää sellaiseen kolmeenkymppiin ja sitten vikalla viikolla joku pieni maltillinen puolen tunnin pyrähdys. Eiköhän se sitten ole siinä! Kivaa päästä taas viivalle!

Tea  

Ja juoksee:) Hurraa! Good to have you back! Jos tämän blogin ei olisi tarkoitus kertoa maratoonille (ja ehkä triathtlonille) treenaamisesta, tuntisin lievää huonoa omatuntoa kirjoituksistani - kuittalin Piialle siitä ettei tekstiä synny ja vastaus oli ”Se on vähän masentavaa kun siellä joku urheiluhullu kirjoittelee kuinka se on juossut joka päivä 20 kilsaa ja pyöräillyt vielä kotiin 50 kilsaa… ”

No mutta, nyt me olemme molemmat taas täällä ja juoksemassa. Vai joko Piian systemaattinen, tarkka ja ohjelmoitu:) treenaus Firenzeen on alkanut? Vai peesailetko mua ja aloitat vasta HCM:n jälkeen?

Tämä viikko on so far mennyt vähän kesäisen cross trainingin merkeissä: maanantaina kevyt kympin lenkki, tiistaina pyörällä työmatkat eli vajaa kolmekymppiä, keskiviikkona kierros golfia ja eilen 9 reikää golfia (työt häiritsee harrastuksia;). Tänään aamulla vajaa kymppi aika kevyesti. Huomiselle ip:lle suunnitelmissa piiiitkä (uh ja raskas!) lenkki!, sunnuntaina sitten joku palauttava lenkki tai spinning vähän sään mukaan. Sitten täytyykin alkaa jo miettiä, miten ensi viikolla uskaltaa juosta. Keskiviikon golfkierros toi kantapäihin pari rakkoa, joiden olisi syytä antaa parantua ennen koitosta. Vaan aikahan tässä vielä on… Mistä tulikin mieleeni, että alkaa varmaan olla viimeiset hetket ruveta testailemaan HCM:llä käytettävää urheilujuomaa Gatoradea. Ettei nyt ainakaan vatsaongelmiin tämä lenkki kaadu. Kaupoille siis tänään ja samalla täytyy ostaa pari geeliä (uhuh), riittää sitten energiatkin. [niin ja punaviiniä, koska vielä voi nauttia:)]

Tea