Tukholma sitten vihdoin koitti ja säätila oli pitkälti sitä mitä pelkäsimme etukäteen. Plus 25 astetta ja auringonpaistetta. Loistokeli seurata kisaa, mutta tuskallisempaa juoksijoille. Urhoollisesti kuitenkin lähdettiin matkaan ja toivottiin että tankkaus on ollut riittävää. Tankkauksesta puheenollen, keskusteltiin jonkin verran syömisestä ennen kilpailua. Tietyt ammattimaisemmin tätä touhua harjoittavat ”tahot” ovat sitä mieltä, ettei päivää ennen kisaa voi enää nauttia mitään kiinteää. Puhumattakaan nyt ruokailusta saman päivän aikana. Olimme kuitenkin toista mieltä ja kohtuullisen aamupalan jälkeen nautimme vielä annoksen pastaa. Vatsa täynnä oli sitten hyvä lähteä lenkille, ei ainakaan energiat loppuneet. Eikä tullut turhaan riideltyä alhaisen energiatason vuoksi!:)
Tukholmassa oli huomioitu hyvin helteinen ilma ja juomapisteitä oli selvästi lisätty matkanvarrelle. Lisäksi reitiltä löytyi kylmiä suihkuja, joiden alta kilpailijat saattoivat juosta ja saada vähän viilennystä olotilaansa. Tea kauhoi kylmää vettä myös lippiikseensä!
Tällä kertaa juoksutahti oli meillä vähän erilainen. Juoksuolosuhteet olivat edellä kerrotulla tavalla aika haastavat ja reilun kympin jälkeen Tea halusi ottaa vähän rauhallisemmin, koska nesteet tuppasivat hölskymään vatsassa. Piia jatkoi siitä edellä loppumatkan. Onneksi olotila kuitenkin tasaantui Teallakin ja eroa maalissa oli lopulta vain parisenkymmentä minuuttia. [Tean huomio: VAIN?? Mit vit vain??]
Toisella kerralla maratoonin juokseminen oli joka tapauksessa ekaa kertaa helpompaa, säästä huolimatta. Ei tullut missään vaiheessa kummallakaan sellaista oloa että olisi tehnyt mieli keskeyttää. Joskus vaikeammilla kerroilla olisi tehnyt mieli hypätä aidan yli ja mennä katsomon puolelle nauttimaan virvokkeita. Tällä kertaa juostessa tuli fiilis, että onpa mieletöntä olla tällä puolella ja juosta kisa ensin ja mennä sen jälkeen juhlimaan!
Mikä toi otsikko sitten on jos kuitenkin hyvin meni? Painatimme ennen Tukholmaa tiimipaidat tai teemapaidat, kuinka vaan, joihin haluttiin jotain kuvaavaa ja nasevaa. Tekstivalinta oli oikein osuva, saimme runsaasti palautetta matkan varrella suomalaisilta kanssakilpailijoilta. Kiitos siitä. Mm. seuraavanlaisia kommentteja: Teillä on mimmit kisan osuvin kommentti selässänne tai Toi on muuten totta ja tietenkin koko liuta kysymyksiä tyyliin no sattuuko.
Ja kyllähän se loppupuolella sattui, ihan saatanasti. Mutta jotenkin sitä päästiin taas maaliin ja ehkä aiemman kokemuksen perusteella luotti itseensä enemmän, uskoi että aina sinne maaliin asti selvitään. Ja Ahvenanmaahan verrattuna aloitusvauhtimme oli ihan toista luokkaa. Nyt lähdettiin tavoittelemaan tasaisempaa vauhtia läpi koko kisan ja se selvästi toimi paremmin. Ei tullut noutaja vielä puolivälin jälkeen.
Eikä tämä tähän jäänyt. Blogin nimi vaihtuu yleisluonteisemmaksi ja loppuvuodelle on jo suunnitteilla seuraava yhteisreissu. Tea tosin uhkaili lähteä matkaan jo HCM:n merkeissä… Jäi kuitenkin sen verran kaivertamaan Tukholman tuuri. Seuraavaa yhteistä haettaneen kuitenkin siellä marras-joulukuussa, eteläisemmästä Euroopasta. Kerromme tarkemmin kun jotain varaillaan!
Niin ja ne ajat. Piia 4.30, Tea 4.51. Näistä on hyvä jatkaa!
- Tea & Piia
