Satunnaista maratonharjoittelua

H-hetkeen aikaa 6 päivää (gosh:), mihin se kaikki aika taas meni??) ja tänään takana vika lenkki. Aika kevyt kymppi, mukavaa että juoksu on taas viime aikoina tuntunut kivalta ja kevyeltä kaiken sairastelun jälkeen. Antaa uskoa siihen, että Tukholmassa pääsee maaliin asti, jos vaan malttaa aloittaa riittävän hitaasti.

Niin se tavoite - lauantaina tähdätään aikaan 4.30 ja tietysti hymy on sitäkin leveämpi, jos päästään lukemaan, joka on 4.2x… mutta edellisen kerran koitoksia muistellen jossain kohtaa lenkkiä tulee se hetki, jolloin tajuaa olevansa todellinen VOITTAJA, jos ei jätä kisaa kesken. Eli näillä aatoksilla mennään.

Kävin eilen hierojalla vetreyttämässä lihakset ja tänään ajattelin käydä vielä huolella venyttelemässä. Siinä se alkaa sitten ollakin. Keskiviikosta eteenpäin vaan sitten pastaa ja tankkausjuomaa niin, että olo on turpea ja hiilarit pursuaa korvista (voikohan niin käydä…??). Eikä sitten pihviä ja punkkua perjantai-iltana Tukholmassa, vaikka kuinka mieli tekisi. Lauantaina kyllä! Niin ja shampanjaa tietysti, tilauksessa (Lontoosta!) Dom Perignon vm. 1996 (myöhempikin muuten käy Piia, siis kaikki välillä 1996 - 2000 on hyvää kamaa, kertoo viinioppaani). Sitä odotellessa… Hei paparazzit, olisiko tuossa riittävää kimmoketta? Tarjoamme luonnollisesti lasilliset kuvaajille:)

Tea 

Siinä juoksukalenteri ennen Tukholmaa. Siihen ei tosiaan enää ole kuin 12 yötä! Viisi lenkkiä suunnittelin vielä juoksevani ennen sitä. Kuntoahan tässä ei enää kohoteta, mutta ei nyt ihan vielä heittäydytä laiskaksikaan.

Tean otsikkoa toistaen, kyllä on tätsyt juosseet. Pari viikkoa sitten yhteislenkki 28 kilsaa eikä edes huimannut! Ja juostu on senkin jälkeen. Edellisenä viikonloppuna Lontoota helli ihanat hellekelit, mittari kävi lähellä kolmeakymmentä ja auringossa varmasti ylikin. Lenkkeilyn kannalta se ei kuitenkaan ollut ihanteellista ja seinä nousikin vastaan lenkillä. Lauantaina lähdin aamupäivällä radalla tavoitteena puolikkaan verran. Juomista oli kuitenkin liian vähän mukana ja hiukan piti tinkiä ettei nestehukka mennyt liian pahaksi. Kuitenkin tuloksena 18 kilsaa hellekelissä, tuli sitäkin treenattua.

Viikolla kävin pari tunnin mittaista töiden jälkeen, maanantaina ja keskiviikkona. Sitten sunnuntaina jälleen pidempi, nyt se puolikas sitten hoideltiin kunnialla loppuun asti. Ja ihan hyvään aikaankin, tarkalleen kahteen tuntiin pysähtyi kello. Juoksuilma oli loistava, puolipilvistä/pilvistä ja reilut viisitoista astetta. Vaihtelevia on kyllä kelit! Nyt pitää sitten toivoa että tämä vähän viileämpi ilmavirtaus jatkuu vielä pari viikkoa ja ulottuu erityisesti Tukholman ympäristöön.

Seuraavat pari viikkoa pitää tsempata kirjoittamisen kanssa ja Tukholmasta tulee luonnollisesti täyslaidallinen raporttia. Tunnelmia, fiiliksiä ja tietenkin statistiikkaa! Lukijamäärä on kasvanut niin että kohta ei yhden käden sormet enää riitä. Nyt on Reakin taas kotona pikkuisen pojan kanssa, onnittelut sinne! Ja paparazzit tietenkin, Ahvenanmaa on Päivin ja Antin ansiosta dokumentoitu! Pitääköhän kohta järjestää joku lukijakilpailu ja aloittaa mainosmyynti. Omatoiminen lukijamatka Tukholmaan on tietenkin mahdollinen…

Toisin kuin Hanna epäili, on tässä lenkilläkin käyty. Eilen tosin Piian kanssa ihmeteltiin, että miten se blogi onkaan jäänyt. Anteeksiantamatonta, kun meillä on lukijoitakin ainakin kaksi (Hannan lisäksi Rea, joka tosin tällä hetkellä taitaa nautiskella uudesta vauvasta. Onnea:)).

Ollaanpa käyty yhdessäkin lenkillä, Piia ihan varta vasten koukkasi Lontoosta Vantaalle ja käytiin jolkottelemassa 28 km. Sattui aika kuuma päivä ja juomathan siinä loppuivat kesken, mutta onneksi matkan varrella oli kioski ja saatiin lisää vettä. Noh, vähän esimakua siitä miltä tuntuu juosta lämpöisessä, jos Tuhkolmaan sattuu lämmin päivä (hope not).

Treenaaminen on kieltämättä allekirjoittaneella kärsinyt enemmän tai vähemmän sairasteluista, ensin piiitkää flunssaa, sitten toinen flunssa ja kaupan päälle vielä oksennustautiL No, näillä eväillä on pärjättävä. Nyt pitäisi olla taas jokseenkin kunnossa (fyysisestiJ) ja tällä viikolla onkin takana mm. työmatkajuoksua. Edelleen äärettömän palkitsevaa juosta pisteestä A pisteeseen B eikä päämäärättömästi ympäriinsä. Lisää lenkkiä luvassa tänään, huomenna, lauantaina ja sunnuntaina. Ohoh. Sunnuntaina pitkä – 26 km – eli joku muu viikon lenkeistä saattaa vaihtua fillarointiin.
Sitten alkaakin jo pehmeä treenilasku (heh, niin kuin tätä treenimäärää tarvitsisi erikseen oikein vähentää!) kohti Tuhkolmaa. Aina se vaan tulee liian pian ja liian vähällä treenillä, mutta ei auta. Aikatavoitteita on sen sijaan hieman täsmennetty, jotta odotukset eivät olisi ylioptimisia.
Juoksun jälkeen syömme dinnerin täällä
www.andalucia.se
Ja motto, sehän lukee paidoissamme: Det som inte dödar mig, gör jävligt ont. Kiittää Bassea ruotsinnoksesta…