Satunnaista maratonharjoittelua

Upea Lontoo, olipa hieno suoritus! Noin se vaan kevyesti menee alle kahden tunnin ilman mitään kisaakaan… ja matkakin oli vähän “ylipitkä. Erinomaista! Täytyy varmaan alkaa jo miettimään, missä lähdetään yhdessä sitä kahden tunnin alitusta hakemaan. Kesällä, luulisin? Syksylle “pitäisi” alkaa katsella niitä sopivia maratooneja. Tai sitten katsotaan ensin, miten tuolla Tukholmassa menee…

Piian vauhdista innostuneena sain haettua vähän reippaamman kympin lenkin, aikaa meni 55 minuuttia. Siinä olisi siis ollut kahden tunnin alitukseen hakua, jos vaan matka olisi ollut pidempi;) Keskisyke oli 167. Hauska verrata, kun silloin se ainoa lenkki 3 viikon sisään ennen Berliiniä oli tuo samainen lenkki, silloinkin keskisyke 167 - aikaa vaan meni yli 10 minuuttia enemmän. Syke kyllä selvästi kertoo, milloin kunnossa on jotain häikkää.

Huomenna siis pitkää joo. Tästä tuonne Keimolan suuntaan ja sitten aika lähelle Klaukkalaa, josta käännytään takaisin päin. Koko pätkä on asfalttia. Mitään aikatavoitetta en ota, päinvastoin eli aikaa saa mennä niin paljon kuin menee, mutta syke ei saa yli 150 nousta. Muuten ei voida enää kevyestä lenkistä puhua. Miten muuten Piia onko sykemittari ollu ranteessa viime aikoina?

Huomisesta pitkästä huolimatta nautin tänään normimäärän punaviiniä. Eipä juuri kahta lasia enempää yleensä mene, mutta ei sitä raaski olla juomattakaan;)

Hyviä lenkkejä!

- T 

Viime kertainen kirjoitus taisi mennä Berliinin ja uusien lenkkarien raportointiin. Tällä kertaa siis vähän enemmän treeneistä. Viimeisen viikon sisään mahtuu hyvinkin erilaisia juoksupäiviä ja lenkkejä. Viime viikon lauantaina lähdin matkaan ajatuksena juosta puolikkaan verran. Vajaaksi jäi, juoksu ei sujunut sillä kertaa. Jalat tuntui raskaalta ja kylkeen pisti. Jossain vaiheessa pistävä tunne siirtyi vatsaan ja silloin päätinkin että yksi kierros puistossa ja takaisin. Sinnittelin kuitenkin sellaiset viitisentoista kilometriä. Muistelin vaan viikon takaista Berliiniä ja mietin että helppohan mun oli muuttaa suunnitelmaa ja juosta lyhyempi, toista se on kun ollaan tapahtumassa juoksemassa ennaltamäärättyä reittiä. Yritin tosin vihjata Tealle että hyppää U-bahniin matkan varrella…

Sunnuntaina ei ollut sen parempi päivä. Edellisen päivän lenkki oli kuitenkin sen verran pitkä ja venyttelyt vähäiset että jalat painoivat liikaa. Lisäksi taivaalle kertyi tummia pilviä ja hetken päästä tulikin vettä ja rakeita. Lenkki jäi puoleen tuntiin. Sen sijaan seurasin innolla Lontoon maratonin etenemistä televisiosta. BBC näytti koko kisan suorana. Heikommasta viikonlopusta huolimatta siitä sai kyllä taas inspiraatiota.

Keskiviikkona kävin töiden jälkeen juoksemassa reilun kympin verran, aika tarkkaan tunnin lenkin. Torstainakin piti mennä radalle, mutta Iirolla oli vapaapäivä ja lenkin sijaan kävimme syömässä ja juotiin punaviiniä. Terveellistä sekin! Ja eilen piti tietenkin jatkaa perjantain kunniaksi samalla linjalla, pari lasia punaviiniä ja rentoutumista kotona. Tänään sitten pitkälle lenkille, tavoitteena puolikkaan matka. Juuri ennen puolimatkaa katsoin ekan kerran kelloa ja tajusin että tässä ollaankin hyvässä vauhdissä, aikaa oli mennyt 54 minuuttia ja risat. Taisin alitajuisesti lisätä hiukan höyryä mikä sitten tuntuikin jaloissa viimeisillä kilsoilla.

Lenkki oli sama jonka olen juossut aiemmin aikaan 2.04.20, tällä kertaa kello pysähtyi aikaan 1.57.33 ja matkaa siis kertyi 21,5 kilsaa, eli puolikkaan verran. Uskomaton fiilis kun pääsin takaisin. Jalat kyllä on huomenna jumissa, sen voin taata, mutta tällä vauhdilla puolikas jäisi selvästi alle kahden tunnin. Eka kerta kun olen juossut tätä vauhtia näin pitkän pätkän. Seuraava puolikkaan kisa mennään sitten alle kahden tunnin, vai mitä Tea??

Parin viikon päästä olen Suomessa ja silloin käydään juoksemassa superpitkä. Tea tosin on tainnut juosta hyvin lähelle yhtä pitkää jo ennenkin, uhkaili ainakin vetää 26 kilsan lenkin viikonloppuna. Mietin itsekin tänään lenkillä, kun juoksu sujui, että pitäisikö ottaa yksi kierros lisää ja matkaa tulisi silloin 25 kilsaa. Mutta ahneus iski kun tajusin että vauhti oli kohdallaan enkä voinut vastustaa kiusausta nähdä mihin aikaan puolikas menisi! Ehkä ens kerralla sitten…

- Piia

… vaikka raporttia uupuukin. Kirjoittelu on tosiaan jäänyt valitettavan vähälle viime aikoina. Mutta treeniviikko on ollut ihan reipas eli jos otetaan tästä viikko taaksepäin: la 26 km pyörälenkki, su 8 km juoksua (umpisurkee keli!), ma 14 km juoksua, ti 14 km pyöräilyä, ke 8 km reipasta juoksua ja sitten finally to ja pe lepoa. Huomenna suunnitelmissa reilun 10 km lenkki ja sitten sunnuntaina piiiitkä eli 26 km. Jos vaan aikataulut antaa myöden, juoksen pitkän jo huomenna - jotenkin tässä on oppinut, että sitä ei kannata lykätä yhtään sen enempää kuin on pakko.

Piian selvitys Berliinistä olikin aika tyhjentävä. Parin viikon flunssa maustettuna vielä vatsapöpöllä ei tosiaan ole paras mahdollinen lähtökohta. Missään vaiheessa juoksu ei tosiaan tuntunut mukavalta, edes ensimmäisillä kilsoilla. Tosin meillä ei ehkä tankkaus (pihviä ja punaviiniä!) sekään ollut ihan optimaalinen. Mutta kuten Piia totesi, niin se vaan on, että puolikuntoisena on turha lähteä radalle. Siitä ei seuraa kuin huono olo ja helvetin huono sijoitus;)

Tukholmaan ei tosiaan liikaa aikoja ole. Saa nähdä miten tästä saa kunnon nousemaan huippuunsa. Ainahan se tuntuu tulevan liian nopeesti, se on ihan fakta. Mutta kuka hitto sitä nyt mitään 30 viikon treeniohjelmia jaksaa noudattaa… No, nyt täytyy treenata tosissaan ja katsoa sitten mihin Tukholmassa kuntoo riittää. Saattaa olla, että sielläkin käsken Piia pinkomaan maaliin pari tuntia allekirjoittanutta aikaisemmin…

Mietiskelen tässä, pitäisikö se HCR käydä testimielessä juoksemassa. Se vaan sattuu olemaan aikataulullisesti juuri vajaa viikko sen suunnitellun superpitkän jälkeen joten en tiedä, onko siinä järkeä. Ellet Piia sitten tule vasta sinä viikonloppuna? Vai taitaa uusi työ estää heti vapaan pitämisen siinä? Ensi viikonloppuna olisi Länsiväyläjuoksukin, jos siellä piipahtaisi. Sieltähän tämä kaikki viime vuonna alkoi…

Treeni-intoa Lontooseen! Vantaa siirtyy nyt punaviinin kimppuun ja nauttii levosta;) 

Viimeisestä kirjoituksesta onkin näköjään jo aikaa. Nyt olisi kuitenkin aika ottaa loppukiri, treenien ja bloggaamisen suhteen. Tukholmaan on enää reilut kuusi viikkoa. Ja loppukiri tulee kyllä tarpeeseen, treenimäärä on taas tippunut sinne parin viikkolenkin tienoille. Se oli jotenkin helpompaa kun ei ollut töissä…

Berliinin puolikas käytiin katsastamassa puolitoista viikkoa sitten. Tällä kertaa reissu meni enemmänkin turistimielellä ja sunnuntaihölkäksi. Tai Tean suoritusta voi tuskin hölkäksi sanoa. Takana parin viikon sairasteluputki ja nainen lähti silti radalle vahvasti alikuntoisena. En ensin tajunnutkaan miten vaikeaa se oli. Joskus puolimatkan tienoilla, kun aikatavoitteet oli jo menetetty, Tea alkoi näyttää tosi tuskaiselta. Kimpassa kuitenkin juostiin vaikka joku siinä yritti ehdottaa että mene vaan, nähdään maalissa. Joo, jos nähdään. Enhän mä uskaltanut edes lähteä kirimään kun toinen näytti siltä että pyörtyy kohta. Eli mulla sunnuntaihölkkää ja Tealla hatunnoston arvoinen suoritus päästä maaliin siinä kunnossa. Ja kai siitä jotain opittiinkin. Kannustusjoukoissa ei ole mitään häpeämistä jos ei ole kunnossa.

Ilma Berliinissä oli aika viileä, kuten se on ollut koko kevään näillä leveysasteilla. Mutta juoksemiseen ilma oli hyvä, ei tule niin kuuma eikä nestehukka uhkaa. Turistikierroksella sen sijaan edeltävänä päivänä oli hemmetin kylmä. Siinä mielessä Berliini ei näyttäytynyt parhaassa valossa. Mutta muuten kaupunki on ehdottomasti paluun arvoinen. Oltiin molemmat neitsytmatkalla!

Kävin vihdoinkin muutama viikko sitten hakemassa uudet lenkkarit. Nyt olen minäkin Asicsien kannattaja. Kävin sellaisessa liikkeessä Holbornissa missä pääsin testaamaan lenkkarit ja juoksuasennon juoksuklinikalla eli -matolla. Ja yllätys, yllätys! Mulla on ihan suora askel. Olen siis juossut kahdet edelliset tossut pronaatiotuella, matkan varrelle mahtuu siis myös Ahvenanmaa. Aika jännä miten helposti toi voi mennä pieleen. Kovasti asiantuntevalta se kundi siellä Intersportissa vaikutti. Joskus mietin sitä että miten kaikissa kengissä kuitenkin korot kuluu tasaisen suoraan. Mutta mitä sitä asiantuntijaa epäilemään. Nyt kuitenkin kun sain toisenlaisen tuomion, niin palasi mieleen tämäkin juttu. Harmillista on se, että kun on ollut pieniä jalkaongelmia, niin paljonko niistä voi syyttää vääränlaisia lenkkareita.

Päätavoite Tukholma siis lähestyy ja viime maratoonista on jotain opittu. Suunnitteilla on superpitkä kimppalenkki toukokuun alkupuolelle. Sen pituista lenkkiä on jo mukavampi juosta seurassa. En ole vielä varannut lentoja, mutta ajatuksena olisi juosta tämä pätkä Suomessa. Nyt Lontoo lopettaa yksinpuhelun ja jää odottamaan treeniraporttia (tai edes jotain raporttia) Vantaalta! Haloo, onko jotain raportoitavaa?!?

- Piia