Työmatkajuoksua
Kohtuullisen reippaan viikonlopun jälkeen ma ja ti meni lepäillessä. Eilen piti mennä lenkille joo, mut väsytti/ei huvittanut/jaksanut/niin ja punaviiniäkin oli vielä pullossa. Sitä paitsi, siellä satoi vettä. Piia huom, Suomessa ei enää talvella sada lunta, vaan vettä. No, onhan vesisateessa aina kivempi juosta kuin lumihangessa.
No tänään sitten tsemppasin ja pakkasin reppuun juoksukamat, ajatuksena vetää työpäivän jälkeen tossut jalkaan ja hölkötellä Ylästöön. Kolmen jälkeen piti syödä vähän välipalaa ja katsella sääkarttaa, jonka mukaan sataa… sataa… sataa. Neljän jälkeen huomasin jo keksiväni paljon tekosyitä - jos tekisi vähän myöhempään töitä, pitäisi kyllä saada valmiiksi sitä ja tätä ja pitiköhän siellä kaupassakin käydä ja… noh, vaikka mitä. Puoli viisi otin itseäni niskasta kiinni, ei muuta kuin kamppeet niskaan (eihän sitä nyt sokerista olla!), tossut jalkaan ja ulos. Ja kas, hyvältähän se taas tuntui (happirikkaassa ilmassa). On muuten kumma, miten paljon palkitsevampaa on juosta paikasta A paikkaan B kuin lönkytellä päämäärättömästi ympäriinsä.
Niin aika meni siis 1 h 35 minsaa, joka saa epäilemään, että matka onkin ehkä lähempänä 16 km:ää kuin 18 kilometriä… Tosin otin lyhyimmän mahdollisen reitin, pyörällä olen välillä kiertänyt pahimpia jääpolkuja. Keskisyke 161, saisi olla vähän matalampikin, mutta tuo varmaan menee sinne kuuden minsan kilsavauhdille aika tarkkaan. Hyvä fiilis, kieltämättä.
Nyt lauantaina Itävaltaan, ilman muuta lenkkarit reppuun ja sykemittarit matkaan. Reissussahan on aikaa juosta vaikka ja kuinka.
- Tea

