Satunnaista maratonharjoittelua

Lontoon reissu oli erinomaisen onnistunut, kiitos vielä isäntäväelle majoituksesta ja toki myös lenkkeily-, shoppailu- ja dinnerseurasta! Pearlin menu ei kyllä ihan heti pääse unohtumaan… sen etelä-afrikkalaisen shiraz’n metsästän kyllä jostain käsiini, oli sen sen verran hyvää.

Seuraava yhteinen lenkki olikin yllättävän pian eli perjantaina:) Piia tuli Suomen housekeeping -asioista hoitelemaan ja heti käytettiin tilaisuus hyväksemme. Matkaa sellaiset 9 km tasaisella kuuden minuutin vauhdilla. Luminen sää ja kohtuullisen liukkaat tiet tekivät juoksemisesta vähän varovaista ja olihan se raskaampaakin kuin Lontoon sulilla teillä (tässä vaan puolustelen sitä, miksi syke oli taas heti ekassa mäessä 174…). Kivaa kyllä juosta kimpassa! Nyt saattaa mennä jokunen aika, ennen kuin päästään yhteislenkille. Ei muuta kuin blogia vaan päivittämään ahkerasti.  

Tuossa välissä kävin niin ikään Paloheinässä juoksemassa yhden perusseiskan matalalla sykkeellä. Edelleen vähän tylsähköä tuollainen nylkyttely. Nyt näyttää muuten olevan sen verran lunta maassa, että saattaa päästä kohta testaamaan suksiakin. Loistojuttu!

Ensi viikolla pitää oikeasti alkaa juosta. Moneskohan kerta tämä nyt oli, kun tätä mainostin… Okei, pyhästi lupaa: huomisesta Berliiniin neljä lenkkiä viikossa, vähintään (good God). Tossuille kyytiä. Mitä lupaa Lontoo?

- T