Satunnaista maratonharjoittelua

Viime viikon lenkit jäivät kahteen, keskiviikkona Lontoossa vajaa tunti ja sitten Paloheinä. Talven ensimmäinen lumilenkki ja toivottavasti myös viimeinen! Räntäsateessa ja nollakelissä juokseminen ei ole kovin tervejärkistä puuhaa. Tälle viikolle on luvattu aika kylmää ilmaa myös Lontooseen, mennään sinne viiden asteen tienoille päivälämpötiloissa ja huomenna puskee pohjoisesta kylmää ilmaa ja räntää, mahdollisesti myös Englannin puolelle. Skotlannissa ainakin nähdään kurjia kelejä.

Tälle viikolle suunnittelin vähintään neljää lenkkiä. Juoksin eilen normaalin vajaan tunnin ja tänään otin vähän pidemmän pätkän. Juoksin Chelsean sillalle ja samaa vauhtia sillan yli. Tulin Battersean puiston kulmalle, toiselta puolelta kuin mitä Tean kanssa juostiin, ja hetken mielijohteesta suuntasin puistoon. Juoksin puiston ympäri, mutta koska menin jo ensimmäiseltä mahdolliselta sillalta yli, jäi reitti hieman lyhyemmäksi. Aikaa lenkkiin meni tunti ja kymmenen minuuttia, eli lenkki oli lyhyempi ja normaaliin tapaan vauhtikin taisi taas kasvaa. Yksin juoksemisessa on se vaikeus, että vauhti helposti kiihtyy. Voisiko joku taas auttaa kertomalla että mitä hiton hyötyä niistä hitaista lenkeistä olikaan? Oikeesti!

Eilisellä lenkillä oikea sääri vihoitteli, mutta tajusin että se saattaa osin johtua nilkkatuesta. Olen pitänyt sitä nyt aika säännöllisesti oikeassa nilkassa. Penikatkin jonkin verran tekevät kiusaa, mutta tänään sujui selvästi paremmin kun jätin tuen kotiin. Se on ilmeisesti vähän painanut alhaalle etusääreen. Tämän viikon pinnistelyjen jälkeen on kiva lepuuttaa jalkoja pari viikkoa Karibian auringossa. Mutta tämä viikko ei vielä ole ohi. Huomenna lepopäivä ja sitten perjantaina ja sunnuntaina lenkki ja jos innostun niin myös lauantaina. Joku lenkeistä pitäisi yrittää venyttää ainakin sinne puoleentoista tuntiin, ehkä jopa kaksituntinen.

Vantaan suunnalla varmaan pyöritellään päätä kun jätän lenkkarit ensi maanantaina kotiin, mutta hyvä siitä vielä tulee. Lepoa vähän väliin, penikat jaloissa tasoittuu ja sitten taas jatkuu lenkkeily täysillä kun palataan. Kohti Tukholmaa, Berliinin kautta!

- Piia

Lontoon reissu oli erinomaisen onnistunut, kiitos vielä isäntäväelle majoituksesta ja toki myös lenkkeily-, shoppailu- ja dinnerseurasta! Pearlin menu ei kyllä ihan heti pääse unohtumaan… sen etelä-afrikkalaisen shiraz’n metsästän kyllä jostain käsiini, oli sen sen verran hyvää.

Seuraava yhteinen lenkki olikin yllättävän pian eli perjantaina:) Piia tuli Suomen housekeeping -asioista hoitelemaan ja heti käytettiin tilaisuus hyväksemme. Matkaa sellaiset 9 km tasaisella kuuden minuutin vauhdilla. Luminen sää ja kohtuullisen liukkaat tiet tekivät juoksemisesta vähän varovaista ja olihan se raskaampaakin kuin Lontoon sulilla teillä (tässä vaan puolustelen sitä, miksi syke oli taas heti ekassa mäessä 174…). Kivaa kyllä juosta kimpassa! Nyt saattaa mennä jokunen aika, ennen kuin päästään yhteislenkille. Ei muuta kuin blogia vaan päivittämään ahkerasti.  

Tuossa välissä kävin niin ikään Paloheinässä juoksemassa yhden perusseiskan matalalla sykkeellä. Edelleen vähän tylsähköä tuollainen nylkyttely. Nyt näyttää muuten olevan sen verran lunta maassa, että saattaa päästä kohta testaamaan suksiakin. Loistojuttu!

Ensi viikolla pitää oikeasti alkaa juosta. Moneskohan kerta tämä nyt oli, kun tätä mainostin… Okei, pyhästi lupaa: huomisesta Berliiniin neljä lenkkiä viikossa, vähintään (good God). Tossuille kyytiä. Mitä lupaa Lontoo?

- T

Lauantaina aamupäivällä lähdettiin juoksemaan kauan odotettua Lontoon lenkkiä yhdessä Tean kanssa. Ennen liikkeelle lähtöä katsottiin vielä kerran mahdollista reittiä Hyde Parkiin, mutta luovuimme siitä lopulta. Liikaa liikennettä matkan varrella. Reitti voisi toimia aamuvarhaisella kun jalankulkijat eivät vielä ole löytäneet ulos. Mutta ei lauantaina aamupäivällä klo 10.30, ei mitenkään.

Siispä reitti lähti joenrantareittiä, mutta bongasimme joen rannalta toisen puiston, kokoluokassa lähellä Green Parkia, Battersean puiston ja päätimme juosta sinne, puiston ympäri ja takaisin. Tai no, matkan edetessä kävi ilmi että toinen meistä oli lähdössä kahden tunnin lenkille ja toinen tunniksi… Niinpä puolitoista tuntia taisi olla sitten se kuuluisa kompromissi. Menomatkalla oli ajoittain puuskaista vastatuulta, mutta puistossa se ei enää tuntunut ja paluumatkalla oli tuuli aika lailla tyyntynyt.

Reitti oli aika onnistunut ja olin tyytyväinen siihen puisto-osuuteen. Laskeskelin että kiertämällä puisto kahdesti pystyn venyttämään lenkin pituuden sinne kahteen tuntiin ja lähelle kahtakymmentä kilometriä. Niitä parikymppisiäkin kun pitäisi alkaa lisätä ohjelmaan. Joen ranta itäänpäin on vielä testaamatta, mutta kartalta katsottuna se ei vaikuta kovin hyvältä juoksureitiltä. Ja jonkin verran siellä suunnalla olen kävellytkin ja matkalla on paljon kapeita väyliä ja portaita mikä tarkoittaa sitä että jos liikenteessä on yhtään ihmisiä, niin juoksusta ei tule mitään. Länteen suuntautuva reitti vaan toistaiseksi vaikuttaa paremmalta, ei suuria turistirysiä ja kunnon leveä jalkakäytävä. Sitten toinen vaihtoehto on lähteä etelään. Sitäkin suuntaa voisi vaihtelun vuoksi käydä tutkimassa, laajentaa pikkuhiljaa ja opetella tuntemaan reittiä.

Mitä muuta sitten viikonlopun ohjelmaan on kuulunut kuin lenkkeilyä. Aika pitkälti aika on mennyt kuten suunniteltiin. Perjantai-iltana käytiin katsomassa Leijonakuningas ja aiemmin tietenkin kierreltiin Oxford Streetin kaupoissa. Eilen lenkin jälkeen reitti suuntautui jälleen ostoksille, tällä kertaa pyörittiin Covent Gardenissa. Illalla kävimme syömässä Pearl-nimisessä ravintolassa

http://www.pearl-restaurant.com/

Ilta oli oikein onnistunut, ruoka oli loistavaa, viinit onnistuneita (tasting menu viineineen) ja palvelu hyvää. Kotimatkalla poikettiin vielä Skylonissa juomassa lasit samppanjaa ja sitten olikin jo noutaja tulossa, siispä kotiin nukkumaan. Eli yhteenvetona ohjelmassa on ollut kulttuuria, shoppailua, lenkkeilyä, hyvää ruokaa ja viikonlopun punaviinitaso on pysynyt hyvällä tasaisella tasolla.

- Piia

Nyt alkaa tuntua siltä, että pitää saada vähän vaihtelua lenkkeihin. Olen juossut aika paljon samaa joenrantareittiä, mikä on todella hyvä reitti juosta. Siellä saa juosta rauhassa ja tie on auki. Muutama liikennevaloristeys matkanvarrella, mutta muuten loistoreitti. Vaihtelu olisi kuitenkin se avainsana mitä nyt tarvitaan.

Vaihtelu alkaa jo huomenna kun Tea tulee tänne. Vaihtelua on juosta kaverin kanssa, olen nyt juossut tähän asti yksin. Ja vaihtelua tulee myös lauantaille suunnitellusta pitkästä lenkistä. Oma pisin lenkki sen jälkeen kun uudelleen aloitiin uudelleen on ollut reilu tunti. Nyt lähdetään hakemaan kaksituntista ja reittikin tulee siinä samalla muutettua. Nykyinen kun ei vielä riitä siihen.

Olen hyvin pysynyt joka toinen päivä tahdissa. Olen useinmiten käynyt juoksemassa aamupäivällä. Luksus mikä häviää sitten kun saan työpaikan. Nilkat on ennallaan, ei mitään suurempaa, mutta vähän jäykiltä tuntuvat edelleen. En oikein osaa sanoa mistä voisi johtua, mutta ei ne juoksemisesta kipeämmiksikään ole tulleet. Enemmänkin jos joku niin tiivis tahti tuntuu etusäärissä, penikat. Siihen varmaan auttaa helmikuun alun lomareissu. Sinne en ajatellut ottaa lenkkareita mukaan, se vietetään ihan vaan rennosti. Voi tehdä ihan hyvääkin jaloille ja lihaksille. Kävely on siellä tapa liikkua paikasta toiseen, lue hotellilta rannalle ja takaisin!

Kiva viikonloppu tiedossa! Mukava hengähtää myös työnhaun parista. Se on oikeastaan aika rankkaa. En ole hakenut töitä noin seitsemään vuoteen kunnolla ja se oikeastaan harmittaakin. Ei niin että olisin välttämättä halunnut edetä uralla toisin, mutta hakeminenkin on oma taitonsa ja se on hemmetin ruosteessa.

- Piia

Pari lenkkiä on täälläkin ehditty juosta sitten viime kirjoittelun. Olen toistaiseksi jättänyt vielä Hyde Parkin reitit etsimättä. Se vaikuttaa yllättävän kinkkiseltä. Kartalta katsottuna aiemmin yrittämäni reitti olisi järkevin, mahdollisimman nopeasti puistoon juoksemaan ja kaiken kaikkiaan reitti olisi varmaan lyhinkin. Mutta ympäristö on niin täynnä turistirysiä, että juokseminen vaan ei ole järkevää. Yritin katsoa kartan kautta myös reittiä ensin joen rantaa ja sieltä sitten suorinta reittiä Hyde Parkiin. Silloin kuitenkin päädyttäisiin juoksemaan Harrodsin eteen ja sekään ei kuulosta ihan parhaalta vaihtoehdolta. Harrodsille voidaan muuten mennä mutta ei lenkkeilemään!

Viime keskiviikkona juoksin normaalireittiä, mutta päätin lähteä hakemaan nyt sitä pidempää lenkkiä. Sitä joka alkuviikosta jäi kun tankkaus unohtui. Juoksin nyt reilun puolentunnin pätkän ja takaisin ja kello pysähtyi tuntiin ja kymmeneen minuuttiin. Juoksu rullasi hyvin. Nyt alkaa tuntua jo paremmalta. Eiköhän se parin tunnin pätkäkin pitäisi ensi viikonloppuna hoitua. Kunhan vaan reitti löytyy. Huolestuneena katselin kartasta että se joenrantareittikin päättyy aika pian sen puolituntisen jälkeen mitä keskiviikkona kokeilin. Pitää katsoa mitä löytyisi toiseen suuntaan, päästääkö juoksemaan rannan tuntumassa Canary Wharfiin asti. Siitä pitäisi tulla jo matkaa riittävästi.

Keleistä piti muuten toteamani sen verran että perjantaille suunniteltu lenkki oli ensimmäinen jonka jätin väliin sateen takia. Sateessakin on toki ihan mukava juosta, keväämmällä. Tähän aikaan on kuitenkin vielä sen verran vilpoista, että märkänä juokseminen ei tunnu houkuttelevalta. Siirsin siis yhdellä päivällä ja menin vasta lauantaina. Tällä kertaa iltapäivälenkille. Lähdin juoksemaan neljän aikaan ja ilma oli loistava. Vähän alle kymmenen astetta, pilvetön taivas ja tuulikin oli minimissä. Vesi joessa oli korkealla, se tuntui olevan melkein käden ulottuvilla juostessa. Tunnin lenkin aikana katuvalot syttyivät ja ilta alkoi hämärtyä. Oli oikeastaan aika hienon näköistä kun kaupungin valot välkähtelivät joen pinnalla.

Viikon päästä siis ohjelmassa lenkkeilyä, musikaalia ja ehdottomasti myös punaviiniä. Juostaan ainakin se pitkä lenkki ja sitten jos aikataulu antaa myöden, niin mietin että sunnuntaina aamupäivällä voisi yrittää toista vähän lyhyempää. Ja yritetään olla tehokkaita, että ehditään myös shoppailemaan. Lontoon alennusmyyntejä ei kannata jättää väliin kun tänne on jo kerran tullut. Kiva juosta kaverin kanssa vaihteeksi ja kaiken kaikkiaan älyttömän kiva nähdä!

- Piia 

Vuoden ensimmäisellä pidemmällä lenkillä tänään. Teskun ohjeiden mukaisesti koitan pitää sykkeen PK-tasolla, nyt  keskisyke näytti lukemaa 151. Viimeisillä kilsoilla oli pakko vähän kiristää tahtia, kun alkoi olla yllättävän kylmä. Tänään siis noin +2c, mutta palatessa oli ikävä vastainen ja räntääkin tuli silleen kivasti vaakasuoraan… uh. 

Viikon treeneiksi jäivät siis kaksi lenkkiä ja kaksi spinning -tuntia. Ei hääppöistä, kun töissäkään ei ollut mitenkään erityisen paha viikko. Nyt pitäisi tosissaan alkaa panostaa juoksemiseen - ikävä yllätys, miten tukossa jalat tuntuvat olevan vähänkin pidemmän lenkin jälkeen. Mietinkin, pitäisikö vuokrata pois Satsin kortti, ettei tulisi turhaan “kiusausta” mennä spinningiin. Toisaalta liikunnan ilo varmaan pitäisi yrittää säilyttää, ettei treenaamisesta tule pakkopullaa.

Berliiniin on aikaa kaksitoista viikkoa. Se on yllättävän vähän - ja menee todella nopeasti. Treenimielessä aavistuksen huolestuttaa, että ennen Berliiniä on luvassa useampi reissu (Lontoon lisäksi tarkoitus olisi piipahtaa Tahkolla, Ylläksellä, Itävallassa ja vielä Dubaissa)  ja niiden aikana treenaaminen vaatii kyllä itsekuria. Toisaalta, silloinhan on aikaa juosta niin aamulla tai illallakin, kun lastenhoitovuoroja ei tarvitse sovitella.

Joko viikonlopuksi on valikoitunut sopivia lenkkipätkiä? Kahta lenkkiäkö me tavoitellaan, yhtä parin tunnin:) ja yhtä lyhyempää? Sen lisäksi musikaalia, hyvää ruokaa ja jossain välissä punkkuakin? Shoppailemaan ei sitten taidetaakaan ehtiä… Tosi kiva tulla kyllä kylään!

Nyt tapojeni vastaisesti venyttelemään. Muuten voi huomenna olla epämiellyttävän jäykkä olo jaloissa.

- Tea

Hrrrrrr…!! Ihan kylmät väreet kulkee selässä kuin luin pakkaslenkeistä. Täällä onneksi pysytään vahvasti saman verran plussan puolella. Tarkenee vaihtolämpöisetkin mennä ulos juoksemaan. Hattua täytyy nostaa Tealle, urheiluhenkeä ainakin riittää!

Hain nilkkatuet, Muellerin kevein malli, sellainen kudottua ja joustavaa materiaalia oleva joka mahdollistaa treenaamisenkin. Myyjä tosin varoitti käyttämästä niitä jatkuvasti, nilkan lihakset eivät kuulemma pääse kehittymään normaalisti ja kohta en voi ilman tukea juostakaan. Suositti kanssa lääkärikäyntiä jos vaiva jatkuu. No, pitää katsoa miten tilanne kehittyy. Voihan olla sekin, että parin kuukauden juoksutauon jälkeen kun aloittaa ja heti joka toinen päivä -taktiikalla, niin nilkat vaan väsyy ja rasittuu siksi. Se pitäisi sitten mennä ohi kun jatkaa juoksemista. Ehkä siellä täällä otan muutaman kerran parin päivän breikin. Ei enempää ettei ohjelma vaarannu, mutta kuitenkin niin että lihakset saa vähän enemmän palautumisaikaa tässä alussa.

Eilen lähdin taas normaalille reitille joen vartta pitkin. Se edellinen yritys Green Parkiin oli sen verran traumaattinen kokemus etten heti lähtenyt yrittämään sinne takaisin. Alkuperäinen ajatus oli juosta nyt pidemmälle, eli hakea pidempää reittiä. Kymmenen minuuttia juostuani tajusin kuitenkin että unohdin juoda riittävästi nestettä ennen lähtöä. Joten päädyin juoksemaan lenkin alle tunnin mittaisena. Seuraavalla kerralla lähden sitten venyttämään. En ole tämän pituisilla lenkeillä pitänyt juomista mukana, vaan tankannut ennen lähtöä vettä ja sitten taas palattuani. Erityisesti näillä ilmoilla se riittää vallan mainiosti kun puhutaan max puolen toista tunnin lenkistä. Helpompi juosta mitä vähemmän on tavaraa mukana.

Juoksu rullasi jo kivasti, varmaan paras lenkki fiiliksen puolesta mitä tähän mennessä on ollut. Joko alkaa rytmi löytyä tai sitten on jo pientä kohennusta kunnossa näkyvillä. Miten vaan mutta kuvotuksen tunteet ovat taaksejäänyttä elämää! Juhuu! Huomenna siis lähdetään venyttämään. Katsotaan kuinka sitten suu vääntyy!

- Piia

Nuo alkuvuoden “talviset” lenkit eivät todellakaan olleet mitään viime päivien lenkkeihin verrattuna. Lauantain mökkireissulla vajaa kymppi, kun pakkasta oli suunnilleen saman verran ja viima päälle. Aikaa meni 56 minuuttia ja keskisyke nousi vähän PK- treeniä korkeammalle eli oli 158. Eilen sitten kevyt kolmevarttia kotimaisemissa, 144:n keskisykkeellä taivalsin välillä varsin upottavassa lumihangessa siten, että vauhti oli aidosti hidas. Matkaa taittui siis vain reilut 6 km, puh. Oppi: ei pidä tunkea Paloheinään juoksemaan silloin, kun lunta on vasta satanut. Tiet (auratut!) sen sijaan olisivat olleet ihan hyvässä juoksukunnossa.

Niin, täällä on siis vihdoin lunta! Kivaa - ainakin, jos tiet pysyvät juoksukunnossa! Sen pyörän hankkimisen sijaan päätin kuitenkin tässä välissä ostaa sukset. Näköpiirissä kun on keväällä muutama sellainen työmatka, jotka kohteiden puolesta saattavat hyvinkin mahdollistaa hiihtotreenit. Jos nyt ihan totta puhutaan, niin olen varmaankin edellisen kerran hiihtänyt joskus kouluvuosina. Mutta eihköhän se palaudu lihasmuistiin samalla tavalla kuin pyörällä ajo…

Kuulostaa kyllä tylsältä nuo nilkkavaivat. Kannattaisikohan käydä jossain fysioterapeutilla tarkistuttamassa, voiko asialle tehdä muuten jotain? Löytyikö nilkkatuet ja toimiiko ne?

Voin kyllä kuvitella että Big Benin ympäristössä pyörii muutama turisti. Muutenkaan alue ei taida olla ihan parasta lenkkeilyseutua. Täytyykin kaivaa kotona Lontoon kartta esille ja visioida noita sun lenkkireittejä. Hydessä ainakin riittää tilaa juosta:) Erinomainen ohjelma tuo “joka toinen päivä”. Mulla käy kyllä helposti niin, että ilman ohjelmaa juostessa tulee harjoittelusta helposti tasapaksua, saman pituisia lenkkejä samalla vauhdilla ja samalla sykkeellä… Laitan joka tapauksessa ohjelmaa tulemaan, niin pääset katselemaan miltä näyttää.

Lenkkiloa!

 - T

Perjantaina lähdin kokeilemaan reittiä Green Parkiin. Lenkkeilyn aloittaminen on taas tuonut tuttuja oireita nilkkoihin, pientä kipeyttä molemmissa nilkoissa, oikeassa vähän enemmän. Päätin laittaa nilkkatuen jalkaan ja kokeilla sen kanssa juoksemista. Ongelmaksi vain muodostui itse nilkkatuki, se oli liian jäykkä juoksemista varten. Perjantain lenkki jäikin vähän tyngäksi, käännyin vartin juoksemisen jälkeen jo takaisin koska koko oikea sääri ja pohje jäykistyivät ja lisäksi tuki hiersi nilkkaa. Surffailin netistä nilkkatukia ja sain hyvän syyn mennä käymään London Marathon Shopissa. Sieltä pitäisi löytyä sellaisia joustavia tukia, jotka mahdollistavat treenauksen. Jännä juttu on että nilkat ei kipeydy juostessa, eli itse juokseminen ei tee kipeää. Ne tuntuvat aroilta/kipeiltä vasta myöhemmin. Siksi ajattelin että pienellä lisätuella voin hyvin jatkaa treenausta, ei tässä kovin isosta jutusta pitäisi olla kyse. Olen aina omannut nk. löysät nilkat, eli voin pyöräyttää nilkan ympäri ilmeenkään värähtämättä eikä siitä sen enempää. Olen tähän asti luullut että se on hyvä juttu, koskaan ei ole ollut vammoja tai nyrjähdyksiä. Juoksu ilmeisesti kuitenkin jollain lailla rasittaa nilkkoja enemmän. Jos alusta on vähänkään epätasainen, niin nilkat kai liikkuvat liikaa, erityisesti sivuttain ja siksi ne sitten myös kipeytyvät. Mutta kuten todettua, kokeillaan tukisukalla, eiköhän se toimi.

Eli perjantain lenkki jäi aika lyhyeksi, noin puolisen tuntia. Siinä ajassa en ehtinyt kuin Westminsterin sillalle ja siitä takaisin. Siispä uusi yritys lauantaina, tällä kertaa ilman ylimääräisiä rajoittavia esineitä kengissä ja hyvin kulki. Westminsterin sillalla juostessa tajusin että reittiä pitää ehdottomasti vielä muokata. Kun lähdet juoksemaan reittiä joka kulkee Big Benin, parlamenttitalon ja Westminster Abbeyn ohi kohti palatsia, niin sehän on sama kuin hemmetinmoinen ruuhka. Turistit parveilevat sillalla ja kadulla kameroineen ja jouduin puikkelehtimaan siellä välissä. Ajattelin että puistossa helpottaa, mutta turha luulo! Samalla tavalla siellä parveili porukkaa. Pystyin kyllä juoksemaan, kävelyksi se ei mennyt, mutta turhauttavaahan se oli. Taisin olla ainoa lenkkeilijä siellä, mistä voi päätellä että reittivalinta ei ollut oikein järkevä. Kauemmin paikkakuntaan tutustuneet eivät siellä juosseet, vain minä yksin! Ja turistit! Joku voisi tietenkin kysyä että mitä eroa näillä kahdella sitten on. Todennäköisesti hyvin vähän, muuten olisin juossut ihan toisaalla.

Takaisinpäin lähdin kierrettyäni kuningattaren ankkalammen ja valitsin hieman eri reitin paluulle. Yritin päästä vähän väljemmille vesille, mutta se taisi jäädä yritykseksi. Reitti siis vaatii vielä vähän hiomista. Kartan avulla jo mietin voisiko Green Parkin jotenkin kiertää ja päästä suoraan Hyde Parkiin. Porukkaa on sielläkin, mutta puisto on sen verran isompi, eikä siinä ole yhtä suuria nähtävyyksiä ihan kyljessä, joten sen pitäisi olla järkevämpi paikka juosta. Ja siellä olen nähnyt lenkkeilijöita ja futiksen pelaajia aiemmin. Sinne nyt kuitenkin lyhin reitti kulkee juurikin Green Parkin läpi! Reitti siis on edelleen kehittelytyön alla.

Reittien testailua siis tulevan viikon ohjelmassa. Katsotaan mitä löydän siiheksi kun Tea tulee. Niin ja siitä ohjelmasta. Voithan sen mulle laittaakin tulemaan jos löytyy sähköisenä. Mulla on nyt oma ohjelma käytössä. Juoksua joka toinen päivä, jolloin lenkkejä tulee joka toinen viikko kolme ja joka toinen neljä. Mietitään niitä sykkeitä ja muita hienouksia kun kunto vähän nousee. Nyt lähdetään sinne marathon kauppaan hakemaan nilkkatukia ja huomenna on taas lenkkipäivä! Cheers!

Unohtui äskeisestä - “oikea” treenaminen alkaa ensi viikolla. Luvassa siis 12 viikon ohjelma, joka varmistaa puolikkaan juoksemisen Berliinissä kevyesti alle kahden tunnin. Ohjelman mukainen viikkojaksotus 2:1, siis kaksi normaalia ja yksi kevyt viikko. “Normaalilla” viikolla ohjelmassa 5 lenkkiä, kevyellä kolme. Ainakin näin alussa ajattelin korvata jonkun lenkin spinningillä tms. aerobisella treenillä. Myöhemmin sitten pelkkää juoksemista.

Piia, haluatko saman ohjelman käyttöön;)

- Tea