Satunnaista maratonharjoittelua

Lontoo kuittaa vielä äskeiseen. Teen meille Berliinin varauksen, eli se on yhtäkuin tehty. Ja päätapahtuman hotellinkin Tea mainitsi, joten jos kannustusjoukkoja tai paparazzeja eksyy samoille kulmille niin sieltä löytää ainakin kaksi maratoonaria. Berliinissähän juoksu oli vasta sunnuntaina, joten pitää katsoa onko hotellia mahdollista pitää vähän pidempään tai onko itse juoksupaikalla jotain virkistäytymispaikkaa. Tai miten olisi joku kylpylä iltapäivällä?

Uutta vuotta juhlitaan Lontoossa suomalaisporukalla. Käymme syömässä hyvin ja puolen yön aikaan yritämme saada hyvät katselupaikat joen rannalta. Ilotulitukset ammutaan London Eyesta. Vuoden vaihtumista pitäisi olla seuraamassa noin 500 000 henkeä! Näin suurissa uuden vuoden bileissä, tai no missään muissakaan bileissä, en ole ennen ollutkaan! Huippua!

Edelleen hyvät uuden vuoden toivotukset Tealle ja tukijoukoille! Toivottavasti flussa kaatuu samppanjalla ensi yönä!

- Piia

Niin sekä Berliniinistä että Tukholmasta:

vuoden päätapahtumaa varten on varattu huone Birger Jarlista, joka näytti olevan vajaa pari kilsaa lähdöstä/maalista. Paparazzit siis tervetuloa mukaan, se olisi upeaa!

Berliinin valinnaksi sopii hyvin ehdottamasi. Laitatko varaukseen? Täytyy varmaan päiviksi laittaa “vaan” pe - su, yritetään järjestää jotain perhelomaa siihen pääsiäisen tienoille ja se tarkoittaisi sitä, että maanantaina on jo oltava töissä.

- Tea

Hienolta kuulostaa Lontoon treenialku. Täällä päässä vähän rauhallisemmin, itse asiassa tuntuu pahasti siltä, että flunssaa pukkaa päälle. Tälle päivälle aiottu vuoden viimeinen lenkki taisi siis jäädä juoksematta. No, huomenna on vuosi uusi ja uudet kujeet. Jos flunssa väistyy, lenkille mars.

Eilen kävin tekemässä viikon pitkän lenkin pyörällä - vajaa 1,5 h reitillä Paloheinä - Keskuspuisto - Torpparinmäki - Ylästö. Mukavia hiekkapolkuja melkein koko matka. Keskisyke jäi vähän alle 150, taisi olla 147. Kilometrejä? Ehkä kolmisenkymmentä, vaikea sanoa kun matkamittarista loppui patteri ajat sitten, enkä vaan ole saanut hankittua uutta (niin tyypillistä). Tavoilleni uskollisena ajattelinkin ostaa kerralla kokonaan uuden pyörän, niin saa tuonkin asian kuntoon… Heti, kun vaan aleryntäys on ohi ja kun/jos tämä flunssa ei kaada petiin.

Lenkkivauhti kuulostaa hyvältä. Olen taas itse yrittänyt juosta tooosi hitaita lenkkejä, kun kuntotestin jälkeen tuli käsky panostaa PK-treeniin. Sykkeen pitäisi pysyä alle 144:n, joka tarkoittaa kyllä sitä, että km-vauhti alkaa pikemminkin seiskalla kuin kutosella. Eikä lenkin jälkeen ole yhtään “juossut” olo, miten turhauttavaa! Joku viisaampi voisikin kertoa, miksi oi miksi, on muka “tehokkaampaa” kunnon kannalta juosta alle 144:n kuin 155:n sykkeellä? Jälkimmäisellä kun jaksaa juosta ihan yhtä pitkälle. En tajua.

Miten Lontoossa juhlitaan vuoden vaihtumista?

Erinomaista juhlintaa Lontooseen ja hyvää maratonvuotta kaikille, mutta ennen kaikkea Piialle:) 

Näinä päivinä tulee paljon vuoden viimeisiä kertoja, myös lenkkejä. Eilen juoksin toisen lenkin Tukholman treenejä, viimeisen tänä vuonna. Päätin ottaa toisen lähestymistavan samalle reitille. Lähdin juoksemaan rauhallisemmalla tahdilla tarkoituksena tällä kertaa välttää huono olo ja juosta koko matka. Lambethin sillalla jo totesin että strategia toimii. Oli selvästi parempi fiilis juosta. Puoliväliin asti pääsin ilman outoja tuntemuksia. Puolivälin jälkeen taisi vauhti vähän nousta. Syy varmaan sama kuin vanhalla hevosella, kotiin päin juostaan aina kovemmin… Vauhdin lisääntyminen tuntui heti pistona kyljessä. Hiljensin vauhtia ja pikkuhiljaa olotilakin helpottui. Kyllä tässä vielä on tekemistä kunnon suhteen. Lääkkeetkin tunnetaan; rauhallinen tahti ja kärsivällisyys. Joku vaan kun kirjoittaisi mullekin sen reseptin…

 Mittasin matkan, löysin Lontoon maratonin sivuilta matkanmittauspalvelun, jolla voin mitata juoksureittejä kilometreissä ja maileissa. http://www.realbuzz.com/flmroutes/map.php Mun reitti oli reilut 8 kilometriä ja eilisellä ajalla 50 minuuttia keskimääräinen kilometrivauhti oli aavistuksen yli 6 minuuttia. Kohtuullinen vauhti kuitenkin. Sykkeitä en mitannut tällä kertaa, mutta Suomessa treenaavalle ystävälleni tiedoksi että on se tallessa ja toimiikin vielä.

 Nyt tulee parin päivän treenitauko. Uuden vuoden juhlinnan jälkeen otan yhden päivän vielä rauhassa ja sitten taas mennään 2. tammikuuta. Silloin lenkin nimi on vuoden ensimmäinen. Hyvää uutta vuotta kaikille!

- Piia

Nyt on ilmoittautuminen hoidettu myös Lontoon päästä Berliinin tapahtumaan. Samoilla lisukkeilla ilmoittauduin kuin kaveri Suomestakin. Huhtikuun alussa juostaan sitten Berliinin maisemissa treeniä ja ihmetellään kuinka lähellä se Tukholma jo on.

 Hotelli taisi vielä olla varaamatta? Pitää tutkiskella reittiä ja miettiä sieltä hyvän matkan päästä kiva hotelli. Kiva juttu kun on jotain tässä välissäkin!

 Ja pakko vielä kommentoida edellistä. Siis mitä vikaa on fiiliksellä juoksemissa? Kun on kunnolla veren maku suussa niin tietää juosseensa! Ja siitähän tässä touhussa kai on kyse, juoksemisesta! No, myönnetään, kaikenlaisia juoksuharjoituksia olisi hyvä tehdä. Mutta mulle nyt taitaa olla tärkeintä että juoksua tulee vähän enemmän kuin viime kerralla. Ahvenanmaan edellä jäi treenit turhan turhalukuiseksi. Tavoitteena olisi ettei Tukholmassa kenenkään tarvitse salakuljettaa IPodeja mukanaan. Otetaan mukaan vaan se mitä oikeasti tarvitaan!

- Piia

Jotta kenellekään ei jäisi väärää käsitystä allekirjoittaneen post maraton -lepokaudesta todettakoon nyt julkisesti, etten minä nyt seuraavalla viikolla jatkanut juoksemista. Mutta joo, ei siinä nyt ihan kahta kuukautta mennyt. Mutta Piia ollaan reiluja, olihan sulla tosiaan kaikenlaista;), joten tauko on erittäin ymmärrettävä. Nyt vasta muuten tajusin, että ei juostu yhtään yhteistä lenkkiä Ahvenanmaan jälkeen. Hei ei se nyt niin paha ollut:)

Noh, asia korjaantuu parin viikon päästä, kun minäkin pääsen kipittämään Thamesin rannoille…

Ei siinä juoksukunnon löytämisessä oikeasti kauaa mene. Sitä odotellessa suosittelen kahta asiaa - juoksuohjelman noudattamista ja lenkkejä matalalla sykkeellä. Tutut tietävät jo, että minä fanitan molempia, Piia ei kumpaakaan… Mutta onhan se juoksu huomattavasti miellyttävämpää, kun ei ole koko ajan veren maku suussa. Vai mitä? Kai se sykemittari toimii vielä?

Allekirjoittaneen treeni tänään - ei mitään. Punkkua, perjantain kunniaksi. Laatusellaista ja tällä kertaa espanjalaista. Cheers, mate!

- Tea 

Päivällleen kaksi kuukautta sitten oli Ahvenanmaa. Sen jälkeen on ollut lähinnä hyviä selityksiä tällä rintamalla. Okei, olihan siinä muutakin ohjelmaa, mutta kaksi kuukautta siinä toipumisessa sitten lopulta meni. Tässä kohtaa todettakoon että Tea, teit hyvän valinnan jatkamalla heti seuraavalla viikolla. Kerron kohta tarkemmin miksi.

Tänään siis puolen päivän aikaan vedin lenkkikamat päälle pitkästä aikaa ja painuin pihalle. Suuntasin joen rantaan, suuntana Chelsea. Joen rantaa on helppo juosta, kun ei vielä tunne kaupunkia kovin hyvin. Ja hyvä juoksureitti se oli monen muunkin mielestä, reitillä riitti muitakin juoksijoita. Juoksin Lambethin sillan yli pohjoispuolelle ja jatkoin siitä länteen joen rantaa. Suunnitelmana juosta puoli tuntia yhteen suuntaan ja takas. Alku lähti rullaamaan loistavasti. Hitto tätä on ollut jo ikävä. Noin seitsemän minuutin kohdalla piti pysähtyä valoissa. Oksetti ja pisti, voi helvetti tää aloittaminen on taas tuskaa!! Sillalla hirvee vastatuuli ja Axl Rose laulaa korvissa Right next door to hell. Yep, that’s where I am! Onneksi tää on nähty ennenkin, aloittamisen tuska ja se voittajafiilis kun kunto nousee. Miten kauan siinä meneekään? Pari viikkoa ja kunto alkaa nousta pikkuhiljaa? Olin kesälläkin melkein kuukauden juoksematta lomien ja nilkkavamman takia, mutta siinä ajassa kunto ei vielä rapissut näin paljon. Nyt tuntuu kuin alottaisin nollasta, ainakin melkein.

 Matka jatkuu pitkin Millbankia. Kyllä tää tästä, pitää vaan malttaa juosta riittävän hitaasti alkuun. Just joo, mähän tunnetusti juoksen hitaasti… Vauxhallin silta ja valot antavat taas luvan hengähtää hetken. Taas oksettaa. Kroppa suorastaan palkitsee mut pysähtymisestä. Mitä tästä siis pitäisi ymmärtää? Älä pysähdy! Miten vaikeeta se nyt voi olla! Matka jatkuu pitkin Grosvenor Roadia. Thames vilkkuu vasemmalla. 25 minuutin kohdalla tulee eteen Chelsean silta. Päätän että tää on hyvä kääntymispaikka ja miksei sitä vois ihan pikkuriikkisen pysähtyä ja katsella joelle. Huomaiskohan kukaan jos mä oksennan… Ei kun kääntö ympäri ja takaisin. Kun lenkkeilee Lontoossa, näyttää ilmeisesti tosi paikalliselta. Joku kysyy tietä Victorian asemalle. Joo, tota.. tiedän että se on jossain lähellä mutta en pysty kyllä neuvomaan perille, sorry.

 Paluumatkalla alkaa se hitaampi rytmi löytyä, mutta vaikeetahan tää on edelleen. Pistää koko ajan, joten juokseminen on lievää tuskaa. Koitan miettiä sitä voittajafiilistä mikä tulee kun lopulta pääsen kotiin ja suihkuun. Kotikulmilla vielä joku pariskunta etsii tietä London Eyelle ja parlamenttitalolle. Nyt osaan jo huitoa oikeaan suuntaan. Kyllä tää tästä lähtee. Huomenna lepopäivä ja ylihuomenna uudelleen. Kokonaisaika tämän päivän rutistukselle oli 55 min. Ihan hyvä lenkki näin alkuun. Hello Stockholm, I’m back!

-Piia

Eilinen treeni meni puhtaasti hyötyliikunnan puolelle, pyörällä töihin ja takaisin. Menomatka kesti eh pienen reittihapuilun vuoksi tunnin ja paluu kartan kera 50 minuuttia. Keskisyke molemmilla reissuilla 149, eli ihan kevyttä sunnuntaipolkemista.

Ilmaston lämpeneminen on ihana asia, jos tarkoittaa +5c joulukuussa:) Vitsi vitsinä, mutta minä kyllä nautin lumettomuudesta, koska se tekee pyöräilyn/juoksemisen kummasti helpommaksi.

Lontoo taitaa olla keskittynyt aleshoppailuun, kun ei näy ensimmäistäkään raporttia treenistä. Piia, uutta shoppailurintamalla?

- Tea 

… on nyt suoritettu. Samaan hengenvetoon maksoin osallistumismaksun (26 e), pastaillallisen (3 euroa), chipin vuokran (6 euroa) ja addun teknisen paidan (20 e). Ei paha, kun elävässä muistissa on vielä elokuinen taaperrus läntisellä uudellamaalla, jonka pelkkä osallistumismaksu oli lähellä samaa yhteissummaa. 

Homma tuntui pelaavan saksalaisella täsmällisyydellä. Todennäköisesti itse tapahtumakin.

 http://www.scc-events.com/events/berliner_halbmarathon/2008/index.en.php

Tämä on Tean ja Piian yhteinen treeniblogi, jossa - välisestämme maantieteellisestä etäisyydestä johtuen - seuraamme (vahtaamme) toistemme treenaamista, kannustamme ja kiritämme. Tavoite on blogin mukaisesti Tukholmassa toukokuun viimeisenä päivänä. Toki meillä on välitavoitekin, Berliinissä huhtikuussa.

Edellinen yhteinen koettelemuksemme Ahvenanmaalla oli sen verran tuskaisa - jotkut jopa mököttivät! - että päätimme yhdessä treenata seuraavaan koettelemukseen kunnolla. Tapahtukoon näin, saa nähdä.

Omat jouluviikon treenini so far seuraavassa:

ma 24.12. spinning 55 min, perusrankka tunti, keskisyke 155

ti 25.12. PK-lenkki 13,5 km, keskisyke 144, aikaa melko kauan;)

ke 26.12. powerstep -jumppaa, uh aika rankka setti.

Nyt vielä vähän joulufiilistelyä, suklaata ja punkkua. Huomenna alkaa arki ja treenaus…  

Piia, mitä sanoo Lontoo?

- Tea