Eijan polku

samainen ystäväni pyys mua hänen ja kaverinsa mukaan kuopioon tänään. en oo ennen käyny kuopion keskustassa. oli kaunis päivä käydä siellä. nautin siitä erityisen paljon (ja elämästä yleensäkin) koska olen niin pitkään elänyt hirveässä kurjuudessa ja kahleissa. eipä niitä hyviä asioita osaisi arvostaa, jos ei kokisi pimeyttä. uudestisynnyin v. 97 (eli se uskon siemen pantiin sydämeeni), mutta uusi elämä puhkesi kukkaan oikeastaan vasta 23.3.08 (eli 1. pääsiäispäivänä).

nyt taidan tajuta, mitä tarkottaa se, että sitten tiedän varmasti kun tulee oikea kohalle. ei se tarkota sen kummempaa kuin sitä luonnollista varmuutta, joka syntyy kun Sen kanssa viettää aikaa. eikä siihen fyysisesti tarvi sisältyä kädestä pitämistä kummempaa, ettei vain himot heräisi (Jeesus sanoi, että jos vain katsoo himoiten, on jo tehnyt huorin). vielä en siis ole semmoista ihmistä tavannut.

i thank you Father for this wonderful day and the life you have given me. i love You. (nähtävästi mun Jumalani puhuu vaan englantia :P)