Luksiania

Kuten kuvasta näkyy, Tampereen nukke- ja nukkekotimessuilla kävi melkoinen kuhina. Moneen pöytään piti jonottaa, että pääsi näkemään edes vilauksen siitä, minkälaisia aarteita ihmismuurin takana kaupattiin. Ja löytyihän niitä aarteita! Alla oma saaliini.

Taru Astikaisen ihana tyttönukke tuli toisen, viime kesänä ostamani miesnuken seuraksi. Hienosti tehdyn valkoisen puvun (”Väinölän” Maria tunnustautui tekijäksi) nuken päälle ostin toisesta pöydästä ja puin vain kuvauksen ajaksi, ettei neidin ihan nakkena tarvitse värjötellä.

Saviruukut taisivat olla Nukkelan pöydästä, kaksi vihreää uskomattoman ohutta keramiikka-astiaa Wooperin taiteilemia (olipa hauska nähdä livenä ihminen, jonka blogia on käynyt kurkkimassa) ja niiden alla olevassa paketissa on kaksi huolellisesti tehtyä keittiöpyyhettä, joiden tekijän nimeä en taaskaan ehtinyt kyselemään, kun hullunkiilto silmissä rynnin pöydän luota toiselle, etten vain varmasti jäisi ilman ihanuuksia, jotka monet - kuten tiedämme - ovat uniikkeja.

Lasipurkit ovat ehkä EuroMinisin tuotantoa, muovipussissa on “jäämurskaa” ja pieni ryhmä, jossa on koristehevonen, tarjotin, polyresiininalle ja metallinen kahvimylly tarttuivat matkaan messujen jälkeen kaupungilla, kun törmäsin ihan vahingossa Nukkelaan. Itse asiassa etsin kaupungilta Pieni Suklaapuoti-nimistä, yllätys-yllätys, suklaapuotia! Sekin löytyi ja löytyi myös Vohvelikahvila, jossa imaisin kitusiini sekä savulohivohvelin, että jäätelövohvelin. Pitihän sitä nyt vohveloida oikein kunnolla, kun Tampereelle asti oli raahauduttu! Kaiken kaikkiaan oli hieno reissu, toivottavasti myös muut olivat tyytyväisiä löytöihinsä.

Riikka

PS. Ai niin, meinasi unohtua. Kuvassa oleva ruusupussukka on varsinaisilta käsityömessuilta, eikä liity mitenkään mineilyyn. Mutta kyllä kai te tiedätte sen tunteen, kun näkee jotain älyttömän ihanaa ja se on vaan pakko saada, vaikka ei ole harmainta hajua, että mitä nyt tollakin taas tekee. Taidan lähteä penkomaan kaappeja, josko sieltä löytyisi jotain kangaspussisäilytystä vaativaa. Saisi ruusupussikin oikeutusta olemassaololleen