Luksiania

Nukkekotijutut ovat hieman sivussa, kun on pari hyvää kirjaakin kesken. Me otetaan likkojen kanssa ihan vaan rentsusti. Makoillaan auringossa ja lueskellaan. Välillä syödään jotain hyvää ja suunnitellaan pihan haravoimista. Vaan ehtiihän tuon myöhemminkin…

Odotettu ullakkoswap saapui tänään. Tsiljoonat kiitokset taas kaikille osanottajille!

Katjalta patja

Tytiltä kori, jossa sanomalehtiä ja kirja

(Hauska yksityiskohta: Tytti oli liittänyt mukaan tiedon, että tavarat on valmistettu purettavan kyläkoulun ullakolta löytyneistä vanhoista kirjoista)

Tiina H:lta vanhoja nuotteja ja joulukortteja

Kettuemolta henkarissa roikkuva putkimekko

Päiviltä ampiaispesä

Saanalta hattu

Eliisalta kokonainen pahvilaatikollinen vauvatavaraa: mekko, helistin, tutti, pyyhe, vaunulelu, vaippa ja ruokalappu

Anutiinalta pieneksi jäänyt lastenvaate, pino lehtiä ja hiiri

Itse tein puulaatikkoon erilaisia “tyhjäksi puhallettuja” linnun munia, tässä vielä lähempää.

Persikoita, persikoita…ja yksi vähän persikoilleen mennyt kori. Kuva hämää kivasti, mutta Erikeeperistä jäi monen päivän kuivatuksenkin jälkeen rumat liimatahrat hamppunarusta kieriteltyyn koriin. Jos joku tietää paremman liiman, niin vinkatkaa. Persikat on tehty taas Fimosta.

Tänään oli kiire töistä kotiin, kun osasi odottaa piha-swapin pakettia. Älyttömän hienoja juttuja olitte taas väkertäneet. Iso kiitos kaikille! Kuva on kehno, mutta toivottavasti jotain saa selvää. Yritän ottaa pian paremman kuvan ja korvata tämän.

(Kana itseltäni)

Talipalloteline Päiviltä

Grillaustarvikkeet Maaritilta

Puuruukku ja puutarhatyökalut Kaisalta

Linnunpesä munineen Saanalta

Pihakukka-asetelma Katjalta

Siili Kettuemolta

Viherpiha-lehdet Marisalta

Keinulauta Mimikolta, joka oli tämän swapin emo

Riippukeinu, ruukku ja kukkatarpeita Tiina H:lta

Kranssi Niinalta

Muutama pesivä kana tuli sitten tehtyä. Heinistä vielä jos pesät tekisi. Osa näistä jää kotipihaan kaakattamaan ja osa pyrähti maailmalle muitten iloksi. Luksianiassa odotellaan jo omelettipannu ojossa ensimmäisiä munia.

Luksianiassa oli hyvin piiiitkä perjantai. Oli jokakeväisen teurastuksen aika. Savustuskoppia alettiin lämmittämään palvauskuntoon jo aamuyön tunteina ja kaikki kynnelle kykenevät asukkaat osallistuivat lihojen käsittelyyn kykyjensä mukaan. Makkaramassaa pursotettiin puhdistettuihin suoliin, kinkkuja suolattiin ja palvattiin, kanoja paistettiin ja monenmoisia muita lihaherkkuja valmistettiin aina hyytelöistä kuivalihaan. Näillä pärjätään taas syksyyn asti.

Pitkällisten henkisten ponnistelujen jälkeen on talon kasaus alkanut. Kuten kuvasta näkyy, itse kasaus ei kahdesta huoneesta johtuen ole kummoinenkaan urakka, mutta kun tässä vaiheessa pitäisi jo vähän tietää, tuleeko tapettia ja mihin tulee lamppuja ja sen semmoista. Lisäksi pähkin pitkään, tuleeko Luksianian talo numero ykkösestä asuintalo vai kauppa. Tällä hetkellä olen vahvasti kallistunut sekatavarapuodin suuntaan, koska joku on tässä parin vuoden aikana hamstrannut tota nukkistavaraa ihan kiitettävästi…

Aiemmin jo esittelinkin Tampereelta mukaan tarttuneen Taru Astikaisen tekemän upean nuoren neidin - tässä hän poseeraa hieman utuisissa lisäkuvissa.

Ja tässä on viime kesänä Tarulta ostamani mies, jonka esikuvana on selvästi ollut nuori Alan Rickman.

Kuten kuvista näkyy, vaatteitten ompelu ei ole ihan hanskassa allekirjoittaneella, joten herrasväki on nyt vaan naturisteja sen aikaa, että inspiraatio iskee… Vaatteiden myötä he saanevat myös nimet.

Tässä on Tyrna-neiti. Tämän posliininuken tilasin Englannista. Onneksi neidillä oli jo vaatetta päällä valmiiksi.

Luksianiassa vain varakkaimmilla on omat kulkupelit eli hevoset. Niinpä hevosten ja kärryjen vuokraaminen on yleistä. Tässä Tyrna-neiti esittelee kahta vuokratallin asukkia, läikikästä Muscat-tammaa ja ruskeaa ruunaa, jolla ei vielä ole nimeä. (Taidanpa näistä puuttuvista nimistä laittaakin myöhemmin kilpailun pystyyn!) Jaloissa pyörii pieni ja terhakka Chico ja kaverinsa Gringo, jotka nekin ovat tallin asukkeja ja ansaitsevat soppaluunsa pitämällä rotat ja roistot kurissa.

Tämä täti on EuroMinisiltä.

Lapset (molemmat posliinia) löysin Indiskasta.

Kuten kuvasta näkyy, Tampereen nukke- ja nukkekotimessuilla kävi melkoinen kuhina. Moneen pöytään piti jonottaa, että pääsi näkemään edes vilauksen siitä, minkälaisia aarteita ihmismuurin takana kaupattiin. Ja löytyihän niitä aarteita! Alla oma saaliini.

Taru Astikaisen ihana tyttönukke tuli toisen, viime kesänä ostamani miesnuken seuraksi. Hienosti tehdyn valkoisen puvun (”Väinölän” Maria tunnustautui tekijäksi) nuken päälle ostin toisesta pöydästä ja puin vain kuvauksen ajaksi, ettei neidin ihan nakkena tarvitse värjötellä.

Saviruukut taisivat olla Nukkelan pöydästä, kaksi vihreää uskomattoman ohutta keramiikka-astiaa Wooperin taiteilemia (olipa hauska nähdä livenä ihminen, jonka blogia on käynyt kurkkimassa) ja niiden alla olevassa paketissa on kaksi huolellisesti tehtyä keittiöpyyhettä, joiden tekijän nimeä en taaskaan ehtinyt kyselemään, kun hullunkiilto silmissä rynnin pöydän luota toiselle, etten vain varmasti jäisi ilman ihanuuksia, jotka monet - kuten tiedämme - ovat uniikkeja.

Lasipurkit ovat ehkä EuroMinisin tuotantoa, muovipussissa on “jäämurskaa” ja pieni ryhmä, jossa on koristehevonen, tarjotin, polyresiininalle ja metallinen kahvimylly tarttuivat matkaan messujen jälkeen kaupungilla, kun törmäsin ihan vahingossa Nukkelaan. Itse asiassa etsin kaupungilta Pieni Suklaapuoti-nimistä, yllätys-yllätys, suklaapuotia! Sekin löytyi ja löytyi myös Vohvelikahvila, jossa imaisin kitusiini sekä savulohivohvelin, että jäätelövohvelin. Pitihän sitä nyt vohveloida oikein kunnolla, kun Tampereelle asti oli raahauduttu! Kaiken kaikkiaan oli hieno reissu, toivottavasti myös muut olivat tyytyväisiä löytöihinsä.

Riikka

PS. Ai niin, meinasi unohtua. Kuvassa oleva ruusupussukka on varsinaisilta käsityömessuilta, eikä liity mitenkään mineilyyn. Mutta kyllä kai te tiedätte sen tunteen, kun näkee jotain älyttömän ihanaa ja se on vaan pakko saada, vaikka ei ole harmainta hajua, että mitä nyt tollakin taas tekee. Taidan lähteä penkomaan kaappeja, josko sieltä löytyisi jotain kangaspussisäilytystä vaativaa. Saisi ruusupussikin oikeutusta olemassaololleen

Vielä keskeneräinen ensimmäinen nukkekotini on rakennettu Luksianiaan, kuvitteelliseen rinnakkaismaailmaan. Luksiania näyttää, tuntuu, tuoksuu ja maistuu melkein samalta, kuin oma maailmamme. Jos kuitenkin pysähdyt tarkkailemaan sitä hieman tarkemmin, saatat huomata jotakin, mikä ei mielestäsi kuulu kuvaan. Tai voihan olla, ettet olekaan aiemmin vain kiinnittänyt asiaan huomiota…

Luksianassa eletään meidän maailmaamme verrattuna ajasta jäljessä. Jos pidät Jane Austenin, Brontën sisarusten ja muiden toisiaan lähellä olevien ajanjaksojen kirjailijoiden hengentuotoksista, voit aistia niissä häivähdyksen Luksianiaa.

Näillä sivuilla raportoin Luksianian ensimmäisen talon rakennusvaiheita hitaasti, mutta varmasti. Pysy kuulolla.