Liikenneblogi

Uusitun Kauppakadun yleisilmettä.

 

2000-luvun ehkä suurin varkautelainen liikennehanke on ollut kaupungin keskuskadun, Kauppakadun, peruskorjaus. Varkautta vähemmän tunteville todettakoon, että tämän Taipaleentieltä Taulumäen torille vievän, noin 700 metriä pitkän kadun varrelle on keskittynyt suurin osa Varkauden pienmyymälöistä. Kauppakatu ansaitsee todellakin nimensä eteen määräisen artikkelin. Sen verran suuren luokan tapauksesta (vai munauksesta?) on kyse. Kauppakadun peruskorjaus toteutettiin pätkittäin vuosina 2002-2005. Saneeraus tulikin tarpeeseen, sillä kadun perusrakenteet olivat peräisin 60-luvulta. Mm. sadevesijärjestelmä puuttui ja viemäriputket sekä päävesijohto olivat korjauksen tarpeessa. Tästä lähtötilanteesta oli siis ilmeistä, että nyt olisi aika suurremontille. Alkuperäiset suunnitelmat olivat hienot: kadusta tehtäisiin kävelykatu ja sen alle rakennettaisiin lumensulatusjärjestelmä ison maaiman tyyliin. Mutta sitten tuli se “mutta”…

Tänäpäivänä Kauppakatu on… No, sanotaanko, että se on mikä on. Kävelykatuidea kaatui kauppiaiden vastustukseen. Heidän mielestään liikkeisiin ei tulisi asiakkaita, jos asiakkaat eivät pääsisi autolla aivan oven eteen (tämä ei voi pitää paikkaansa, koska jo vanhankin Kauppakadun parkkipaikkamäärä oli hyvin alhainen). Lumensulatusjärjestelmästä taasen tuli eräällä tavalla raajarikko: kaikki taloyhtiöt eivät halunneet osallistua kuluihin, ja nyt Kauppakadulla sulatus toimii paikoitellen. Talvella tiettyjen talojen edustat ovat lumen ja jään peitossa, kun taas viereisellä tontilla maa on sulaa. Kuitenkin lämmitysputkisto rakennettiin koko kadun alueelle, tiettyjen taloyhtiöiden kohdalla ”hanat” on vain laitettu kiinni, eikä lämmin vesi kierrä putkissa. Tarkoituksena oli vähentää talvikunnossapidon kuluja, mutta edelleen Kauppakatua aurataan ja hiekoitetaan. (Katso tarkempi selostus lämmitysjärjestelmästä tästä.) 

Itseäni tietysti kiinnostaa se, millaisia vaikutuksia liikenteelle hankkeesta on ollut. On selvää, ettei kaikkea ajateltu loppuun saakka Kauppakatua rakennettaessa, siispä on aiheellista kysyä, mikä meni pieleen liikennettä ajatellen? Koska olen oman blogini herra, vastaan itse omaan kysymykseeni. Haluan muistuttaa, että seuraavassa on omia mielipiteitäni. Suurin osa kaupungin päättäjistä pitää Kauppakatua edelleen onnistuneena projektina! Jokainen voi päätellä itse, oliko se lopulta sitä.

- Autot vs. kevyt liikenne: Kävelykatu ei toteutunut, mutta autoliikenteen määrä kadulla on ennallaan. Kevyellä liikenteellä on vaikeuksia kapeilla väylillään, koska kaksi kolmasosaa kadusta menee joko ajorataan tai pysäköintipaikkoihin. Jalankulkijoiden vuoksi pyöräilijä ei voi ajaa kunnolla kevyen liikenteen väylällä, eikä myöskään autojen takia ajoradalla. Suurin osa kadun autoliikenteesä on läpiajoliikennettä, jonka oikeampi paikka olisi Laivalinnankadulla tai Relanderinkadulla. Mukavan lisän kevyen liikenteen väylille tuovat niille perustetut pienet terassit, jotka kaventavat väylää entisestään.

- Pysäköintipaikat: Yksisuuntaisen kadun molemmilla puolilla pysäköinti on mahdollista. Kuitenkin pysäköinnistä on tehty rakenteellisilla ratkaisuilla vaikeaa. Kadun oikealla puolella jokaisen ruudun välissä on joko lyhtypylväs tai puu. Tämä aiheuttaa sen, että hiemankin isommalla autolla ruutuun päästäkseen on käytännössä suoritettava taskupysäköinti. Ja mehän kaikki rakastamme taskupysäköintiä! Helppoa ja hauskaa! Tulos: suurin osa pysäköijistä jättää autonsa osittain ajoradalle tai kevyen liikenteen väylälle, koska eivät jaksa vekslata sitä kunnolla ruutuun. Lyhtypylväiden juurella on myös ympyränmuotoiset penkit (joilla kukaan ei istu). Penkit ovat niin matalalla, että usein joku peruuttaa niiden päälle, koska penkkiä ja etäisyyksiä on vaikea hahmottaa autosta.

- Kuorma-autot: Kadunvarren liikkeisiin tuodaan tavaraa usein myös päiväsaikaan. Kuorma-auto ajaa kadulle ja joutuu pysähtymään ajoradalle purkaakseen lastinsa. Tämä jumiuttaa liikenteen kokonaan. Usein odottavat autoilijat hermostuvat ja ohittavat kuorma-auton kevyen liikenteen väylän kautta! Todella turvallista siis.

- Pinnoite: Kevyen liikenteen väylät ja osa ajoradasta on pinnoitettu laatoilla. Suuren automäärän aiheuttaman rasitteen vuoksi ajoradan laatoitus on päässyt todella huonoon kuntoon. Nyt lämmitysputkistokin on jo vaarassa, joten 1. syyskuuta alkaen osa kadusta avataan, putkistot tarkistetaan, laatat poistetaan ja paikalle laitetaan asfaltti. Jos ajorata olisi pinnoitettu jo alunperin asfaltilla, ei tällaista uusintaremonttia olisi tarvinnut luultavasti tehdä. Tämä myös osoittaa sen, kuinka rakennusvaiheessa arvioitiin väärin katua käyttävien autojen määrä. (Huom: Varkauden kaupunki mm. lomauttaa kaikki opettajansa kahdeksi viikoksi huonon taloustilanteen vuoksi. Minnekähän ne verotulot oikein menee? Hmm…)

Laatoitettu ajorata on kulunut parissa vuodessa perunapelloksi. Osa laatoista on irronnut ja katuun on painunut syvät ajourat. Kuvan punaiset tiilet ovat korkeammalla kuin harmaat, mikä aiheuttaa hyvin epätasaisen ajokokemuksen. Vitsin mukaan kaupungin kannattaisi vuokrata tämä osa Kauppakatua jonkin autotehtaan iskunvaimentimien testiradaksi!

Kauppakatu on saanut mainetta ainakin liikenne- ja kaupunkisuunittelijoiden keskuudessa. Sitä käytetään esimerkkinä siitä, kuinka pienehkön kaupungin liike-elämän keskusta ei tulisi suunnitella. Kauppakadun suurin virhe olikin liiallinen kompromisseihin pyrkiminen. Väylä olisi taatusti onnistuneempi, jos autojen määrää olisi pystytty vähentämään tai jos lumensulatusjärjestelmän piiriin olisi saatu kaikki kiinteistöt. Suunnitteluvaiheessa haluttiin antaa siis kaikille jotain, mutta päädyttiin tilanteeseen, jossa kukaan ei ole täysin tyytyväinen. Nykyisellään mikään liikenneryhmä - autot, polkupyörät ja jalankulkijat - ei tunne oloaan kadulla miellyttäväksi.

Saisimmekohan me varkautelaiset uuden Kauppakadun jo vuonna 2040?

Päiviönsaaren Ahlströminkadulla torin puoleisella sivulla on nähtävissä Varkautelaisittain harvinainen liikennemerkki. Kyseessä on merkki nro. 424 (Pyörätie ja jalkakäytävä rinnakkain, pyörätie vasemmalla). Veikkaanpa, että tämä saattaa hyvinkin olla nykyään Varkauden ainoa paikka, jossa pyörätie
ja jalkakäytävä kulkevat rinnakkain. Tämä taas johtuu hyvinkin kaupungin unohduksesta; muualta kaupungista samanlaiset väylät
on muutettu yhdistetyiksi pyöräteiksi ja jalkakäytäviksi (merkki 423). Unohdusteoriaa tukee myös se huomio, että kaupungintalolta päin tultaessa ei väylää ole
merkitty minkäänlaisin merkein. Ilmeisesti tämäkin väylä muuttuu yhdistetyksi Alhströminkadun remontin (sitten joskus kun sellainenkin tulee) myötä.

Omasta mielestäni rinnakkainen jalkakäytävä ja pyörätie on muutenkin hyvin ongelmallinen ajatus. “Ennen vanhaan” niitä näki enemmänkin ja liikennemerkin lisäksi asfalttiin oli maalattu valkoinen rajaviiva. Enää rajaviivoja ei maalata. Kuitenkin rinnakkaisen suurin ongelma piilee käyttäjissä; kuinka moni kulkee omalla puolellaan? Miten esimerkiksi koiranomistajat toimivat tällä väylällä? Entäpä lapset, jotka eivät ehkä tiedä koko homman ideaa? Entäpä ne, jotka eivät vain välitä, ja kulkevat missä haluavat? Ainoa hyvä perustelu rinnakkaiselle on väylä, jossa liikkuu paljon pyöräilijöitä suhteessa jalankulkijoihin. Tällöin jalankulkijat ovat ikään kuin “turvassa” omalla puolellaan.

Käykää toki ihastelemassa rinnakkaista Päikkärissä vielä kun se on mahdollista!

Yksi modernin kaupunkisuunnittelun lähtökohdista on pitää katukuva selkeänä esimerkiksi turhia liikennevalopylväitä ja liikennemerkkejä vältellen. On ymmärrettävää, ettei tässä aina onnistuta, sillä paikoittain liikenneympäristön monimutkaisuus vaatii esimerkiksi useampia liikennemerkkejä.

Varkaudessa yksi epäonnistuminen on nähtävissä Warkaus-salin kulman liikennevaloissa. Torilta päin Taipaleentielle ajettaessa tarkkaavainen autoilija huomaa saapuvansa liikennevaloihin. Kuitenkin pari metriä ennen valoja on laitettu suojatien merkki ja kärkikolmio omaan tolppaansa, vaikka valo-opastimen alla olisi ollut näillekin tilaa. Muualla kaupungilla kärkikolmio on sijoitettu valo-opastimen viereen ja suojatien merkki opastimen alle, joten teknisesti tämä ei ole suurikaan ponnistus (ks. aikaisemmat jutut). Lähes surullista tapauksessa on se, että ylimääräinen pylväs peittää jonossa toisena tai kolmantena seisovan henkilöauton kuljettajan näköyhteyden valo-opastimeen, joka tässä tapauksessa sattuu vielä olemaan pääopastin. Toisto-opastin taas on tien toisella puolella sijoitettuna siten, että jonon muut autot peittävät sen. Tällaisessa tilanteessa olevan autoilijan on arvattava valon vaihtuminen muiden autojen liikkestä.

Monille on epävarmaa se, mihin kohti auto tulee pysäyttää tällaisessa paikassa. Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, on tienpitäjä vielä maalannut pysäytysviivan liikennemerkkitolpan ja pääopastimen väliin. Mihin kohti sitten pysähtyä? Oikea vastaus: pysäytysviivan kohdalle aina kun valo on punainen. Ottaen huomioon, ettei lumi peitä viivaa tai se ei ole kulunut pois… Silloin pitää pysähtyä tietenkin ensimmäisen valo-opastimen eteen (ei siis suojatien päälle kevyttä liikennettä haittaamaan, kuten moni varkautelainen luulee!).

Tämän lisäksi suojatien merkki aiheuttaa pohdintaa silloin, kun katuun maalattu suojatie ei näy (lähes aina talvella). Suojatiestä kertova liikennemerkkihän tulee sijoittaa siihen kohtaan, missä suojatie kulkee. Joten tämän viritelmän vuoksi voisi luulla, että suojatie on kärkikolmion ja valo-opastimen välissä…

Tästä taas näemme miten paljon epäselvyyttä sinällään harmiton liikennemerkkien sijoitus voi saada aikaan.

 

• Liikenneblogi ehdottaa:

Liikennemerkit siirretään liikennevalopylvääseen ja pysäytysviiva maalataan pylvään tasolle.

“Talvi haastaa autoilijat” on käytetty sanonta suomalaisesta liikenteestä puhuttaessa. Sanonta on osuva, mutta autoilijoilla on yleensä hyvät mahdollisuudet selättää talvi. Toinen ryhmä, jonka mahdollisuudet selviytyä talvesta on huonommat, on mopoilijat.

Mahdollisuutta pienentää erityisesti lainsäädäntö, joka antaa liikaa löysää mopoille ja skoottereille. Esimerkiksi talvirenkaat eivät ole pakolliset, eikä mopoja tarvitse katsastaa. Lisäksi poliisilla ei ole resursseja tai kiinnostusta huomauttaa jokaisesta rikkeestä.

Pahimpina turvallisuuden vaarantajina ovat mopoilijoiden vähäinen ajokokemus ja liikennesilmän puute. Kun tähän lisätään huonokuntoinen ajokki, on vaara ilmeinen. Tavallisimpia vastaan tulevia tapauksia ovat mopojen valojen rikkinäisyys, suuntavilkun käyttäämättömyys ja matkustajan kypäränkäytön laiminlyönti.

Eikö poliisi voisi kerrankin järjestää kunnollisen ratsian esimerkiksi jonkin yläasteen lähelle? Ratsiassa tarkistettaisiin mopojen kunto ja huomautettaisiin puutteista. Tämä veisi kaksi tuntia aamulla tai iltapäivällä, mutta vaikutus liikenneturvallisuuteen olisi suuri. Poliisin puuttuminen asiaan on ensiarvoista, sillä vanhempia nuorison mopojen kunto ei nähtävästi voisi vähempää kiinnostaa.

• Liikenneblogi ehdottaa:

Mopojen katsastaminen esim. kahden vuoden välein.
Vanhempien vastuun lisääminen alaikäisistä mopoilijoista.
Liikennekelvottomien mopojen poistaminen liikenteestä.
Poliisin puuttumiskynnyksen alentaminen.

Taipaleen kanavan vierasvenesatamaan vievän tien ja kevyen liikenteen väylän risteykseen on tupsahtanut liikennemerkki 423 (yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä) ja sille kaveriksi on laitettu lisäkilpi “Pihaan ajo sallittu”. Tietenkin tienpitäjän vilpittömänä tarkoituksena on sallia autoilla ajo läheisen talon pihaan. Mutta tämä merkkiyhdistelmä sallii vain polkupyörällä ajon - eli lisäkilpi on tarpeeton. Jotta alkuperäinen tarkoitus autoliikenteen sallimisesta toteutuisi, olisi lisäkilven kaverina oltava merkki 312 (Moottorikäyttöisellä ajoneuvolla ajo kielletty).

 

• Liikenneblogi ehdottaa:

Paikalle lisätään merkki 312 ja uusi oikeanvärinen lisäkilpi.

 

Liikenneblogi kirjoitti 21.12. Relanderinkadun ja Jäppiläntien liikennevaloista, joissa kevyen liikenteen väylällä suojatien merkki peittää näkymän Prisman suuntaan. Sähköpostin lähettäminen asiasta kaupungininsinöörille kannatti, sillä suojatien merkki on nyt siirretty kärkikolmion kanssa samalle tasolle valo-opastimen viereen.

Ylemmässä kuvassa tilanne ennen ja alhaalla nykyinen järjestely.

• Liikenneblogi kiittää:

Kiitokset kaupungininsinööri Jouko Miikkulaiselle nopeasta reagoinnista ongelman ratkaisemiseksi.

Relanderinkadun ja Jäppiläntien risteyksessä olevassa kevyen liikenteen liikennevaloihin on luotu erikoinen vaaranpaikka.

Jostain syystä Jäppiläntieltä tulevien ja Rellulle kääntyvien autojen nuolivalo on asennettu erikoisen alhaalle, jonka vuoksi sen alapuolella oleva suojatien liikennemerkki on jalankulkijan pään korkeudella. Kun jalankulkija tai pyöräilijä menee painamaan valojen nappia, merkki estää näkymän Jäppiläntielle. Valon vaihtuessa jalankulkija astuu suojatielle, mutta ei voi tarkistaa, tuleeko autoja. Riski on suuri, sillä risteyksessä ajetaan usein punaisia päin ja suoja-aika on lyhyt.

• Liikenneblogi ehdottaa:

Suojatien merkki siirretään korkeammalle tai kärkikolmion viereen (ne voivat vaihtaa myös paikkaa). Lisäksi jalankulkijoiden suoja-aikaa pidennetään nykyisestä noin yhdestä sekunnista.

Osmajoentie 9-11:n edustalla kulkevasta kevyen liikenteen väylästä on tullut kokopäiväinen parkkipaikka. Autoilijoille ei riitä, että Osmajoentiellä kyseisessä kohdassa on jo mahdollisuus
kadunvarsipysäköintiin, ja tien toisella puolella on laaja parkkialue. Silti auto pitää saada aivan oven eteen.

Ongelmaksi muodostuu kevyen liikenteen estymisen lisäksi se, että Hokankatua Osmajoentielle tulevat autoilijat eivät näe parkkeerattujen autojen takaa tulevia pyöräilijöitä. Lisäksi ko. paikalle parkkeeraaneilla autoilijoilla on vaikeuksia päästä parkista pois (minne päin peruuttaa?).

• Liikenneblogi ehdottaa:

Autojen pysäköinti kielletään liikkeiden ovien edessä. Kevyen liikenteen väylä erotetaan rakenteellisesti ajoradasta (rakennetaan korokkeet), jolloin autolla ei enää pääse kyseiseen paikkaan. Liikkeet voivat kannustaa asiakkaitaan (ja työntekijöitään) käyttämään kadunvartta pysäköintiin.