Liikenneblogi

Niin se vaan kesä 2008 alkaa väistämättä kääntyä lopulleen. Mistäkö sen tietää? Ilmat viilenevät, sataa vettä, linnut lähtevät muuttomatkalleen. Ja ajoratamerkintöjä aletaan maalata!

Kyllä se totta on ainakin täällä Varkaudessa. Elokuun puolenvälin jälkeen moni suojatie on saanut maalinsa ja kaistaviivoja on maalattu kilometritolkulla. On toki hyvä, että ajoratamerkinnät tehdään, sillä niillä on suuri rooli liikenneympäristöä selkeyttävänä ja turvallisuutta parantavana tekijänä.

Mutta yhtä asiaa en ymmärrä: miksi ajoratamerkinnät pitää maalata talvea vasten? Jo parin kuukauden päästä nastarenkaat ovat syömässä ne taas näkymättömiksi. Ja jos jotain jää jäljelle, lumi ja jää peittävät ne. Eikö olisi järkevintä maalata merkinnät joskus alkukesästä, kun tiet ovat jo ehtineet puhdistua hiekotushiekasta ja muusta liasta? Samalla merkinnöistä olisi hyötyä koko kesäkauden. 

Mitä tapahtuu, jos olet ruotsalainen liikennesuunnittelija ja sinulla on liikaa
aikaa ja kruunuja käytettävissäsi? Alat tietenkin miettiä, miksi suojatien merkissä esiintyvä hahmo on mies. Sen jälkeen otat yhteyttä samanmieliisiin liikennesuunnittelijakavereihisi ja alatte yhdessä masinoimaan koko maan laajuista liikettä suojatien merkkien vaihtamiseksi.

Jotenkin näin sen on Ruotsissa täytynyt mennä, kun maan tiehallinto sai joku aika sitten tehtäväkseen alkaa muuttaa maan suojatiemerkkejä uudenlaisiksi. Uusissa merkeissä, perinteisen androgyyniksikin koetun hahmon tilalla on hameeseen ja ilmeisesti huiviin pukeutunut 1800-luvun naista muistuttava hahmo.

Ja mitä Ruotsissa, sitä Suomessa perässä. Myös meillä on herännyt keskustelu mieshahmojen poistamisesta liikennemerkeistä. Mielestäni tähdellisempääkin tekemistä liikennemerkkien saralla olisi. Jos vaikka aloitettaisiin vaihtamalla ne kaikki vanhentuneet merkit uusiin lainmukaisiin. Tämä siis siinä tapauksessa jos tienpitäjää uhkaa tekemisen puute. Muutostöiden hinnasta on sitten turha puhuakaan. Tai puhutaan kuitenkin: yhden normaalikokoisen suojatiemerkin hinta pyörii siinä 60 euron paikkeilla. Jokainen voi laskeskella, paljonko esimerkiksi oman asuinalueen merkkien vaihto tulisi maksamaan. Muista laskea mukaan myös työtunnit, polttoainekulut yms.

Lisäksi tasa-arvon kannalta olisi kaiketi parasta, jos merkeissä ei näkyisi minkäänlaisia hahmoja. Suojatien merkissä voisi esimerkiksi olla valkoisia raitoja sinisellä pohjalla. Jalkakäytävän merkkiä olisikin sitten vähän vaikeampi keksiä. Toivottavasti Suomessa ei kuitenkaan mennä näin pitkälle. Suojatien merkki on perinteinen ja sen tarkoitus opitaan jo lastenvaunuilla liikuttaessa. On turhaa lähteä muuttamaan konseptia, joka on havaittu toimivaksi ja helppotajuiseksi. Eikös liikennemerkkien tarkoitus olekin olla ennen kaikkea selkeitä?

Silloin tällöin jopa kärkikolmion eli virallisesti Väistämisvelvollisuus risteyksessä (nro 231) -merkin tarkoitus jää niin epäselväksi, että sen sanomaa pitää tehostaa lisäkilvellä, joka erikseen kertoo sinun olevan väistämisvelvollinen. Kuvassa yksi esimerkkitapaus.

 

 

 

Luonnollisesti tällainen lisäkilpi on tässä tapauksessa turha, kärkikolmion määräystä ei liiemmin tarvitse selitellä lisäkilvellä. Lisäksi kilpi saattaa aiheuttaa vain lisähämmennystä, kun autoilija alkaa pohtia, että onko tässä risteyksessä jotain erityistä.

Toisessa tapauksessa tilannetta sotkee tolppa, jossa on pelkkä lisäkilpi, mutta kärkikolmio puuttuu.

Ilmeisesti tässä on ajateltu, ettei kärkikolmiota voisi laittaa yksityisalueelta yleiselle tielle vievään risteykseen ja siksi on kyhätty tällainen varoitustaulu. Sen lainvoimaisuudesta voidaan kuitenkin olla montaa mieltä. Omasta mielestäni kärkikolmio sopisi tilanteeseen kaikkein parhaiten, jolloin väistämisvelvollisuudesta ei tulisi epäselvyyttä. Tämä taluluhan voidaan aina tulkita kehoitukseksi eikä määräykseksi, jolloin kolaritilanteessa syyllisyyttä saavat ryhtyä pohtimaan viisaammat ihmiset.

Jälleen kerran pitää muistuttaa maalaisjärjen käytöstä liikennemerkkejä aseteltaessa. Lisäkilpiä ei pitäisi viljellä miten sattuu, eikä niillä ainakaan pitäisi korvata liikennemerkkkejä. Muutoksia kuvien tilanteisiin odotellessa Liikenneblogi toivottaa vierailleen hyvää kesän odotusta.

Nyt on klassisen liikennemerkkivirheen aika. Kyseessä on jälleen kerran pieni ja harmittomalta tuntuva virhe, jota tienpitäjät tekevät yhtenään.

Olennaisena osana mokaan kuuluu merkki nro. 189, kaikkien kaveri Muu vaara. Muu vaara, jolla ei ole mitään tekemistä lehmien kanssa, on siitä erikoinen merkki, että se vaatii aina kaverikseen lisäkilven. Tieliikenneasetus selvittää:
Merkki 189 

Merkillä voidaan varoittaa sellaisesta vaarasta, jota varten ei ole omaa varoitusmerkkiä. Vaaran laatu osoitetaan aina lisäkilvellä. Merkki voidaan sijoittaa tielle asetettavaan varoituslaitteeseen.

Nyt kaikki jo arvaavatkin, mikä se moka tähän liittyen on. Kyllä, lisäkilpi puuttuu useammin kuin usein. Kuvassa yksi esimerkki. Joskus lisäkilpi on irronnut, mutta kuvaan on ikuistettu tienpitäjän virhe, sillä vastakkaisesta suunnasta paikkaa lähestyttäessä vastaan tulee myös lisäkilvetön Muu vaara.

Vaikka virhe tuntuu sinällään triviaalilta, on ainakin aluetta tuntemattoman autoilijan vaikea arvata, mistä lisäkilvetön merkki varoittaa. Onko tiellä ehkä hidastetyöyssy? Onko kulman takana paloasema? Osaatteko itse arvata, mistä kuvan merkki varoittaa? Sen on tarkoitus varoittaa aktiivikäytöstä jo poistuneen myllyn pihasta, jossa ainakin joskus on liikkunut raskasta kalustoa. Nykyään merkki siis on jokseenkin tarpeeton.

(Kuvassa näkyvä mylly on samainen rakennus, jota 16-vuotiaat pojat yrittivät polttaa hiljattain kotitekoisella “napalmilla”. Miten tämä sitten liittyy liikenteeseen? No, samaiset pojat syyllistyivät myös Viitostiellä Kuvansin rampin ylikulkusillalla vahingontekoon tiputtelemalla sillan alta ajaneiden rekkojen päälle kiviä ja oksia. Ainakin kaksi rekkaa vaurioitui keulastaan ja toisesta hajosi tuulilasi. Varsinaisia kullannuppuja. Lue lisää tästä.)

• Liikenneblogi ehdottaa:
  Tienpitäjä on hyvä ja lukee Tieliikenneasetusta riittävällä tarkkuudella ja varmistaa, että kaikki ne jotka liikennemerkkien asentamisesta vastaavat, tietävät myös merkkeihin liittyvät vaatimukset.

Päiviönsaaren Ahlströminkadulla torin puoleisella sivulla on nähtävissä Varkautelaisittain harvinainen liikennemerkki. Kyseessä on merkki nro. 424 (Pyörätie ja jalkakäytävä rinnakkain, pyörätie vasemmalla). Veikkaanpa, että tämä saattaa hyvinkin olla nykyään Varkauden ainoa paikka, jossa pyörätie
ja jalkakäytävä kulkevat rinnakkain. Tämä taas johtuu hyvinkin kaupungin unohduksesta; muualta kaupungista samanlaiset väylät
on muutettu yhdistetyiksi pyöräteiksi ja jalkakäytäviksi (merkki 423). Unohdusteoriaa tukee myös se huomio, että kaupungintalolta päin tultaessa ei väylää ole
merkitty minkäänlaisin merkein. Ilmeisesti tämäkin väylä muuttuu yhdistetyksi Alhströminkadun remontin (sitten joskus kun sellainenkin tulee) myötä.

Omasta mielestäni rinnakkainen jalkakäytävä ja pyörätie on muutenkin hyvin ongelmallinen ajatus. “Ennen vanhaan” niitä näki enemmänkin ja liikennemerkin lisäksi asfalttiin oli maalattu valkoinen rajaviiva. Enää rajaviivoja ei maalata. Kuitenkin rinnakkaisen suurin ongelma piilee käyttäjissä; kuinka moni kulkee omalla puolellaan? Miten esimerkiksi koiranomistajat toimivat tällä väylällä? Entäpä lapset, jotka eivät ehkä tiedä koko homman ideaa? Entäpä ne, jotka eivät vain välitä, ja kulkevat missä haluavat? Ainoa hyvä perustelu rinnakkaiselle on väylä, jossa liikkuu paljon pyöräilijöitä suhteessa jalankulkijoihin. Tällöin jalankulkijat ovat ikään kuin “turvassa” omalla puolellaan.

Käykää toki ihastelemassa rinnakkaista Päikkärissä vielä kun se on mahdollista!

Yksi modernin kaupunkisuunnittelun lähtökohdista on pitää katukuva selkeänä esimerkiksi turhia liikennevalopylväitä ja liikennemerkkejä vältellen. On ymmärrettävää, ettei tässä aina onnistuta, sillä paikoittain liikenneympäristön monimutkaisuus vaatii esimerkiksi useampia liikennemerkkejä.

Varkaudessa yksi epäonnistuminen on nähtävissä Warkaus-salin kulman liikennevaloissa. Torilta päin Taipaleentielle ajettaessa tarkkaavainen autoilija huomaa saapuvansa liikennevaloihin. Kuitenkin pari metriä ennen valoja on laitettu suojatien merkki ja kärkikolmio omaan tolppaansa, vaikka valo-opastimen alla olisi ollut näillekin tilaa. Muualla kaupungilla kärkikolmio on sijoitettu valo-opastimen viereen ja suojatien merkki opastimen alle, joten teknisesti tämä ei ole suurikaan ponnistus (ks. aikaisemmat jutut). Lähes surullista tapauksessa on se, että ylimääräinen pylväs peittää jonossa toisena tai kolmantena seisovan henkilöauton kuljettajan näköyhteyden valo-opastimeen, joka tässä tapauksessa sattuu vielä olemaan pääopastin. Toisto-opastin taas on tien toisella puolella sijoitettuna siten, että jonon muut autot peittävät sen. Tällaisessa tilanteessa olevan autoilijan on arvattava valon vaihtuminen muiden autojen liikkestä.

Monille on epävarmaa se, mihin kohti auto tulee pysäyttää tällaisessa paikassa. Jotta tehtävä ei olisi liian helppo, on tienpitäjä vielä maalannut pysäytysviivan liikennemerkkitolpan ja pääopastimen väliin. Mihin kohti sitten pysähtyä? Oikea vastaus: pysäytysviivan kohdalle aina kun valo on punainen. Ottaen huomioon, ettei lumi peitä viivaa tai se ei ole kulunut pois… Silloin pitää pysähtyä tietenkin ensimmäisen valo-opastimen eteen (ei siis suojatien päälle kevyttä liikennettä haittaamaan, kuten moni varkautelainen luulee!).

Tämän lisäksi suojatien merkki aiheuttaa pohdintaa silloin, kun katuun maalattu suojatie ei näy (lähes aina talvella). Suojatiestä kertova liikennemerkkihän tulee sijoittaa siihen kohtaan, missä suojatie kulkee. Joten tämän viritelmän vuoksi voisi luulla, että suojatie on kärkikolmion ja valo-opastimen välissä…

Tästä taas näemme miten paljon epäselvyyttä sinällään harmiton liikennemerkkien sijoitus voi saada aikaan.

 

• Liikenneblogi ehdottaa:

Liikennemerkit siirretään liikennevalopylvääseen ja pysäytysviiva maalataan pylvään tasolle.