Liikenneblogi

Baby on Board -kyltit autojen takaikkunoilla oli suuri muoti-ilmiö 80- ja 90-luvun Yhdysvalloissa. Levisipä villitys myös Eurooppaankin. Kylttien tarkoitus oli kertoa autossa matkustavasta lapsesta ja näin saada takana tuleva pitämään riittävän turvavälin.

Suomessa moisia näkee harvemmin, mutta sitäkin enemmän näkee tilanteita, joissa lapsen turvallisuutta on törkeästi laiminlyöty. Helsingin Sanomien tiedot tukevat tältä osin omia havaintojani: esimerkiksi jopa seitsemän prosenttia vanhemmista ei kiinnitä lapsiaan turvavöihin.

Omatkin havaintoni ovat aika huimia. Tässä tavallisimpia näkemiäni laiminlyöntejä:

- Alle kouluikäinen lapsi seisoo etumatkustajan jalkatilassa ja pitää kiinni kojelaudasta.
- Lapsi istuu vyöttömän aikuisen sylissä etupenkillä.
- Lapsi seisoo takamatkustajien jalkatilassa etupenkkien välissä.

Ja mielestäni kaikkein pahin näkemäni tapaus:

- Kuuttakymppiä ajavassa autossa lapsi seisoo takapenkillä ja kurottelee ulos avoimesta sivuikkunasta siten, että lapsen kädet ja pää ovat auton ulkopuolella.

Mikä ihme näitä vanhempia vaivaa? Luulisi, että jokainen tietäisi esimerkiksi sen, että äkkipysähdyksen tulleessa kaikki sitomaton kuorma (ilmeisesti näille vanhemmille lapset ovat vain kuormaa!) pyrkii jatkamaan matkaansa. Eikö pysäkille jarruttavassa bussissa seisominen anna mitään vihjettä näistä fysiikan lainalaisuuksista?

Lisäksi monella on harhaluuloja (kaupunkialueella) tapahtuvista kolareista. Ensinnäkin luullaan, että a) kolariin ei jouduta, koska kuljettaja on niin taitava, b) kaupunkialueen kolareissa syntyy vain peltivaurioita ja c) turvatyynyt ja muut härpäkkeet suojaavat, jos jotain tapahtuu. Kuten tuossa Hesarinkin jutussa todettiin, kolari 50 km/h nopeudesta vastaa kolmannesta kerroksesta tippumista. Tavallista on myös illuusio siitä, että kaupungissa liikutaan aina hiljaisilla nopeuksilla, koska kokonaismatka-aika on pitkä. Mutta jokainen voi todeta itse, että liikennevaloissa seisomisen välissä nopeudet ovatkin yllättävän korkeita.

Peltivaurioita kolarissa syntyy, mutta millaisia? Ei ole tavatonta, että auto kaatuu kyljelleen tai jopa katolleen aivan tavallisessa risteyskolarissa. Erityisessä riskiryhmässä ovat perheiden suosimat citymaasturit, joissa on enemmän maavaraa ja korkeampi painopiste. Niiden kylkeen ajava matalampi auto toimii pahimmillaan kiilana, joka kaataa toisen ajoneuvon. Avonaiset ikkunat taas lisäävät vammautumisen riskiä kolaritapauksissa. Ei pelkästään siksi, että vyötön matkustaja voi tippua autosta (lapsi pienikokoisena erittäin helposti), vaan myös siksi, että esimerkiksi kolarissa irtoavat metalliosat pääsevät helpommin ohjaamoon.

Vanhemmille autoilu lasten kanssa voi olla ongelmallinen tilanne. Lapsi kun ei itse ymmärrä, miksi pitää matkustaa takapenkillä, eikä vanhemmilla saata olla aina sydäntä käskeä lasta istumaan omalle paikalleen. Joillain vanhemmilla on tapana palkita lastaan vaikkapa hyvästä käytöksestä sillä, että lapsi pääsee etupenkille tai hänen ei tarvitse käyttää turvavyötä. Kuitenkin kyseessä on ison luokan karhunpalvelus lapselle. Onnettomuuteen kun voi joutua kuka tahansa ja missä tahansa.

Tällä kertaa vuorossa on vähän tavallisuudesta poikkeava artikkeli. Aion nimittäin vahata autoni uudella Turtle Wax ICE -vahalla. Ja tietenkin jaan kokemukseni teidän kanssanne.

Lähtötilanne

Pesin autoni eilen, ja havaitsin kesän toisen vahauksen olevan ajankohtainen. Marketissa silmääni pisti ICE-vahan myyntipakkaus. Se oli tyylikkään näköinen. Seuraavaksi katsoin hintaa: 17,50 €. Tuolla summalla saa muutakin kuin pelkän vahapurkin. Pakkaukseen kuuluu nimittäin 473 -millilitraisen vahapullon lisäksi levityssieni ja mikrokuituliina. Niitä voisi käyttää myös tulevaisuudessa, joten päätin valita tavallisten Korrek -vahojen sijasta Turtlen tuotteen. Juuri lisukkeiden vuoksi vahapakkauksen hinta ei tuntunut lopulta niin kalliilta. Vahapullo on myös normaalia suurempi; vertailun vuoksi Korrek -vahapullon tilavuus on 350 ml.

Koostumukseltaan vaha on kuin vettä, kirkasta ja hyvin juoksevaa. Tästä voisi luulla, että vahaa kuluu normaalia enemmän. Kohta se nähdään. Pullossa on pieni suuaukko, joten ainetta on helppoa annostella sieneen. Ohjeissa sanotaan, että vahan voi levittää myös suorassa auringonpaisteessa kuumalle pellille. Tätä en aio kuitenkaan testata, sillä oma käyttölämpötilani liikkuu alle kolmessakymmenessä plusasteessa. Jätän työn siis illan viileyteen. Ohjeen joka välissä jaksetaan hehkuttaa, kuinka vaivatonta vahaus on tällä tuotteella. Minua tämä epäilyttää suuresti, sillä olen tottunut siihen, että hyvän ja kestävän vahapinnan saavuttamiseen tarvitaan aina hikipisaroita ja kirosanoja. Myöskään vahapölyä ei pitäisi jäädä, eli autoa ei tarvitsisi huuhdella vahan jälkeen. Saa nähdä.

Vahaus

Huuhtelen auton vielä kerran vedellä. Auton kuivuttua aloitan vahan levittämisen konepellille. Ohut kerros vahaa, jonka jälkeen 3-5 minuuttia odottelua, ylimääräisen vahan pyyhkiminen pois mikrokuituliinalla ja kiillotus liinan toisella puolella, kuten ohje neuvoo.

Tässä vaiheessa lopetan sanan “vaha” käytön tässä raportissani. Autovahaa tämä aine ei nimittäin ole. Oikeampi termi olisi ehkä “kiillotusaine”. Aineen levittäminen tuntuu samalta kuin 5 sateesta -liuoksen laitto tuulilasiin. Levitys on helppoa, eikä ainetta kulu todellakaan paljoa, kiitos pullon todella pienenpienen suuaukon. En liioittele, jos väitän yhden pullon kestävän 20 koko auton kiillotusta.

Kiillotus

Kiillottaminen on yhtä nopeaa kuin aineen levittäminenkin. Pari pyyhkäisyä liinalla riittää. Kiilto on samaa tasoa kuin tavallisellakin autovahalla. Vahaamattomaan pintaan verratessa ero on selvä. Lupausten mukaisesti vahapölyä ei jää (mistäpä sitä syntyisikään?).

Muita mietteitä

Aineen käyttö on helppoa, mutta tiettyjen ehtojen tulee täyttyä ennen kuin ainetta kannattaa kokeilla omalle autolle.

• Auton tulee olla vahattu oikealla vahalla mieluiten samana kesänä. ICE ei poista esim. hyönteisiä tai muuta pinttynyttä likaa kuin vähän. Talven muistojen poistamiseen se ei siis sovellu, vaan kyseessä on enemmänkin automeikki, jolla saadaan nopeasti kiiltävä pinta.
• Aineen kestävyydestä en voi vielä sanoa mitään, palataan asiaan muutaman pesun jälkeen. Kuitenkin aine tuntui tarttuvan kohtuullisen hyvin auton pintaan (ja myös käyttäjän käsiin ja niiden kautta lavuaariin, joten tökötin luulisi selviävän ainakin parista konepesusta tai useammastakin käsipesusta). Tosin aineen käyttö on niin vaivatonta, että käsittelyn viitsii tehdä useamminkin kuin tavallisen vahauksen.
• ICE:ä voi kokeilla myös auton muoviosiin. Omalla kohdalla se selvästi tummensi haalistuneita muoviosia alkuperäiseen väriinsä.
• Oma auto on uudehko ja sen pintaa on pidetty kuin kukkaa kämmenellä (vahaus “oikealla” vahalla 3-4 kertaa vuodessa). En osaa sanoa, kuinka aine puree esim. vanhempiin maalipintoihin.

Plussat ja Miinukset

+ Riittoisa; Myyntipakkauksessa mukana hyvälaatuiset sieni ja liina; Nopea levittää ja kiillottaa; Kirkastaa muoviosat; toimii (väitetysti) myös suorassa auringonpaisteessa.

- Ei korvaa perinteistä vahausta; Ei irrota itikoita; Kestää auton pinnalla (ehkä) tavallista vahaa lyhyemmän ajan.

Valmis pinta. Purkin päällä mukana tulleet sieni ja mikrokuituliina. Huomaa ero käsitellyn ja käsittelemättömän muovin värissä.

 

Noin! Siinäpä teille pieni vahatesti. Korjaan kiillotusainetesti! Nyt kun kerran Liikenneblogin repertuaaria on onnistuneesti laajennettu, saatan jatkossakin kirjoitella tällaisista käyttökokemuksista. Lopulta olin ihan tyytyväinen Turtle Waxin aineeseen. Edelleenkin maalipinnan syväpuhdistus talven jäljiltä vaatii kunnollista vahausta, mutta ICE auttaa laiskaa autoilijaa juurikin näin keskikesällä, kun mieli tekee kiiltävää pintaa, muttei ihan vielä jaksa tehdä syysvahausta talvea vasten. Aine tekee oikeastaan kaiken, mitä lupaakin. Se ei lupaa poistaa pinttynyttä likaa, mutta haalistuneet muoviosat se tummentaa alkuperäiseen väriinsä esimerkiksi Korrekin Muovikiiltoa paremmin. Pakkauksen mukana tulevaa sientä ja liinaa voi käyttää muuhunkin autonpuhdistukseen, kunhan viitsii pestä ne käytön jälkeen. Kannattanee kokeilla jos yllämainitut kriteerit täyttyvät. 

Uusin Tuulilasi oli kolahtanut postilaatikkoon. Hätäpäissäni ehdin sitä jo vähän selaillakin, mutta erityisesti silmään pisti Matti Järven kolumni Vastakarvaan -palstalla. Kolumnissa hän huomauttaa Saksan autopesujen olevan puolet halvempia kuin Suomessa. Jutun kuvasta näkee, kuinka hintataulukossa “Premiumwäsche” maksaa 9,90 euroa ja listan halvin “säästöpesu” 4,90. Sama raha, samat laitteet, mutta eri hinnat.

Pesujen hinnat ovat oiva esimerkki siitä, miten autoilijaa lypsetään kaikessa mahdollisessa. Koska saksalainen huoltamonpitäjä sanoo jäävänsä voitolle noillakin hinnoilla, miten paljon voittoa suomalainen virkaveli kääriikään pesutoiminnasta? 200 vain 300 prosenttia per pesu? Kahvikupista pulitamme kyselemättä 1,50 euroa, mutta harva ajattelee, mistä muualta huoltamot meitä rokottavat.

Itse olen ratkaissut pesukysymyksen siirtymällä kokonaan itsepalvelupesulan käyttäjäksi. Siellä maksetaan käytetystä “vesiajasta”, eli eurolla saa painepesurin toimimaan pariksi minuutiksi. Kesällä auton saa kiiltäväksi noin kolmella eurolla, talven suolaa ja kuraa irroitellessa yhdelle pesulle hintaa kertyy noin viisi euroa. Eikä tarvitse huolehtia auton “vaikeista” paikoista, joihin lika tuppaa jäämään automaattipesuissa. Niihin kun voi keskittyä erityisesti, eikä ole standardiautoille tehdyn automaatin varassa. Toki käsinpesullekin voisi laskea työn hinnan, mutta kukapa sitä jaksaisi arvioida omaa autoa pestessään. Puhdas auto kun on jo sinällään mukava palkkio työstä. Hyvä mieli tulee myös siitä, että käsin pestessä vettä ja pesuaineita kuluu vähemmän kuin automaatissa. Lisäksi itsepalvelupesulan vedet päätyvät viemäriin, toisin kuin kotipihalla autoa pestäessä.