Liikenneblogi

Arvoisat Liikenneblogin lukijat!

Uhkaukset on nyt toteutettu ja Liikenneblogi on saanut seuraajan. Jatkossa kirjoittelen juttujani Liikenteessä -blogiin, jonka löydätte osoitteesta http://liikenteessa.wordpress.com/ Samoilla linjoilla jatketaan, mutta paremmassa ympäristössä.

Tämä vanha blogi jää hengailemaan tänne, joten jatkossakin sen juttuja voi lueskella ja tarpeen niin vaatiessa kommentoida.

Vaikka eihän tämä mikään loppu ole, oikeastaan vain muutto, haluan siltikin kiittää blogini lukijoita ja etenkin kommenttien kirjoittamiseen vaivautuneita aktiiveja. Olette lämpimästi tervetulleita lukemaan myös uutta blogiani. Toivottavasti parantuneet ominaisuudet miellyttävät myös teitä, minun “työtäni” ne ovat ainakin helpottaneet suuresti.

Näkemisiin!
- Kosti

Baby on Board -kyltit autojen takaikkunoilla oli suuri muoti-ilmiö 80- ja 90-luvun Yhdysvalloissa. Levisipä villitys myös Eurooppaankin. Kylttien tarkoitus oli kertoa autossa matkustavasta lapsesta ja näin saada takana tuleva pitämään riittävän turvavälin.

Suomessa moisia näkee harvemmin, mutta sitäkin enemmän näkee tilanteita, joissa lapsen turvallisuutta on törkeästi laiminlyöty. Helsingin Sanomien tiedot tukevat tältä osin omia havaintojani: esimerkiksi jopa seitsemän prosenttia vanhemmista ei kiinnitä lapsiaan turvavöihin.

Omatkin havaintoni ovat aika huimia. Tässä tavallisimpia näkemiäni laiminlyöntejä:

- Alle kouluikäinen lapsi seisoo etumatkustajan jalkatilassa ja pitää kiinni kojelaudasta.
- Lapsi istuu vyöttömän aikuisen sylissä etupenkillä.
- Lapsi seisoo takamatkustajien jalkatilassa etupenkkien välissä.

Ja mielestäni kaikkein pahin näkemäni tapaus:

- Kuuttakymppiä ajavassa autossa lapsi seisoo takapenkillä ja kurottelee ulos avoimesta sivuikkunasta siten, että lapsen kädet ja pää ovat auton ulkopuolella.

Mikä ihme näitä vanhempia vaivaa? Luulisi, että jokainen tietäisi esimerkiksi sen, että äkkipysähdyksen tulleessa kaikki sitomaton kuorma (ilmeisesti näille vanhemmille lapset ovat vain kuormaa!) pyrkii jatkamaan matkaansa. Eikö pysäkille jarruttavassa bussissa seisominen anna mitään vihjettä näistä fysiikan lainalaisuuksista?

Lisäksi monella on harhaluuloja (kaupunkialueella) tapahtuvista kolareista. Ensinnäkin luullaan, että a) kolariin ei jouduta, koska kuljettaja on niin taitava, b) kaupunkialueen kolareissa syntyy vain peltivaurioita ja c) turvatyynyt ja muut härpäkkeet suojaavat, jos jotain tapahtuu. Kuten tuossa Hesarinkin jutussa todettiin, kolari 50 km/h nopeudesta vastaa kolmannesta kerroksesta tippumista. Tavallista on myös illuusio siitä, että kaupungissa liikutaan aina hiljaisilla nopeuksilla, koska kokonaismatka-aika on pitkä. Mutta jokainen voi todeta itse, että liikennevaloissa seisomisen välissä nopeudet ovatkin yllättävän korkeita.

Peltivaurioita kolarissa syntyy, mutta millaisia? Ei ole tavatonta, että auto kaatuu kyljelleen tai jopa katolleen aivan tavallisessa risteyskolarissa. Erityisessä riskiryhmässä ovat perheiden suosimat citymaasturit, joissa on enemmän maavaraa ja korkeampi painopiste. Niiden kylkeen ajava matalampi auto toimii pahimmillaan kiilana, joka kaataa toisen ajoneuvon. Avonaiset ikkunat taas lisäävät vammautumisen riskiä kolaritapauksissa. Ei pelkästään siksi, että vyötön matkustaja voi tippua autosta (lapsi pienikokoisena erittäin helposti), vaan myös siksi, että esimerkiksi kolarissa irtoavat metalliosat pääsevät helpommin ohjaamoon.

Vanhemmille autoilu lasten kanssa voi olla ongelmallinen tilanne. Lapsi kun ei itse ymmärrä, miksi pitää matkustaa takapenkillä, eikä vanhemmilla saata olla aina sydäntä käskeä lasta istumaan omalle paikalleen. Joillain vanhemmilla on tapana palkita lastaan vaikkapa hyvästä käytöksestä sillä, että lapsi pääsee etupenkille tai hänen ei tarvitse käyttää turvavyötä. Kuitenkin kyseessä on ison luokan karhunpalvelus lapselle. Onnettomuuteen kun voi joutua kuka tahansa ja missä tahansa.

Edellisestä kirjoitukseta onkin kulunut jo yli viikko. Kyseisen ajanjakson aikana on ehtinyt tapahtua kaikenlaista, joka on suorasti vaikuttanut blogin päivitystiheyteen. Olen nimittäin muuttanut opiskelujen perässä. Liikenneblogia tullaan toimittamaan sitten tästä lähtien Jyväskylästä (pakko käyttää kielenvastaista muotoa ja painottaa tulevaisuutta, koska aiheita uusiin artikkeleihin tulee vastaan uudessa ympäristössä jatkuvasti!).

Ja tokihan muutostakin voi kirjoittaa Liikenneblogiin. Aloitetaanpa vaikka tiukalla koeajoraportilla!

Tavaran kuljettamisesta vastasi tällä kertaa uudehko Citroën Jumper. Odotukset olivat korkealla, onhan kyseinen automalli tuoreimman Tekniikan Maailman pakuvertailun voittaja. Pakettiautoista itselläni ei kovin paljon kokemusta ole. Viimeksi olen ajanut trendkkään vihreällä intin Transporterilla. Siihen verrattuna Jumper on myös paljon suurempi menopeli. Yleisesti ottaen nykyaikaiset pakettiautot ovat jo käsiteltävyydeltään ja mukavuudeltaan henkilöautojen tasoa. Radio, cd-soitin, kauko-ohjattava keskuslukitus niin ohjaamon kuin tavaratilankin oviin ovat jo vakiovarusteita. Myös moottori on tehoiltaan ja ominaisuuksiltaan sivistynyt. Ajovalot ovat tehokkaat. Isot ja toimivat sivupeilit voisi ottaa henkilöautoon vaikka heti. Kuollut kulma on nimittän olematon. Pääteillä matka taittuu satasta, eikä auton melutaso nouse häiritseväksi. Liikenteen havainnointia helpotti myös henkilöautoja korkeammalla sijaitseva ohjaamo. Eipä ihme, että moni perustelee citymaasturin ostamista juuri korkeammalla sijaisevalla ohjaamolla, josta näkee muun liikenteen “yli”. Toki pakussa henkilöautoon verrattaessa on huonojakin puolia, kuten esimerkiksi jousituksen ja iskunvaimennuksen käytös ilman kuormaa. Hidastustyössyt tuntuvat takapuolessa asti! Täytyy tietenkin muistaa, että oletuksena pakettiautoa rakennettaessa on se, että autossa on aina kuormaa. Alussa hieman päänvaivaa aiheutti sekin, että keskuslukituksen kauko-ohjaimessa on kolme painiketta: yhdellä avataan matkustamon ovet, toisella tavaratilan ovet ja kolmannella kaikki ovet lukitaan. Eli jos haluaa kaikki ovet auki, täytyy painaa kahta nappia. Kuitenkin kokonaisuutena oikein miellyttävä pakettiauto tuo Jumper.

 

Citroën Jumper osoittautui oikein näppäräksi muuttoautoksi. Itse pidän myös sen omalaatuisesta keulan muotoilusta.

Ja lopuksi pientä löpinää blogin tulevaisuudesta. Nyt kun blogin kirjoittajakin on muuttanut, niin ehkä olisi sopiva aika bloginkin muutolle. Keväästä astihan minä olen tätä asiaa miettinyt. Karu totuus nettimaailmassa vain tuntuu olevan se, että kun jonkun palvelun päivittäminen lopetetaan, niin palvelu muuttuu auttamattoman vanhanaikaiseksi ja nopeasti. Näin on käynyt tälle Blogitus-sivustolle, jossa tämäkin blogi sijaitsee. Yksi vaihtoehto olisi esimerkiksi siirtyä tuolle linkissä mainitulle blogit.fi -sivustolle. Siis mitään suurta sisällöllistä muutosta ei tapahtuisi, mutta alusta muuttuisi hiukan toimivammaksi, mikä mm. helpottaa blogin ylläpitämistä. Ehkä myös oman ilmeen luominen onnistuisi nykyistä paremmin. Ajatuksissa on käynyt myös blogin nimen vaihtaminen, Liikenneblogi kuulostaa vähän tylsältä (hyviä nimiehdotuksiakin otetaan ilolla vastaan). Kerron sitten lisää blogimuutosta, jos tarvetta ilmenee.