Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Nyt on vihdoin ja viimein tämä metsästyskausi avattu. Luvassa oli kyyhkyjahtia!

Suvi toimi Leimun ohjaajana minun keskittyessä ampumiseen. Pidettiin kyllä mielessä, että on nuori koira asialla ja kokemattomat omistajat Leimu oli hihnassa koko ajan passissa. Ettei vaan tule mieleen lähteä putoavan kyyhkyn luo omatoimisesti. Itse saatiin lisää tietoa missä vaiheessa mennään ja Leimu ihmetytti ja yllätti toiminnallaan jälleen kerran

Kyyhkyjä lensi tasaiseen tahtiin, ensimmäinen pudotus näytti tulevan haavakkona alas, joten lähdin itse tarkastamaan tilannetta. Kyyhkystä oli henki paennut ja Leimu pääsi noutamaan tai enemmänkin etsimään, koska ei nähnyt pudotusta. Lintu löytyi, mutta paikalle tuli myös Vilma, joten päätin ottaa linnun omaan talteen, ettei tule erimielisyyksiä. Leimu uudestaan hihnaan, seuraavat pudotukset Leimu katseli ja odotti aina, kun itse hain. Meidän mielestä erityisen tärkeää, että suurin osa noudettiin itse linnuista. Selkeän pudotuksen jälkeen ja kun olimme tarpeeksi odotellut laukauksesta, Leimu pääsi noutamaan. Lintu napattiin suuhun, mutta lähti väärään suuntaan Suvin pillittäessä? Paikka oli kyllä erikoinen ja ääni tuntui kiertävän, joten ehkei pystynyt paikantamaan pilliä? Lintu myös hylättiin, kun Suvi pillitti, joten kävelin sen talteen ja olin ihmeissäni Suvi tai minä käytettiin melkein jokainen pudotus Leimun suussa ja otti innokkaasti kyyhkyn suuhun, mutta maasta ei meinannut tarttua. Tässä vaiheessa todettiin, että loput linnuista haetaan itse, Leimu saa toimia tarkkailijana. Kylmän linnun noutamista ollaan jätetty liian vähälle selvästi.

Aina ei voi onnistua ja mäenpäällä olleista lepopuista pääsi kyyhky osuman jälkeen liitämään näkymättömiin omilta silmiltä. Etsinnästä huolimatta en sitä löytänyt ja aamulennon päätteeksi päästimme Leimun etsimään Suvin ohjaamana. Puolitoista luovia juostiin, sen jälkeen pysähdyttiin, nuuhkittiin ilmaa ympärillä ja ampaistiin suoraan hukassa olleen kyyhkyn luo, otettiin lintu suuhun, lähdettiin Suvin luo, laskettiin kerran maahan ja korjattiin otetta ja juostiin vieläkin Suvin luo, jonka jälkeen luovutus seisaaltaan rauhallisesti suoraan käteen. Tämä oli täysi yllätys!

Illalla Leimu oli Suvin kanssa mökillä, ettei pieni pää rasitu liikaa, minun lähtiessä jahtiin Illalla tehtiin vielä räkätille riistatyö Suvin ohjauksessa. Seisoi kauan mansikkamaan vieressä olevaan puskaan, ennen kuin tilanne huomattiin. Suvi käveli viereen ja antoi nostoluvan, räväkkä ryntäys puskaan, räkätti ilmaan ja käskystä pysähtyminen

Tällainen mielikuva meille jäi Leimusta viikonlopun jahdin jälkeen. Pääosin käyttäytyi rauhallisesti passissa, pientä kyllästymistä välillä, mutta hallinnassa. Leimu ei ollut aluksi varma, kumpi ohjaa sitä. Kyyhky oli selvästi epämiellyttävä ottaa suuhun höyhenien takia ja vähäisten kylmän linnun noutojen vuoksi, joten näitä lisää ja damit unholaan. Nenä on aivan uskomaton ja osaa kaikki noutoon liittyvät asiat, joten kokemuksia lisää jolloin varmuus kasvaa. Suvi sai vakituisen metsästyskoiran ohjaajan viran, koska itsellä on liikaa adrenaliinia ainakin kauden alussa ja se vaikuttaa Leimuun aika paljon Syksyn passimetsästyksen osalta on luvassa istumista ja odottamista pääasiassa ja noutaminen pidetään erillään paukkunoudosta, itse haen suurimman osan pudotuksista, jos niitä tulee edelleen.

Leimu ja työkalu (kuva ei ole lavastettu, vaan asettui vartioimaan työkaluani ja saalispussia ihan itse )

Mökillä jatkettiin saaliin vartiointia, passimetsästys oli yllättävän väsyttävää Leimulle

Suvi laittoikin tänne jo heti tietoa, miten on lähtenyt sorsastus käyntiin ja nyt ajattelin kertoa hieman tarkemmin teille miten siinä sitten loppujen lopuksi kävi.

19.8.

Pääsen lähtemään hyvissä ajoin Ulvilasta ja käyn Kankaanpään kautta katsomassa Ollia, Satua ja Lumoa. Olli on juuri lenkittänyt Lumon ja pirteältä tytöltä näyttää ja tuntuu. Hieman jäänyt kasvussa jälkeen, mutta uskoisin, että pian ottaa kiinni. Kuulumiset vaihdettua pieni metsälenkki ja Leimu kohnottaa liikaa, joten pakko ottaa hihnaan, että Lumo saa haistella rauhassa. Hihnassa kulkemisen Olli voisi opettaa Leimullekin, se sujui Lumolta niin paljon paremmin kuin Leimulta.

Illalla mökillä on perinteiset sorsaillan tohinat. Isä käy viemässä ohraa vielä sorsille, reput pakataan, aseet putsataan ja toivotaan, että kahluusaappaisiin ei ole tullut uusia reikiä. Tänä vuonna mukana on itseni lisäksi, isä Asko, veljeni Kai ja veljenpoika Kim. Vanhin veli Mika ei päässyt avaukseen työkiireiden vuoksi. Kimille tämä on viimeinen kausi aseettomana tarkkailijana ja ensi vuonna tulee 15 vuotta täyteen.

20.8.

Puoli kahdeksalta on silmät jo täysin auki. Tänään on itselle se todellinen metsästyskauden avaus! Eväitä tekemään ja reppuja pakkaamaan. Mitenköhän sorsat on viihtyneet? Hyvin ainakin ovat syöneet viimeiset kolme viikkoa. Puoli kymmeneltä veri vetää jo järvelle ja isä yrittää toppuutella meitä, mutta saamme hänen päänsä käännetyksi ja lastaudumme autoon. Mukaan otamme Vilman. Ei se ui, mutta heinikosta ja matalasta vedestä etsii sorsan Leimu jää lepäilemään äidin ja isoäidin kanssa.

Kahlattuamme pieneen niemeen, missä isä on pitänyt passipaikkaa liki 20 vuotta meitä odottaa ikävä yllätys. Sunnuntaina tekemämme ampumasuojat ovat kahden muun metsästäjän valtaamat. Pyydämme ystävällisesti poistumaan tekemästämme kahdesta ampumasuojasta, joiden eteen olemme ruokkineet sorsia viimeiset kolme viikkoa. Seuran jäsen ymmärtää asian ja siirtyy pois toisesta suojasta, mutta jäsenellä vieraana ollut metsästäjä yrittää viimeiseen asti pitää kiinni ensimmäisenä ehtineen oikeudesta, vaikka olemme ruokkineet ja rakentaneet suojukset edeltävänä sunnuntaina. Kerromme heille, että voivat seuran alueilla metsästää missä haluavat ja kaikille on varmasti tilaa, mutta on törkeää ja vastoin hyviä tapoja käyttää toisten tekemiä suojuksia ja vaadimme itselle ne. Ilmeisesti hyvät metsästäjätavat voivat joiltain puuttua. Toivottovasti he eivät käy toisten kyyhkyruokinnalla tai koe vieraiden kalanpyydyksiä, jos ensin ehtivät.

Puolen päivän jälkeen veli saa ensimmäisen tilanteen ja pudottaa haapanan. Ikävä kyllä haapana tippuu pidemmälle eikä ole mahdollisuutta paikata ja pääsee katoamaan. Itse pääsen pudottamaan toisesta tilanteesta ja jää rikkoutuu, en ole harjoitellut turhaan. Hyvä osuma ja Vilma etsii rantavedestä heinurin jääden tuijottamaan sitä viereiseltä kiveltä. Sen jälkeen teemme yhteistyötä ja veli haavoittaa, minä viimeistelen ja veljenpoika noutaa. Avauksen saalis on 3 heinuria. Hieman kolmen jälkeen lähdemme syömään mökille ja Leimu pääsee tutustumaan sorsaan minkä ottaa yllätyksekseni suuhun ja hieman noutaakin.

Iltalento sujuu hyvin, tilanteita riittää, mutta ampumaharjoitteluksi menee välillä. Pudotan haapanan, mutta pääsee uimaan vastapäiseen saareen turvaan. Aina kun ammun paikkausta, niin haapana ehtii sukeltamaan haulisuihkun alta. Isä tulee nopeasti veneellä paikalle, mutta haapana on ehtinyt piiloutua. Pudotan vielä kolme heinuria, joista ainoastaan yhtä joudun paikkaamaan. Hyvä iltalento. Yhdentoista jälkeen kuivattelemaan mökille. Isä on ottanut istualtaan uimatunteja ja jälleen nähdään paljonko vaatteet voivat imeä vettä…

21.8

Kello soi 4.00. Ei väsytä yhtään neljän tunnin yöunen jälkeen. Isä jää nukkumaan, kun lähden järvelle. Olen jo puoli viideltä paikalla ja odottelen hetken aamun valkenemista. Veneväylältä lähtee ensin 7 ja sitten 4 heinuria, mutta ampumamatka on liian pitkä. Sauvon passipaikkaan ja jään odottamaan. Ensimmäinen tilanne tulee nopeasti. Liipaisinsormijumppa on jäänyt tekemättä ja molemmat piiput lähtevät samaan aikaan ja sorsat saavat vain kunnialaukauksen. Lahden perään laskeutuu yksinäinen heinuri. Puolen tunnin päästä kuulen siipien räpinän ja odotan. Varmistin pois päältä, heinuri tulee matalalla, 10-15 metriä veden yläpuolella oikealta puolelta ohitseni. Ensimmäinen laukaus ohi, kiihdytys ja toisella pudotus! Vene nopeasti vesille ja sieltä löytyy vastapäisestä saaren heinikosta kuolleena. Muut nähdyt lentävätkin jo liian korkealla ja liian kaukana.

Iltalennolla pidämme venejahdin. Kiertelemme rantoja vuoroin perään soutaen isän kanssa. Käymme tarkistamassa joen yläjuoksun, joka on rehevä ja vesilätäköitä täynnä. Määränpäässä heinureita hyppii ilmaan tasaiseen tahtiin 6 kappaletta, joista yhtä uskallan ampua, mutta turhaan. Ohi menee. Ehkä hyvä niin, sillä hakumatka pohjattomassa jokamudassa olisi voinut olla hikinen. Illalla passissa saan yhden mahdollisuuden ja pummaan komeasti.

22.8.

Nukun aamulla. Isä lähtee tänään kotiin ja illalla tulevat molemmat veljeni Mika ja Kai iltalennolle sekä veljenpoika Kim. Mika tuo mukanaan Leimun mökkeilemään. Isä on jättänyt minulle metsästyksenjohtajan vakanssin ja pääsen sadistisesti toteuttamaan sitä veljiini Kun Mika ja Kai ovat päässeet passeihin, niin lähden veneellä rannasta sauvomaan heitä kohti. Veneväylän ahtaimmasta kohdasta selvittyä heinuri rääkäisee ja hyppää ilmaan. Lentää suoraan kohti Mikaa, mutta kääntää lopuksi suunnan Kain puoleen. Mika ampuu kerran ja pumppu jumittuu, Kai pudottaa toisella laukauksella komeasti. Pääsen heidän luo ja kahvitellessa heinuri laskee samaan paikkaan, mistä edellinen lähti. Kierrän veneellä saaren ja kun lähenen laskeutumispaikkaa otan haulikon kainaloon. Sauvon yhdellä kädellä rauhallisesti ja edestä 20 metrin päästä hyppää heinuri ilmaan. Sen muistan, että ammuin, mutta en sitä miten se tapahtui sillä näin vain kuinka heinuri putosi samantien. Joudun kiertämään osmankäämipusikon, että pääsen lähelle pudotusta. Vedän venettä perässä viimeiset 10 metriä ja löydän pudotuspaikan. Ase luiskahtaa kokasta veneen pohjalle ja ui kroolia paatin pohjalla. Varmana hyvästä osumasta teen virheen ja alan etsimään heinuria. Puolen tunnin hikisen etsinnän jälkeen ei ole löytynyt mitään. Olen ollut liian hätäinen ja heinuri on karannut oman tohinani keskellä. Loppuillasta ei tule tilanteita enempää muuta kuin haulikon atomeiksi purkaminen, kuivaaminen ja rasvaaminen.

23.8.

Iltalento on hyvin hiljainen, yksi tilanne ja myöhästyn siitä pahasti, kun katse on eri suuntaan. Sorsat ovat tulleet varovaisiksi. Venerannassa astun rantaveteen ja jalka löytää ainoa pyöreän kiven ja luistaa siltä. Vene lähtee toisen jalkan alta ja kaadun kyljelleni rantaveteen. Käsipohjan jälkeen on vain iloinen, että oli muutenkin jo menossa mökille. Suvi on lämmittänyt saunan ja pesuvettä, joten vaatteet saa hyvin kuivumaan ja viileän veden tunnun huuhdottua iholta.

24.8.

Leimun treenauspäivä. Veneharjoittelua ja saaren hakeminen, jos löytyisi treenilintu. Veneessä Leimu käyttäytyy hienosti ja Suvi pääsee yllättävän vähällä. Saareen päästyä Leimu hakee tasaisesti koko saaren ja löytää heinurin siipisulkia ja luujäänteet. Kanahaukka on herkutellut haavakolla. Tähän iltaan loppuu sorsastusloma. Ensi perjantaina olisi vielä tarkoitus mennä iltalennolle.

Uusia kokemuksia tänä vuonna oli paljon. Alla oli aktiivinen sportingammunta. Ammuin sitä aika paljon kesäkuun lopusta sorsastukseen. Harjoituksen huomasi, että kun osui, niin osui kunnolla. 8 pudotuksesta oli 5 tappavia, yksi siipirikko haapana, yksi veteen paikattu heinuri ja yksi mysteeri. Ensimmäistä kertaa käytin päällekkäispiippuista aseena ja panoksena oli Clever Mirage Tung-shot 3mm haulilla ja hyvin toimi. Supistajina oli parannettu sylinteri ja puoli suppea. Pisin ampumamatka, jolta pudotin oli 40-45 metriä. Paljon ensimmäisä kertoja oli, sillä nyt oli myös kasvohuppu ja kuulevat suojaimet. Molemmat olivat erinomaisia passimetsästyksessä. Paras esimerkki on 15 metrin korkeudella veljen päälle lentänyt korppi, joka huomasi vasta päänliikkeestä veljen. Nautein joka hetkestä ja toivon, että ensi vuonna voisin ottaa saman uudestaan. Silloin toivottavasti päättyy koirattoman miehen helvetti ja saadaan puolihullu metsäverinen saksanseisoja Leimu mukaan sorsalle. Nytkin voisin väittää, että repussa olisi kaksi sorsaa enemmän koiran avulla.

Ja katse kohti metsäkanalintuja…

Ei ne Juhan ampumaharjoittelut nyt ihan turhia kenties ole olleetkaan. Tänään osrsastuksen avauksessa Juha sai alas 1,5 lintua. Puolikas siitä syystä, että kyseessä oli Juhan ja hänen veljensä yhteistyössä alas ampuma lintu.  Leimukin sai sitten tänään ensi kosketuksensa sorsaan, kun miehet palasivat metsältä. Olihan Leimu ensin nuuhkinut, ja ihmetellyt, että mikä se sellainen on, mutta pienen härnäyksen jälkeen jo sorsaakin oli  kuulemma pidetty nätisti suussa. Siitähän isäntä oli ollutkin jo ihan tohkeissaan. Suunnittelee jopa ottavansa sorsastuksen aikana, loppu viikosta, Leimua mukaan järvelle, siten kylläkin, että isännällä ei ole asetta mukana, mutta muulla porukalla tietenkin on.Tällä hetkellä Leimu onkin emäntänsä kanssa kotona Ulvilassa, kun isäntä on edelleen metsällä. Isäntä ei mökiltä palailekaan ennen viikonloppua. Leimukin palaa takaisin sorsastusmaisemiin perjantaina ja lauantaina onkin sitten jo koko perhe koossa ja nauttimassa yhteisestä vapaapäivästä/metsästyksestä.Sitten, jotta ei vallan unohdettaisi tämän blogin toista tähteä, niin pitää kai hieman kertoa toisestakin ”lintukoirastamme” J Eihän tuo meidän Vilma nyt tietenkään tassujaan kauhean mielellään kastele, mutta on sitä jo edellisenä vuonna opittu, että kyllä se sorsankin etsii, vaikka ei niin sorsista muuten pidäkään.