Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Olimme Leimun kanssa eilen Hämeenlinnassa mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttelyssä. Toisin kun edellisessä kirjoittelin, niin nuorten luokassa ei nyt ollut ihan 70 koiraa, vaan siinä oli kaikki muutkin luokat, paitsi junnut ja veteraanit. Heräsimme lauantaina siinä klo 4 aikoihin aamuyöllä, laitoimme kamat kasaan ja lähdimme matkaamaan kohti Hämeenlinnaa. Internetin karttaohjelman mukaan matkaan kuluisi noin 3 tuntia, mutta koska liikennettä ei juurikaan ollut ja kesärajoitukset, niin matkaan ei mennyt juurikaan paljon kauemmin kuin 2 tuntia. Olimme siis paikalla jo klo 7, vaikka oli tarkoitus olla perillä vasta klo 8. Siinä sitten käytiin pienellä lenkillä ja oleiltiin autolla, levättiin. Juha oli flunssassa, joten jaksaminen ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta onneksi meillä emäntä näyttää koiran, joten siinä mielessä ei ollut ongelmaa.

Kahdeksan aikoihin sitten mentiin näyttämään rekisteri- ja rokotuspaperit, jotta päästiin näyttelyyn. Kehä alkoi klo 9.00, mutta meidän vuoro oli vasta puolenpäivän jälkeen, koska ensin piti käydä läpi kaikki urokset. Nuoria narttuja esitettiin n. 10 kpl.

Leimu sai saksalaiselta tuomarilta arvosanan NUO EH. Arvostelu tuli saksaksi, mutta vapaasti suomennettuna se meni jotensakin näin: “Tasapainoinen koira, silmät keskiruskeat, purenta kunnossa, hyvä pää, erittäin kaunis ylälinja, mutta liikkeessä rauhaton. Erittäin hyvä alalinja, takakulmaukset hieman kevyet. Edestä ja takaa hieman kapea.”

Leimu toimi näyttelyssä kuin unelma, mitään vaikeuksia ei ollut juuri missään kohtaa. Ei edes siinä, kun tuomari tarkisti hampaat (ja ruokatorven, koska niin suureksi suu avattiin ja tarkkaan katsottiin). Tämä oli nyt ensimäinen tuomari, joka ei lainkaan sanonut mitään ylimääräisestä hampaasta. Tiedä sitä sitten. No kasvattaja lupasi tarkistaa asian sitten jossain vaiheessa, kun seuraavan kerran nähdään

Kun sitten oltiin oma arvostelu saatu, odotimme vielä että kaikki sileäkarvaiset saatiin arvosteltua, jotta päästiin esittäytymään vielä kasvattajaluokassa. Siellä Pitkäsaari tuli neljänneksi. Esittäytymässä oli 3 L-pentuelaista: Leimu, Taika ja Penni sekä pitkäsaaren Essi. Koirien esittäminen tuossa päivän päätteeksi ei onnistunut ihan niin hyvin, kuin olisi voinut, koska koirat olivat erittäin väsyneitä. Leimukin meni aina mahdollisuuden saatuaan maaten. Kaiken kaikkiaan näyttelystä jäi hyvä maku, mutta seuraavaan näyttelyyn mennään kuitenkin vasta ensivuoden puolella, kun Leimun lihakset ovat kehittyneet kunnolla. Eiköhän silloin olla jo ERI-kunnossa

P.S. Onnittelut kaikille Leimun sisaruksille hyvästä näyttelysuorituksesta ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!

Lopuksi vielä muutamat kuvat:

Askel on keveä, kun vihdoin päästiin kehään.

Kaikki sujui todella hyvin. Seisomassakin pysyttiin todella hyvin.

Hämeenlinnassa on tuolloin erkkari ja ollaan sinne menossa. Tänään tuli näyttelylaput postissa, siinä kun sitten luki että nuorten luokka, niin paniikki iski.. Huomasin vasta, että olisi voitu ilmoittautua jun-luokkaan, koska Leimu on alle 18 kk vielä kesäkuussa.. No kyllä se tietenkin nuorten luokkaankin ikänsä puolesta sopii

Leimu menee erkkarissa nuorten luokkaan, kun emäntä on ilmoittautuessaan niin laittanut Mutta ei se haittaa, on Leimu sentään silloin jo melkein 17 kk.. Ainoa mikä vain harmittaa on se, että jun-luokassa on yhteensä 36 koiraa, kun nuorten kehässä 70.. Sieltä ei välttämättä päästä kovin nopeasti pois, koska vaikka show onkin drive in, niin jos menee liian hyvin, niin joutuu jäämään odotamaan..

Toinen asia, mikä mietityttää on se, että edellisessä näyttelyssä tanskalainen tuomari sanoi, että saksalaiset tuomarit eivät useinkaan pidä hyvänä, että koiralla on se yksi ylimääräinen hammas.. No virhehän se ei ole, mutta kuitenkin.. Ja nuorten luokkaa arvostelee juuri saksalainen tuomari nimeltään Klaus Meinert.

Mutta todellakin, me nyt sitten olemme erkkarissa esiintymässä ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Pitää vain toivoa, että kaikki sujuu hyvin. Mitään hätää ei ole, kunhan Leimu vaan käyttäytyisi niinkuin pitää. Toisaalta ei se voi kauhean paljon huonommin käytöksen puolesta mennä, kun Raumalla juoksujen aikana olleessa näyttelyssä.

Lisätietoja näyttelystä sitten näyttelyn jälkeen. Ehkä jopa tulee kuvia..

Tuomarina Theo Leenen Belgiasta. JUN EH, JUK 3
Arvostelu: 16 months old, square in outline, correct feminin head, eyes dark enough, well set ears, complete scissors bite, good neck & shoulder. Could be little stronger in back, well angulated front, could move better angulated in stifull. Good bone, feet & pastern, moving well.

Abouttiarallaa suomennettuna: 16 kuukautta vanha, ulkolinja neliön mallinen, oikeanlainen naisellinen pää, silmät tarpeeksi tummat, hyvin asettuneet korvat, täydellinen leikkaava purenta, hyvä niska ja hartia. Voisi olla voimakkaampi takapää, hyvät etukulmaukset, tämä lause on täyttä mystiikkaa meille: could/should move better angulated in stifull. Hyvä luusto, jalat ja välikämmenet, liikkuu hyvin.

Auttakaa meitä suomennoksen kanssa te, jotka tiedätte paremmin näyttelyenglantia.

Näyttely meni juoksuista huolimatta hyvin ja Leimun käytös kehässä oli aika lailla vaihtelevaa hienosta esiintymisestä haukkumiseen ja pomppimiseen paikallaan EH oli hieno saavutus ja seuraavaksi esiinnymme erkkarissa. Silloin on onneksi juoksut ohi ja Leimun pitäisi kuunnella taas paremmin ohjaajaa. Kilpailuluokan kolmostuloskin oli hieno juttu.

Onnittelut Penni-siskolle hyvästä menestyksestä

Autossa odotellaan näyttelyn alkua

Käännöksissä sai tosissaan kantata

Arvostelu käynnissä

Tyytyväisiä sijoitukseen, seuraavana on ERI luvassa, kehitys on ollut nousevaa

Niinpä niin.. Pääsiäisen aikoihin Leimu laihtui aika reippaasti, vaikka ruokaa saikin melko paljon ylimääräistä.. Nyt sitten ollaan yritetty saada Leimua näyttelykuntoon. Vaikka kasvattaja oli sitä mieltä, ettei se ole vaikeata, mutta täytyy kyllä myöntää,ettei se kauhean helppoakaan ole Leimun ollessa kyseessä.. Leimu liikkuu päivän aikana todella paljon ja nyt kun juoksut on, niin ruokakaan ei ole maistunut siten, kun olisi toivonut. Siis kyllä Leimu syö, mutta jättää aina välillä jopa syömättä ruokansa.. Edelleenkään Leimu ei ole normaali kaiken syövä saksanseisoja, vaan välillä ollaan oikeasti nirsoja, normaali ruoka ei meinaa kelvata, vaikka saakin jauhelihaa ym. ruoan seassa..

No, pitää toivoa, että Leimu on kuitenkin saanut tarpeeksi lihaa luittensa ympärille, yritetty on ainakin kovasta ( pari kertaa päivässä ruokaa, molemmila kerroilla maha täyteen ja niiden lisäksi vaikka minkälaisia makupaloja ja ruokaa) Onneksi ei sentään enää noi selkärangan nikamat tunnu, niinkuin pahimmassa vaiheessa (YÖK!). Mutta ei kai sille voi mitään, jos koira kuluttaa niin kauheasti, että tuntuu ettei mikään riitä. Nyt ollaan syötetty ihraa ruoan seassa, että tulisi senttejä ja kai niitä joitakin on tullutkin..

Toinen ongelma koskien näyttelyä on se, että tuomarina on tanskalainen ja Leimulla on juoksut. Pitäisi vissiin kertoa sille, että Leimulla on juoksut.. Koitin katsoa sanakirjasta ja siellä oli käännetty term of maturity.. No tiedä sitä nyt sitten, eiköhän se tästä mene jollakin tavalla.. Vielä kun itse jaksaisi juosta kehää ympäri..

Viime viikonloppuna harjoiteltiin kotosalla, tossa pihatiellä.. Laitoin Leimulle näyttelyhihnan kaulaan ja pyysin Juhaa katsomaan onnistuuko hyvin. Hihnan vaihtuessa lenkkeilyhihnasta näyttelyhihnaan Leimu meni heti istumaan auton takakontin eteen.. Niinpä niin, eihän näyttely nyt tietenkään koskaan kotona ole ollut Hyvin oli ehdollistettu siihen, että näyttelyyn mennään autolla..

Suostui Leimu toimimaan ihan hyvin kotipihassakin ja juoksemaan postilaatikoiden ympäri emännän juoksuttaessa. Kaikki sujui hyvin, jopa isännän siirtyminen Leimun editse katsomaan toiselta puolelta miltä seisonta-asento näyttää, ei häirinnyt. Luottavaisin mielin siis lauantaina näyttelyihin tältä osin. Kunhan emännän kunto ei lopu kesken

Jäimmekin kotiin vaikka piti olla mökkiviikonloppu. Isännän jäädessä siivoamaan nurkkia, lähdin Leimun kanssa Harjunpään koululla olleeseen mätsäriin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja emännällä ja Leimulla oli kuuma. Koiria oli isojen luokassa 22 ja ne jaettiin kahteen ryhmään. Leimu pääsi vaihteeksi sinisiin ja sijoittui ensimmäiseksi. Seitsemän euron osallistumismaksulle tuli siis vastinetta. Lisäksi BIS-kehässä Leimu oli viides. Nyt on tullut treenattua näyttelyitä varten ja Leimun jalatkin alkoivat pysymään paikallaan käsin siirtämisen jälkeen! Sain vinkkinä, että koira pitää esittää loppuun asti. BIS-kehässä olisi voinut käydä paremmin, mutta Leimulla oli siinä vaiheessa tosi tylsää ja meno oli kenguruluokkaan sopivaa. Rauman näyttely odottaa ensi kuun lopulla.
Ps. Västäräkkiä seistiin eilen. Liian vähän tosin syötävää…

Tuomari Leni Finne:  Koko 59 / JUN H

”Oikeat mittasuhteet. Sopiva luusto. Seistessä takakorkea. Hieman ujo. Hieman voimakkaat kulmakaaret. Pyöreät silmät, jotka saisivat olla tummemmat. Hyvä kaula. Niukka eturinta, niukahkot etukulmaukset. Ikään riittävä rintakehä. Saisi olla tiiviimmässä kunnossa. Hieman jyrkkä lantio. Riittävät takakulmaukset. Melko pitkät käpälät. Hyvä karva. Askel voisi olla tehokkaampi.”

Meidän omasta näkökulmasta: Kyllä oli ahdasta. Matchshow:n  rentous ja hauskuus ei oikein ollut läsnä virallisessa näyttelyssä. Oma kehä oli tosi pieni. Monelle kävi niin, että kun pääsi juoksu rytmiin, piti jo pysähtyä. Yleisöstä osuva kommentti oli, että seisojahan menee tuon kehän kahdella loikalla.

Hyvää oli Leimun käytös. Alkuoutouden jälkeen, vieraat koirat eivät häirinneet ja käyttäytyä osattiin. Välillä tylsyys iski kehän laidalla, niin piti käydä kävelemässä pieni kierros ja siellähän oltiin kuin sillit purkissa. Aikamoista hermotreeniä koirille. Ja eikös H:lla pääse  jo metsästyskokeisiin…

Meillä seuraava näyttely on toukokuussa Raumalla ja sitten Erkkari. Näillä eväillä mennään ja toivottavasti seuraavalla kerralla on tilaa hengittää

Kyllä on ollut vaikeaa päästä harjoittelemaan näyttelyjä muualla, kuin kotona. Aina kun on lähimaastossa ollut match show, olen ollut töissä tai sitten jossain muualla, kuten Lapissa… Mutta tänään oli sitten match show Porissa Koivulan kentällä, mihin päästiin Leimun kanssa osallistumaan. Kyllä oli kivaa!!!

Mitä nyt Leimu siellä odotellessa hieman meinasi pitkästyä aina välillä, mutta aivan kun Leimu olisi tiennyt, että “kehän” sisäpuolella kuuluu käyttäytyä ja totella emäntää. Kyllä meinaan meni niin hienosti tuo vierellä juokseminen, eikä seisomisessakaan ollut juuri moitittavaa, kotona vaivannut istumaan meno pienen seisonnan jälkeen oli onneksi vallan unohtunut.

Ainoa asia, mikä harmittaa oli se, että kamera pääsi unohtumaan kotiin, eikä Juha näin ollen saanut ikuistettua meidän ensimmäistä hienoa näyttelykokemusta. Mutta kaikki meni siis paljon paremmin kuin osasin odottaa, paljon on kyllä parannettavaakin meillä molemmilla ( minulla ja Leimulla) mutta kaiken kaikkiaan todella hyvin meni, siitä todisteena isojen koirien sinisen ryhmän toinen palkinto. Kuvat on otettu meillä kotona, mutta hienosti se Leimu jaksoi vielä poseerata isännän ja emännän mieliksi Pitkästä aikaa rauhallinen seisoja kotona, kun ei Leimua voi edelleenkään vielä juoksuttaa niin paljoa, kuin tarvitsisi koska jalkaa edelleen välillä aristetaan.

Kyllä toi näyttely vaan on aika rankkaa niin koirille, kun ihmisillekin.. Itse ainakin olin puoli kuollut, kun näyttely oli ohi, koska tuomarilla oli vaikea päättää, kuka tulisi ryhmän ensimmäiseksi. Jouduimme siis juoksemaan kehän ympäri useampaan otteeseen Leimu tietenkin tykkäsi siitä juoksemisesta, mutta emännälle olisi voinut pienempikin kierroslukema riittää. Väliajalla ja aluksi meillä oli onneksi mukana köysinarupallo sekä reippaasti makupaloja. Narupallolelulla leikkiminen auttaa hyvin siihen, että Leimu pysyy kontaktissa, eikä ole niin kiinnostunut ympärillään olevasta hyörinästä. Leikkiminen vei hyvin myös pois ylimääräistä energiaa, mitä Leimulla oli etenkin aamupäivällä paremmin kuin hyvin. Siitä oli myös mielestäni apua, kun olimme hyvissä ajoin ilmoittautumassa ja Leimu ehti tottua suureen koiramäärään vähitellen. Iloinen olen siitä, että Leimu ei onneksi missään vaiheessa laittanut häntää koipien väliin vaan katseli uteliaasti kaiken kokoisia ja näköisiä koiria.