Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Helsinkiin lähtemiseen on enää muutama hassu tunti aikaa. Viimeinen ilta ilman seisojaa alkaa olemaan loppupuolella. Vielä olisi muutama asia hoitamatta, mutta muuten alkaa olemaan homma hanskassa. Jauheliha on sulamassa ja riisi pitää vielä keittää huomiseksi. Kaupasta pitää käydä hakemassa raejuustoa ja piimää, vihdoin saan jonkun kaverin, joka pitää myös noista todennäköisesti

Vilmakin kuunteli pää kallellaan hölmistyneenä, kun kerroin sille, että huomenna tulee sisko kotiin. Itsellä alkoi puolentoistaviikon loma ja kun palaan töihin, niin Suvi jää viiden päivän vapaalle eli Leimun pitäisi ehtiä tottua moneen kahden ja puolen viikon aikana, kun jompikumpi on koko ajan kotona. Ensiviikolla pitäisi olla Suvin töiden puolesta mahdollisuus käydä mökillä nukkumassa yksi yö ja näyttää Leimulle tuleva jahtimökkimme. Riemastuttaa ajatella, että ensi syksynä lähden sieltä kanalintujahtiin Leimun kanssa. Ennen kaikkea siellä on ympärillä tilaa temmeltää. Ei ole autoteitä tai naapureita lähellä.

Nyt on parasta mennä hoitamaan illan työt loppuun, että Leimun on hyvä tulla. Kirjoittelemme tänne, kun vain Leimulta ehdimme.

Luotettavista asiantuntijalähteistä olemme saaneet tarkasti seulottua tietoa, vikkeläliikkeisen ja energisen Leimu-seisojan rantautumisesta Länsirannikolle, tarkemmin satakuntaan. Leimun odotetaan iskevän pahiten pieneen Ulvilan kaupunkiin. Ulvilan kaupungin hallituksen hätäkokouksessa on myönnetty ja tullaan anomaan lisää hätävaroja valtiolta kenkien, huonekalujen ja housunlahkeiden uusimiseen.

Leimun odotetaan heikkenevän pieniksi hetkiksi päivän aikana, mutta kiihtyvän nopeasti tarpeen tullessa tornadon vauhtiin. Ihmisiä pyydetään pysymään sisätiloissa Leimun ulkonaliikkumisen aikana.

Yleiseen paniikkiin ei ole aihetta, sillä paikalle on lähetetty Leimun erikoistorjuntajoukot. Heidät on varustettu lenkkihihnalla, puruluilla, siankorvilla, solmuleluilla ja muilla moninaisilla erikoistyökaluilla. Erikoistorjuntajoukot tulevat mahdollisuuden tullen siirtämään Leimun haja-asutusalueen ulkopuolelle energialatauksen purkamiseksi.

(Hei meille tulee ihan oikeasti seisoja… Ja aika pian… Siis OIKEA seisoja… Eikä sellainen pönöttäjä kuin tuleva isäntänsä)

Tänään on sunnuntai. Viimeinen viikko ilman seisojanpentua, sillä torstaina käymme hakemassa Leimun kotiin Eijan ja Pekan hyvästä huomasta. On hienoa saada saksanseisojan alku ihmisiltä, jotka harrastavat kaikkea muuta kuin pentutehtailua. 

Kaikki alkaa olemaan kohdallaan. Ruokabaari odottaa enää petsin kuivumista ja lakkausta. Toivottavasti tuli tarpeeksi lujarakenteinen, että kestää Leimun ryntäykset ruokakupille Hihna ja sänky sekä isot puruluut on hankittu, ettei sohvia tarvitse ihan niin innolla kalvaa kuin Eijan ja Pekan luona. Odottelen muuten edelleen laskua kauhuissani siitä nojatuolista  Ruokaa taitaa olla puoleksi vuodeksi ja muuta kivaa purtavaa.

Itseään tuskin pystyy ihan täysin valmistamaan seisojan tulemiseen, mutta asenne on kohdallaan ja kumpikaan ei luule, että Leimusta kasvaa ilman omistajien vaivaa upea koira. Yhteiset pelisäännöt on sovittu ja kaikki opettaminen tulee tapahtumaan metsästyskäyttöä silmällä pitäen. Eniten jännittää Vilman ja Leimun yhteensopeutuminen, koska ne tulevat olemaan paljon yhdessä muun muassa mökillä.

Ja pian jälleen ei tunnu yksinpuhuminenkaan niin tyhmältä, kun on Leimu kuuntelemassa Andyn kotiväki olikin jo laatinut meitä varten muistilistan, mistä saadaan luntattua, että mitä piti tehdä ja missä.

Ps. Linkkilistaan on lisätty kaksi uutta linkkia eli Pitkäsaaren Loitsu “Penni” ja Pitkäsaaren Lucas “Andy”.

Nyt se sitten on alkanut, ei lasketa öitä ja päiviä jouluun, vaan siihen, koska saadaan Leimu kotiin. Eilen töistä päästessä oli todella mukavaa, kun Vilma oli meillä hoidossa. Pitkästä aikaa töistä tullessa oli iloinen hännän heilutus vastassa ovella, kun saapui töistä. Silloin sitä oikein huomasi, kuinka paljon sitä onkaan kaivannut koiraa

Tuli sitä sitten eilen laskettua jo, kuinka monta yötä pitää vielä nukkua, ennenkuin käymme hakemassa Leimun kotiin. Täytyy kyllä myöntää, että eilinen tulos, 11 yötä jäljellä, tuntui aika pitkältä ajalta. En kyllä yhtään ihmettelisi, vaikka se edellinen yö menisi hyvin pienillä yöunilla, ja hakisimme Leimun jo hyvissä ajoin aikaisin aamulla

Taidamme olla molemmat Juhan kanssa niin koiran kipeitä, että lähtö kohti Leimua voi alkaa silloin torstaina jo aamuyön tunteina Kauheasti on kaikenlaisia suunnitelmia ja ajatuksia, mitä olemme suunnitelleet, kunhan vain saamme Leimun kotiin. Tärkeimpänä on varmaankin se, että olemme suunnitelleet ensimmäiset pari viikkoa siten, että Leimun ei tarvitse jäädä yksin kotiin. Yksin olemiseen opettelulle jää siis suht hyvin aikaa. Onneksi myös Vilma asuu melko lähellä, ja Leimua voidaan tulla ruokkimaan ja käyttämään pihalla tarpeen tullen, vaikka olisimme Juhan kanssa samassa vuorossa töissä.

Viime lauantaina oltiin katsomassa kuinka kovasti Leimu on kasvanut ja kyllähän se oli. Touhua alkoi olemaan jo mukavasti ja kiire oli katsella paikkoja ja tutustua meihin. Leimu oli rohkea ja ennakkoluuloton ja tuntui viihtyvän meidänkin sylissä rapsutettavana. Taitaa tulla meille sopiva.

Sosiaalistumaan päästyään Leimu tietenkin kävi ensin tyhjäämässä rakon Iitan sängylle ja sen jälkeen maailmaa tutkimaan. Kiva oli kiertää pitkin olohuonetta ja nuuhkia paikkoja. Solmulelu aiheutti jonkinasteista takeltelua kulkemisessa, kun tuppasi sotkeentumaan pieniin tassuihin. 

Sitten Pekka kävi hakemassa ison aarteen pakkasesta, linnun siiven. Iita oli heti halukkaana paikalla, valmiina näyttämään Leimulle, mitä sille pitää tehdä. Muutaman Pekan kehotuksen jälkeen Iita ymmärsi jättää Leimun tutustumaan rauhassa siipeen. Hetken päästä jo roikkuikin höyhen suupielessä ja tuhoaminen oli pääsemässä, niin hyvään vauhtiin, että oli parempi pistää siipi odottamaan treenejä.

Kiitokset myös Itäkeskukseen Suomen suurimmalle Mustille ja Mirrille hyvästä palvelusta ja siitä, että jaksoitte kahta melkein päättämätöntä pennun odottajaa. Saimme vihdoin ja viimein kaikki tärkeimmät koiratarvikkeet uusista kynsileikkureista sänkyyn. Kynsileikkureita piti heti testata Vilmaan ja paremmat olivat kuin entiset käsitellä, sopivan näppärät.

Maaliskuun 13. päivä lähenee ja pentukuume on alkanut vaihtumaan Leimukuumeeksi. Kaiken pitäisi alkaa olemaan mallillaan, ruokabaarin osatkin on jo valmiina. Pitäisi vain vielä jostain löytää kuviosaha, että saisi viimeisteltyä. Leimu ei sitä varmaan heti tarvitse, ellei sitten saa tässä kahdessa viikossa jotain erikoista kasvupyrähdystä.

Olihan ne muutkin pennut nättejä, mutta Leimu ratkaisi oikestaan jo syntyessään, että siitä tulee meille metsästäjän alku. Alkuperäinen toiveemme oli ruskeapäistärikkö narttu ja eihän niitä syntynyt kuin yksi. Eija ja Pekka vielä varmistivat, ettei ensimmäiseksi seisojaksi tule hirveän vaikeaa tapausta Aikaa tosin tulee olemaan Leimulle, itse jään heti talvilomalle ja pääsiäispyhät kaupan päälle ja sitten Suvi on seuraavan viikon melkein kokonaan vapaalla ja television lähtölaskenta on alkanut, kaksi päivää jäljellä kaapelin katkeamiseen

Pitäähän sitä vielä laittaa muutama kuva lauantain vierailulta. Videotakin tulee, kun ehtii.

(Vaarallista rotua Kuva: Juha Hämäläinen)

(Hieman painia. Kuva: Juha Hämäläinen)

(Siskokset huilaavat. Kuva: Juha Hämäläinen)

(Sammumispisteessä. Kuva: Juha Hämäläinen)

Aika on onneksi mennyt siivillä ja Leimun luovutuspäivä lähenee kovaa vauhtia. Jälleen ensi lauantaina menemme katsomaan miten pentue jaksaa ja kuinka paljon Leimu on kasvanut viime näkemästä. Toivottavasti myös saamme vihdoin ja viimein koiratarvikkeet mitkä meiltä puuttuu, sillä täältä Porin eläinkaupoista niitä ei ole saatu yrityksistä huolimatta. Ehkä Mustin ja Mirrin olisi kannattanut keskittyä yhteen erinomaisen kaupan pitämiseen Porissa kuin kahden keskinkertaisen.

Hain tänään Leimulle jo ruokaakin valmiiksi Kennelrehun autosta. Naudan pentujauhelihaa, rustoluita, maksalaatikkoa, tummaa riisiä, naudan kuivalihaa ja lohiöljyä. Kuivamuona pitää vielä hankkia. Se pitää kyllä paikkansa, että koiran hankinnassa on muitakin kuluja kuin pentu itse Meidän täytyy tosissamme suunnitella lisäpakastimen ostoa, että saamme Leimun ruoat pakastimeen. Onneksi veljellä oli pakastimessa ylimääräistä tilaa ja saatiin väliaikaisesti ruoat kylmään, kun nämä rannikon pakkaspäivätkin ovat vähissä

Isoin osa koiran hankinnasta ja pitämisestä taitaa olla ruokapuoli. Nyt ollaan mietitty ja tuumittu miten alamme syöttämään Leimua, kun se meille tulee. Onhan meillä Vilma ennestään, mutta aiomme syöttää Leimua hieman erilailla kuin Vilmaa.

 Kuivamuonana todennäköisesti jatketaan samaa mitä Leimu saa jo Eijan ja Pekan luona (olisikohan ollut Pro Pac) ja siihen lisätään raakaa jauhelihaa tai muuta lihaa, piimää ja silloin tällöin raejuustoa, kalaa ja riisiä tai yrjölänpuuroa. Välillä annetaan raakoja naudanluita, jotka varmasti ovat Leimulle mieleen ja pysyvät hampaat kunnossa. Vierastamme jotenkin koirille tarkoitettuja Dentastixejä ja muita vastaavia, kun vielä luitakin on myynnissä. Tavallisia kuivatusta nahasta tehtyjä puruluita tietenkin annamme, koska pitää olla jotain mitä kalvaa, ettei kaikki kengät mene

 Kuivamuonaan liittyen tänään osui Prismassa eläintarvikepuolella X-tra -merkin koiranruokasäkki silmiin, jossa oli meitä järkyttävää tietoa: Sisältää lihaa! Meidän mielestä oli hirveän outoa, että koiralle annetaan lihaa, pääsee vielä makuun Tämä tosin taisi mennä samalle puolelle kuin Euroshopperin koiranruokasäilyke: Lihapaloja kastikkeessa, lihaa sisällöstä 4%.

Älkää huoliko, emme ole kiduttaneet Vilmaa moisilla pöperöillä, sillä Vilman ruokaan kuuluu naudanmaksaa, jauhelihaa, possunlihaa, naudanlihaa ja -luita ja lisänä Pedigree Adult -kuivamuona ja kaikkea vastaavaa herkkuja unohtamatta.

Kun häät oli juhlittu, ajatuksemme siirtyivät sunnuntaihin ja vierailuun Eijan ja Pekan luokse katsomaan pentuja. Tietenkin meillä oli erityisen hyvä syykin, sillä olemme tienneet jo reilun viikon kuka metsästäjän aluista tulee meidän perheeseemme.

Pekka tuli ulos meitä vastaan Hanen ja Iitan kanssa, että saimme pihalla rauhassa tutustua. Minä ja Suvi aloitimme tuttuun tapaan outojen koirien tapaamisen lahjomalla niitä koirankekseillä . Pian olimmekin jo tutustuneet ja livahdimme sisään Eijaan tutustumaan, sillä aikaa kun Pekka ulkoilutti Hanen ja Iitan.

Kun kaikki olimme takaisin sisätiloissa, niin Hane keksi, että mukanamme olevassa pussissa on ilmiselvästi muutakin heille kuuluvaa ja änkesi päänsä syvälle pussiin. Pitihän siinä nopeasti kaivaa possunkorvat esiin ja säästää Hanelta etsimisen vaiva. Pekka näytti Iitalla tiedottamista possukorvalle ja hyvin sujui . Sen jälkeen Iita omi Leimulle tuodun pyyhkeen ja kieriskeli sen kanssa omassa sängyssään ja kuljetti pitkin asuntoa. Niinhän sen piti mennäkin, siinä oli minun ja Suvin hajut ja nyt siihen tarvitaan Leimun kotipaikan hajut myös. Hane ja Iita olivat luonteeltaan sellaisia koiria kuin olimme toivoneetkin, kotioloissa rauhallisia ja ihmisystävällisiä sekä tasapainoisia. Kerrassaan upeita koiria.

Vastoin ennakko-odotuksiamme saimme sittenkin Leimun syliin. Leimu oli avannut jo silmänsä ja siinä sitten töllötettiin puolin ja toisin ja puhistiin. Lämpimältä ja pehmeältähän se jo yli kilonpainoinen Leimu tuntui käsissä. Pelkäsin vain, etten riko häntä Miten tässä nyt enää malttaa odottaa muutaman viikon, kun on saanut tehdä jo tuttavuutta uuteen perheenjäseneen. Siinä sylissä pitäessä tuumin Leimulle, että mahtaisitkohan viihtyä meillä. Toivotaan, että kaikki sujuu hyvin useammin kuin välttävästi

Kolmen tunnin visiitin jälkeen oli edessä vaikein osuus. Vielä piti lähteä kohti Ulvilaa ilman Leimua. Oli mukava tutustua Eijaan ja Pekkaan myös kasvotusten ja nähdä Hanen pentue kokonaisuudessaan. Nyt tiedämme, että emme tule olemaan Leimun kanssa yksin, kun tulee tilanteita, joissa sormi menee suuhun. Neuvoja on aina saatavilla ja nytkin saimme hyviä vinkkejä elämästä seisojan kanssa. Nyt vain odottelemaan ja hankkimaan loput Leimun tavaroista, niin eiköhän se siitä. Ja Vilma piti muuten aikamoisen ruumiintarkastuksen, epäili, että olimme käyneet vieraissa

(Ensimmäinen perhekuva. Kuva: Juha Hämäläinen)

(Ensiaskeleita. Kuva: Juha Hämäläinen)

(Pikku-Possu -asento. Kuva: Juha Hämäläinen)

(Suvin sylissä. Kuva: Juha Hämäläinen)

Nyt on rellestysvaatteet silitetty ja matkalaukku pakattu. Aamulla pitäisi lähteä kohti Helsinkiä, ensin viettämään häitä ja sunnuntaina katsomaan tulevaa perheenjäsentämme. Videokamera ja digikamera on ladattu virtaa täyteen, joten eiköhän sunnuntaina saada muutama päivitetty otos jälleen Leimusta sivuille. Laukkuun on pakattu sängyssämme pyörinyt Leimun oma pyyhe, jotta hieman saisi hajuarviota tulevista omistajistaan ennen luovutusta… toivottavasti ei hirveästi nyrpistä kuonoaan

 Kävin tänään koeampumassa haulikkoa. Aika hyvältä tuntui, mutta täytyy vielä tehdä uusintakierros, kun itselle kiekkojen heittäminen ja niiden ampuminen on vähän ylitse omien taitojen. Jos seuraavaksi saisi heittimen mukaan. Aika lähellä on suomalaisten ja venäläisten kehon rakenne pyssyn sopivuutta ajatellen. Pitää vain totutella erilaiseen varmistimeen, mitä omassa pumppuhaulikossa on.

Mutta kai sitä voisi nukkua muutaman tunnin ennen kuin lähtee ajamaan. Kello on taas päässyt livahtamaan eteenpäin salaa ja olisi mielellään ajat sitten ollut unten mailla.

 (Leimun ensikuvia. Kuvat: Pekka Harju/Eija Vainikainen)

Pian pitäisi saapua uusi pentu taloon. Leimu syntyi 21.1.2008 tuolla helsingin suunnassa. Näillä näkymin saamme ruskeapäistärikön nartun itsellemme. Pentumme elämän ensivaiheista voitte lukea kasvattajan omasta blogista www.hanukka.vuodatus.net. Ruokakupit on jo ostettu, sillä niille pitää itse tehdä korokkeet, koska emme alkaneet maksamaan 40 euroa rautalankavirityksistä, aikamoista riistoa, kun kupit maksavat 4-5 euroa kappale. Ja pentuhihna ja sitten tietenkin on läpi katsottu kaikki muut tarvikkeet mitä tullaan tarvitsemaan. Onneksi tässä on pari kuukautta aikaa hankkia niitä, että ehtii tuumaamaan rauhassa.