Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Hämeenlinnassa on tuolloin erkkari ja ollaan sinne menossa. Tänään tuli näyttelylaput postissa, siinä kun sitten luki että nuorten luokka, niin paniikki iski.. Huomasin vasta, että olisi voitu ilmoittautua jun-luokkaan, koska Leimu on alle 18 kk vielä kesäkuussa.. No kyllä se tietenkin nuorten luokkaankin ikänsä puolesta sopii

Leimu menee erkkarissa nuorten luokkaan, kun emäntä on ilmoittautuessaan niin laittanut Mutta ei se haittaa, on Leimu sentään silloin jo melkein 17 kk.. Ainoa mikä vain harmittaa on se, että jun-luokassa on yhteensä 36 koiraa, kun nuorten kehässä 70.. Sieltä ei välttämättä päästä kovin nopeasti pois, koska vaikka show onkin drive in, niin jos menee liian hyvin, niin joutuu jäämään odotamaan..

Toinen asia, mikä mietityttää on se, että edellisessä näyttelyssä tanskalainen tuomari sanoi, että saksalaiset tuomarit eivät useinkaan pidä hyvänä, että koiralla on se yksi ylimääräinen hammas.. No virhehän se ei ole, mutta kuitenkin.. Ja nuorten luokkaa arvostelee juuri saksalainen tuomari nimeltään Klaus Meinert.

Mutta todellakin, me nyt sitten olemme erkkarissa esiintymässä ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Pitää vain toivoa, että kaikki sujuu hyvin. Mitään hätää ei ole, kunhan Leimu vaan käyttäytyisi niinkuin pitää. Toisaalta ei se voi kauhean paljon huonommin käytöksen puolesta mennä, kun Raumalla juoksujen aikana olleessa näyttelyssä.

Lisätietoja näyttelystä sitten näyttelyn jälkeen. Ehkä jopa tulee kuvia..

Nyt on Leimulla vihdoin juoksut ohi ja päästiin pitkästä aikaa osallistumaan tokoiluun. Menin sinne vähän sillä mielellä, että katotaan nyt mitä tulee.. Leimu oli juoksujen aikana paljon tavallista mahdottomampi, eikä mistään tottelevaisuudesta aina ollut tietoakaan. Itselläkään ei virkeystason kannalta ollut mikään paras päivä, kun vietiin isäntä  viideksi aamulla Poriin, josta hän matkasi Ruotsiin työmatkalle. Mutta tosiaankin mentiin kun mentiinkin tokoilemaan.

Että olen tyytyväinen, että mentiin. Menimme paikalle jo hyvissä ajoin, kun ajattelin lenkittää Leimun siinä lähistöllä ennen tokoilua, saisi ainakin osan energioista purettua. Jaksaisi kuunnella emäntääkin Paikalla ei ollut loppujen lopuksi kun vain 3 koiraa emäntineen. Me Leimun kanssa olimme nuorimmat. Mutta treenit olivat mielestäni todella hyvät (en tiedä rippuuiko tokoilu tauosta, siitä että oli pieni ryhmä tms). Siellä sitten harjoiteltiin kaikenlaisia:

seuraamista kytkettynä ryhmässä ja vapaana yksitellen (vaatii hieman harjoitusta),

hyppyjä esteen yli (hyvin meni, vaikka ei olla harjoiteltu, onneksi Leimu on nopea oppimaan ),

paikalla makuuta ( tätä pitäisi harjoitella vielä paljon, jos menisi toko-kisoihin)

luokse tuloa (tämä sujuu erinomaisesti, paitsi että tulee niin kovalla vauhdilla, ettei heti muista istua )

Noutoa (Leimulla erinomainen nouto!!! Ei olla juurikaan harjoiteltu piiloitetun esineen noutoa, mutta sekin onnistui, kun kokeiltiin!!! nouto-käsky ja hieman käsi/kroppa-merkkiä mihin suuntaan. Leimu lähti kuin salama ja kun meni liikaa vasemmalle, korjasin ja palasi takaisin päin etsien. Kapula löytyi ja tuotiin lujaa vauhtia emännän eteen istuen suoraan eteen, siitä sitten istuen luovutus!!! Kyllä tiesin että Leimulla on hyvä nouto, mutta toi piiloitetun esineen nouto oli kyllä ihan paras! Etenkin, kun sitä ei olla harjoiteltu, ja itse en ole juurikaan tehnyt Leimun kanssa noutoja, enemmän isännän hommia)

Paljon muutakin tehtiin, mutta siis voi että meidän koira osaa noutaa hienosti! Emäntä oli erittäin tyytyväinen. Harmi vaan, kun isäntä ei ollut näkemässä, mutta minkäs sille mahtaa, että on rapakon toisella puolella Sunnuntaina luultavasti uudestaan tokoilemaan, silloin isäntäkin on paikalla, ehkä se haluaa myös tokoilla. Mutta näihin tunnelmiin.

Tuomarina Theo Leenen Belgiasta. JUN EH, JUK 3
Arvostelu: 16 months old, square in outline, correct feminin head, eyes dark enough, well set ears, complete scissors bite, good neck & shoulder. Could be little stronger in back, well angulated front, could move better angulated in stifull. Good bone, feet & pastern, moving well.

Abouttiarallaa suomennettuna: 16 kuukautta vanha, ulkolinja neliön mallinen, oikeanlainen naisellinen pää, silmät tarpeeksi tummat, hyvin asettuneet korvat, täydellinen leikkaava purenta, hyvä niska ja hartia. Voisi olla voimakkaampi takapää, hyvät etukulmaukset, tämä lause on täyttä mystiikkaa meille: could/should move better angulated in stifull. Hyvä luusto, jalat ja välikämmenet, liikkuu hyvin.

Auttakaa meitä suomennoksen kanssa te, jotka tiedätte paremmin näyttelyenglantia.

Näyttely meni juoksuista huolimatta hyvin ja Leimun käytös kehässä oli aika lailla vaihtelevaa hienosta esiintymisestä haukkumiseen ja pomppimiseen paikallaan EH oli hieno saavutus ja seuraavaksi esiinnymme erkkarissa. Silloin on onneksi juoksut ohi ja Leimun pitäisi kuunnella taas paremmin ohjaajaa. Kilpailuluokan kolmostuloskin oli hieno juttu.

Onnittelut Penni-siskolle hyvästä menestyksestä

Autossa odotellaan näyttelyn alkua

Käännöksissä sai tosissaan kantata

Arvostelu käynnissä

Tyytyväisiä sijoitukseen, seuraavana on ERI luvassa, kehitys on ollut nousevaa

Niinpä niin.. Pääsiäisen aikoihin Leimu laihtui aika reippaasti, vaikka ruokaa saikin melko paljon ylimääräistä.. Nyt sitten ollaan yritetty saada Leimua näyttelykuntoon. Vaikka kasvattaja oli sitä mieltä, ettei se ole vaikeata, mutta täytyy kyllä myöntää,ettei se kauhean helppoakaan ole Leimun ollessa kyseessä.. Leimu liikkuu päivän aikana todella paljon ja nyt kun juoksut on, niin ruokakaan ei ole maistunut siten, kun olisi toivonut. Siis kyllä Leimu syö, mutta jättää aina välillä jopa syömättä ruokansa.. Edelleenkään Leimu ei ole normaali kaiken syövä saksanseisoja, vaan välillä ollaan oikeasti nirsoja, normaali ruoka ei meinaa kelvata, vaikka saakin jauhelihaa ym. ruoan seassa..

No, pitää toivoa, että Leimu on kuitenkin saanut tarpeeksi lihaa luittensa ympärille, yritetty on ainakin kovasta ( pari kertaa päivässä ruokaa, molemmila kerroilla maha täyteen ja niiden lisäksi vaikka minkälaisia makupaloja ja ruokaa) Onneksi ei sentään enää noi selkärangan nikamat tunnu, niinkuin pahimmassa vaiheessa (YÖK!). Mutta ei kai sille voi mitään, jos koira kuluttaa niin kauheasti, että tuntuu ettei mikään riitä. Nyt ollaan syötetty ihraa ruoan seassa, että tulisi senttejä ja kai niitä joitakin on tullutkin..

Toinen ongelma koskien näyttelyä on se, että tuomarina on tanskalainen ja Leimulla on juoksut. Pitäisi vissiin kertoa sille, että Leimulla on juoksut.. Koitin katsoa sanakirjasta ja siellä oli käännetty term of maturity.. No tiedä sitä nyt sitten, eiköhän se tästä mene jollakin tavalla.. Vielä kun itse jaksaisi juosta kehää ympäri..

Viime viikonloppuna harjoiteltiin kotosalla, tossa pihatiellä.. Laitoin Leimulle näyttelyhihnan kaulaan ja pyysin Juhaa katsomaan onnistuuko hyvin. Hihnan vaihtuessa lenkkeilyhihnasta näyttelyhihnaan Leimu meni heti istumaan auton takakontin eteen.. Niinpä niin, eihän näyttely nyt tietenkään koskaan kotona ole ollut Hyvin oli ehdollistettu siihen, että näyttelyyn mennään autolla..

Suostui Leimu toimimaan ihan hyvin kotipihassakin ja juoksemaan postilaatikoiden ympäri emännän juoksuttaessa. Kaikki sujui hyvin, jopa isännän siirtyminen Leimun editse katsomaan toiselta puolelta miltä seisonta-asento näyttää, ei häirinnyt. Luottavaisin mielin siis lauantaina näyttelyihin tältä osin. Kunhan emännän kunto ei lopu kesken

Välillä mentiin taas teoriaosuutta. Tällä kertaa jatkettiin siitä, mihin viime vuonna jäätiin ja keskityttiin riistatyöhön ja niiden malleihin. Leimun kanssa ei olla myöhässä tästä, mitä nyt päässyt jahtaamaan lintuja, kun on törmännyt. Luentoa kuunnellessa mitään peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut, koska seisontaa ei ole ollut. Nyt sai jälleen itselleen keskittymisalueet, mitkä ovat pysäyttämisessä ja peräänmenon estämisessä. Mielenkiintoista oli, ettei koira tiedä peräänmenosta, jos koira on kasvatettu pennusta oikein. Ehkä sitten seuraava seisoja kasvaa vielä tarkemmin Tiivistettynä: Pennusta lähtien opetellaan, ettei mitään tarvitse jahdata ja ulkona ollessa aina kontrollin alla koira.

Noudolla palkitseminen oli myös aihealueena. Jos noutoa ei ole opetettu pakkonoudolla, sitä voi käyttää palkintona. Erikoinen lähtökohta oli myös tähän noutopalkintoon liittyen, että paljon passimetsästystä (varis-, kyyhky- ja sorsajahtia), joka valmistaa riistatyöhön ilman koiraa kuumentavaa seisontaa. Ajatuksena on avanssin jälkeinen toiminta. Tällaisen käsityksen sain itse: Koira on kasvatettu pienestä pitäen noutamaan, nouto on sille iloinen asia. Koira on ehdollistettu, että aina, kun jotain putoaa maahan, niin istutaan. Mikäli koira ei istu tai liikkuu istumisen jälkeen, palkintoa ei saa, vaan ohjaaja hakee itse linnun. Vaikutus riistatyöhön:  Koira seisoo -> avanssi -> jos koira liukuu linnun siivityksen jälkeen vaikka 20 metriä, mutta pysähtyy ja lintu on ammuttavissa, niin se pudotetaan -> linnun pudotessa maahan, koira istuu -> koiran ahneutta hyödyksi käyttäen liukuma lyhenee koko ajan, koska koira haluaa saada linnun mahdollisimman nopeasti. Tämä malli estää peräänmenoa ja paukkunoutoa. Oikeasta toiminnasta koiralla on palkintona linnun nouto.

Jos ei ole hyvä osumaan tai ei ole laillinen metsästysaika, niin voi käyttää kylmää lintua. Lintu siivittää -> koira pysähtyy -> ammutaan ilmaan -> heitetään kylmä lintu koiran etupuolelle -> jos koira pysyy paikallaan, niin nouto palkintona. Ja vielä yksi keino estää paukkunoutoa, pudotuksen jälkeen koira ei saa heti noutolupaa, vaan se otetaan sivulle muutaman metrin päähän ja siitä vasta noutolupa.

Näin käsitän Vakkerin Timon ohjeistuksen, mikä tällä hetkellä koskettaa eniten Leimua. Noudolla palkkaaminen on siinä mielessä mennyt haastavaksi, että Leimu kuumenee tosi paljon noudosta ja fasaanin noudon jälkeen pääsiäisenä damit eivät enää oikeastaan kiinnosta. Taavi on ainoa mikä kiinnostaa ja onneksi sillä voidaan jatkaa ehdollistamista pudotuksen suhteen. Kesän jälkeen nähdään mitä olen saanut aikaiseksi Lemun kanssa.

Ja se vielä muuten seisojien ohjaajille, niitä ei tarvitse opettaa seisomaan tai olla huolissaan seisomisesta, se on geeneissä. Pysäyttämisestä ja hallittavuudesta pitää olla huolissaan, koska se ei ole geeneissä. Ja tämä kaikki koulutus alkaa siitä hetkestä, kun pentu tulee taloon. Ei vasta “lapsuuden” jälkeen.
Tänä aamulla lenkillä tehtiin jollain tilitantille riistatyö, älysin ottaa 10 metrin liinan mukaan. Kunnon seisonta, samantien avanssi, räjähtävä lähtö ja käskystä paikka. Jippii! Tulipa sekava pätkä, mutta se kuvaa hyvin mitä eilinen koulutuspäivä teki isännän pääkopalle Ja tämä kaikki aivokaaos pitää vielä siirtää Leimulle.

Meillä odotellaan juoksujen alkua, merkkejä on ilmassa ja Leimun takapää turpoaa. Täällä on ollut tosi mahtava ilma, joten lähdimme jatkamaan vesityön kohdalla siitä, mihin viime kesänä jäätiin eli uimisesta.

Meille tuolta Ameriikasta tilattiin sellainen jännä noutosorsa, mihin voi injektioruiskulla pistää vesilintuhajustetta (kaikkea ne keksii). Leimu tykkää sen noutamisesta, joten sillä aloitettiin.

Tuuli oli meidän puolella, joten aloitimme heittämällä melkein rantaan sorsan ja teimme sillä tavalla pari noutoa.

Tämän jälkeen heitettiin n. 7 metrin päähän sorsa. Noutohalu oli hirveä ja Leimu vinkui ja raivosi turhautuneena, mutta uskaltautui pian veteen ja ensimmäisenä tehtiin tyylikäs koeajokaarros. Alku oli pärskimistä, mutta nopeasti tajuttiin, ettei sillä päästä parasta vauhtia, vaan tassut veden alle ja tasatahti.

Sorsa napattiin suuhun kerrasta ja varmasti, eikä sen kanssa ollut pienintäkään epävarmuutta.

Leimu ja Taavi tulossa rantaan. Luovutukset otettiin heti vesirajasta, ilman ylimääräisiä kikkailuja vielä.

Kyllä oli isännän ja emännän suut messingillä. Leimu kävi tekemässä kuraojassa kunniajuoksun, joten vielä jouduttiin pesettämään damin avulla Leimu lammessa ja hienosti noudettiin. Leimun veteen meno on varmaa nyt ja pieni pelko Leimulla veteenmenossa on tehnyt siinä mielessä hyvää, että rannalta ei hypätä vauhdilla, vaan veteen kävellään ja lähdetään uimaan.

Huomenna katsomaan Borista ja Nellaa sekä heidän omistajiaan ja viettämään ns. jälkivaput sinne.

Jäimmekin kotiin vaikka piti olla mökkiviikonloppu. Isännän jäädessä siivoamaan nurkkia, lähdin Leimun kanssa Harjunpään koululla olleeseen mätsäriin. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja emännällä ja Leimulla oli kuuma. Koiria oli isojen luokassa 22 ja ne jaettiin kahteen ryhmään. Leimu pääsi vaihteeksi sinisiin ja sijoittui ensimmäiseksi. Seitsemän euron osallistumismaksulle tuli siis vastinetta. Lisäksi BIS-kehässä Leimu oli viides. Nyt on tullut treenattua näyttelyitä varten ja Leimun jalatkin alkoivat pysymään paikallaan käsin siirtämisen jälkeen! Sain vinkkinä, että koira pitää esittää loppuun asti. BIS-kehässä olisi voinut käydä paremmin, mutta Leimulla oli siinä vaiheessa tosi tylsää ja meno oli kenguruluokkaan sopivaa. Rauman näyttely odottaa ensi kuun lopulla.
Ps. Västäräkkiä seistiin eilen. Liian vähän tosin syötävää…

Pääsiäinen tuli vietettyä melkein kokonaan mökillä. Pääsimme nauttimaan myös mahtavasta auringonpaisteesta, vaikka hieman myöhemmin kuin profeetat ennustivat. Leimun kanssa tuli puuhattua kaikenlaista ja tehtyä parin tunnin metsälenkkejä. Energiaa kului myös valtavasti veljen koiran kanssa remutessa, joten yöt ja illat olivat hyvin rauhallisia

Teimme fasaanilla noutoharjoituksia.

Alkulämmittelyn jälkeen Leimu jäi paikalleen odottamaan…

…kun menin kulman taakse heittämään fasaanin pöpelikköön.

Leimu istui hienosti ja odotti, että pääsee etsimään fasaania. Leimun nenälle se oli helppoa, koska vastatuuli toi samantien tuoksut nenään.

Luovutuksia ei otettu istuen ja kaikki ylimääräinen temppuilu jätettiin pois vielä aluksi.

Ja nälkäkin tässä hommassa tuli, joten piti tehdä hieman erilailla lammasta ja lohta

Yksin ei tarvinnut kypsymistä odottaa vaan aina, niin vaativa kulinaristi (lue:ahmatti) oli seuranani

Vatsa täynnä teimme myös pitkiä metsälenkkejä. Leimun haku on auennut kunnolla ja välillä oli pitkiä aikoja ettei tiennyt missä rekku viilettää. Onneksi kontaktia pidettiin säännöllisesti ja nautittiin menosta. Pysähtymistä vauhdista treenattiin aina sopivan tilaisuuden tullen ja se onnistui vaihtelevalla menestyksellä. Välillä käytiin, niin pitkällä, että täytyi pillillä tehdä pidempi luoksetulo ja vauhtia riitti siihenkin.

Sunnuntaina, kun jäimme kolmestaan, teimme vielä fasaanilla noutamista. Leimu oli tosi väsynyt ja sitä ei kiinnostanut noutaminen lainkaan eli ei noutanut. Jotta saimme onnistumisia teimme kädestä suuhun noutamista. En muuten ole vieläkään opettanut pidä -komentoa Leimulle

Tällä tavalla suurinpiirtein opetellut noutoa. Leimu istui, härnäämällä fasaanisuuhun ja tosi paljon kehuja

Toinen käsi leuan alle rapsuttamaan ja toisella koskettelemaan päätä ja rintaa koko ajan kehuen

Käsi kiinni fasaaniin, ei irti-käskyä heti, vaan vielä kehuja ja rapsutuksia leuan alla vapaalla kädellä.

Pehmeästi irti-komento ja fasaani jää käteen. Ideana on ollut pitää leuan alla olevaa kättä nostamassa päätä ylöspäin ja samalla rapsuttaa, jolloin ei pääse pudottamaan esinettä. Hirveästä määrästä kehuja uudella oudolla esineellä Leimu tietää tekevänsä oikein ja hyvin, kun esine pysyy suussa.

Ja sen jälkeen sai taas hyvällä omalla tunnolla nauttia auringosta

Maanantaina Suvi lähti Leimun kanssa mätsäriin ja sijoitus oli luonnonlasten puolella 2. sija Palkinnoksi tuli pokaali, vetolelu ja pieni pussi kuivamuonaa. Palveluskoiratuomari piti Leimun liikkeestä tosi paljon. Uusi vetolelu oli mieleinen ja sitä ei yritetty tappaa ensimmäiseen kahteen päivään…

Keskiviikkona kävimme tokoilemassa Satakunnan kanakoirakerhon kanssa ja Suvi ohjasi Leimua. Pienen jääräpäisyysajan ohi mentyä alkoi otetta löytyä ja maassakin pysyttiin paikallaan.

Välitunnilla oli helppo jo hymyillä, kun alkukankeus oli saatu karistettua.

Kasvattajamme Eija toimi myös nopeammin kuin kennelliitto ja soitti tokoilun keskellä ilouutiset. Leimun lonkkakuvaustulokset oli A/A ja 0/0! Meillä on fyysisesti terve saksanseisoja!

Tänään näytti myös tulleen postiin Ameriikan paketti, jossa on myös Leimulle pientä kivaa noutohökötintä, niistä lisää myöhemmin

Auringonpaiste on saanut ihmeitä aikaan isännässä ja emännässä, Leimu nyt on aina yhtä aktiivinen Pidentyneet päivät ovat siirtäneet meitä taas enemmän metsään koirapuistosta ja asioita mille opetettiin syksyllä pohjat, niin on alettu herättelemään eloon. Leimulle tärkein on tällä hetkellä pillillä istuminen/pysähtyminen ja sen mukana kaukokäskyt. Tuntuu vain ottavan kierroksia hirveästi, kun saa vapaana temmeltää.

Nyt viikonloppuna ollaan tutustuttu pakastekylmään lintuun. Outo oli kankea fasaani, joten saimme Leimun veljen isännältä Heikiltä hyviä neuvoja ja jätimme sen fasaanin lojumaan lattialle aina välillä. Kiinnostus oli kova, mutta suuhun ottaminen oli hankalaa. Pari päivää sitä tehtiin ja nyt tänään syödessä fasaani napattiin lattialta suuhun ja kannettiin pitkin asuntoa kehujen saattelemana. Saatiinpa vielä istuen luovutus. Fasaani meni tämän jälkeen jääkaappiin ja tänään illalla jatketaan ja siirrytään koko ajan kohti noutoa. Suu on edelleen yhtä pehmeä ja ote linnusta oli varma, ei siivestä tai päästä roikottamista.

Suvilta meni pyöräilykelit hetkeksi, kun roimautti 10 senttiä lunta maahan täällä meillä. Kerran pääsivät jo treenaamaan, joten eiköhän se siitä. Meillä on tässä vielä käytössä ihan panta ja hihna, jotta olisi parempi kontrolli Leimuun pyörän vierellä. Kun oikea paikka löytyy ja aletaan tosi toimiin, niin vaihdetaan valjaisiin.

Ja tulihan sitä nikkaroitua uudelle haulikolle aselaukku. Kamera vain pääsi unohtumaan, niin jäi vaiheet kuvaamatta, mutta laitan lopputuloksesta kuvan. Teko-ohjeita kaupataan sopivalla kostukkeella ja tilaustyönä teetettäessä saunapalkkio Veli toimi hyvänä apuna tekovaiheessa, kun oli itselle jo sellaisen väkertänyt. Mutta pitihän sitä vähän paremmaksi laittaa veljen plyyshiverhoilusta ja omaan tuli oikein viininpunainen tekonahka

Istuen luovutus ja kotiväki tykkää

Neuvottelu käynnissä miten toimitaan

Ja neuvottelutulokset seuraavassa kuvassa

Herkkä hetki

Winchester Select Sporting II ja saksalainen verhoilu

Perjantaina Leimulle oli varattu eläinlääkäri, mentiin ihan vaan rutiini lonkka- ja kyynärkuvauksiin. Siellä se sitten sai ensiksi rauhoittavan piikin, ja pienen taistelun jälkeen nukahti sinne emännän ja isännän jalkoihin. Sinne Leimu sitten jäi eläinlääkärin hellään huomaan n. tunniksi, kun isäntä ja emäntä kävivät välillä kaupassa. Takaisin kun päästiin, oli lonkkakuvat otettu ja Leimukin jo hieman kartalla.. Kun kuuli meidän äänet, alkoi häntä vispaamaan

Koska Leimu alkoi olla jo hieman tämän maapallon elämässä kiinni, päätettiin yhdessä lääkärin kanssa, ettei koira tarvise herätyspiikkiä.. Olipa kerrankin Leimu hiljainen pitemmän aikaa.. Kuvista eläinlääkäri sanoi, että mitään vikaa ei hänen mielestään ole. Odotettavissa on luultavasti hyvät tulokset kennelliitosta. Isäntä kantoi Leimun eläinlääkäristä autoon, koska jalat eivät vielä oikein kantaneet. Loppu päivä menikin hyvin rauhallisesti, vaikka illalla jo oltiinkin melko normaalin aktiivisia.

Lauantaina käytiin sitten tuossa lähistöllä olevilla pelloilla juoksuttamassa Leimua. Alkuperäisessa suunnitelmassa oli,että harjoiteltaisiin “kaukoja”, mutta ei siitä sitten tullut yhtään mitään, kun tuuli niin maan perusteellisesti, ettei pilli, saati ihmisen ääni kuulunut. No otettiin kuitenkin muutaman kerran ohjausta oikealle ja vasemmalle dummyjen kanssa. Noudot sujuivat taas hyvin. On se vaan, Leimu on kyllä pikkuinen “dummyhullu”. On noudossa vauhtia ja silmissä kauhea into, kun tietää että pääsee noutamaan..

Tänään, sunnuntaina isäntä sitten menikin testaamaan uutta pyssyään radalle. Minä siinä pohdin, minkä lenkin tekisin, kun Juhan vanhemmat soittivat ja kysyivät haluaisinko lähteä Leimun kanssa mukaan laavulle tuonne Eurajoelle. No ei siinä muu auttanut kuin laittaa lämpimästi päälle ja pakata reppu. Kun kyyti saapui, olimme Leimun kanssa jo pihalla odottamassa. Leimulla oli niin kauhea hinku päästä auton kyytiin, että ei meinannut millään malttaa, että takaluukku olisi auennut kunnolla. Melkein löi päänsä, kun se ei hänen mielestään noussut tarpeeksi nopeasti.

Kun sitten päästiin perille, oli samaan aikaan saapunut myös toinen auto, missä oli ihmisiä. No minä tietenkin ajattelin, että ei hätiä mitiä, kyllä Leimu tottelee, kun mulla oli pilli mukana ja muutenkin on lähiaikoina totellut niin hyvin. Kröhöm.. No Leimulla oli niin kauheat menohalut, että sen piti tehdä pari kunniakierrosta, ennenkuin viitsi tulla emäntää katsomaan. No onneksi juoksun kohteena eivät olleen toiset ihmiset, vaan ihan metsiä pitkin juoksi. Mutta joo, että näin se hallinta muuttuu

Ei vaan, kyllä se siellä laavulla sitten hyvin totteli. Seurasikin useamman kymmenenmetriä järven jäällä kontaktin herkeämättä. Eli kyllä se hallinnassa on. Välillä sillä vaan on aivan liikaa energiaa. Pienen pyrähtelyn jälkeen kaikki onnistuu kyllä, välillä vaan nuo menohalut vie voiton tottelemisesta, ainakin vielä.. Kenties emännän pitää vielä joskus ottaa niska-pers otteella koirasta tottelee sitten taas ehkä paremmin “villinäkin”.

Ps. Isäntä tuli radalta suu messingillä. Oli kuulemma soiva peli