Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Nyt on Junkkari tullut käytyä ja koettua ja Eijaltakin huolestunut ilme poistunut Meidän osalta ei olisi voinut mennä paremmin, sillä olimme ensimmäisen seisojamme kanssa, ensimmäisissä Kaer-kokeissa ja tuloksena NUO1 ja finaalipäivään jatkettiin. Maanantaina semifinaaliin lähti 20 NUO1:sen työstänyttä koiraa, jotka oli jaettu neljään ryhmään ja finaaliin jokaisesta ryhmästä yksi koira eli neljä yhteensä.

Lauantaina meillä oli tuomarina Heimo Hongisto ja hänestä ei oikeastaan ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Kuten myös 23. ryhmästä, johon kuuluimme. Porukkahenki oli hyvä ja olo oli kuin treeneissä eikä kilpailussa. Aika kului jälkijoukoissa hyvin jutellen mukavia ja toivoen kaikille onnistumisia.

Leimu lähti lauantaina hakuun toisena. Hakuun ei kannata puuttua Leimun kohdalla, sen verran olin jo treeniviikonloppuna älynnyt, joten kädet alas ja itse välillä luovimaan, jotta Leimu saatiin suunnattua. Viiden minuutin haun jälkeen saatiin seisonta, Leimu tarkensi kerran ja jämähti niille sijoilleen. Seisoi pellon laidassa ojan ylitse hyvin tiiviisti, ojan toisella puolella oli aita ja yksityisalue. Matkalla Leimun luo nostin käden pystyyn ja ilmoitin seisonnan. Tuomarilta luvan saatua, annoin nostoluvan ja kyllä se lähti, kuin ammuttuna! Leimu ruopaisi pari kertaa ja hyppäsi valtaojan yli toiselle penkalle ja pyyparvi pölähti lentoon. Käskystä Leimu pysähtyi paikalleen, mutta jälkitilanteesta meinasi saada pajujuurakkoon takertuneen pyyn kopiksi. Ankaran käskytyksen jälkeen Leimu tuli kuitenkin luokse. Sen jälkeen siirryimme hieman ja pääsimme vielä hakuun. Siitä eteenpäin ei löytynyt lintuja, mutta haku oli hienoa katseltavaa. Iltapäivällä saimme vielä toisen hakuerän, mutta lintuja ei löytynyt. Kylmän linnun noudosta tuli täydet pisteet, se oli nopeaa ja tarkkaa työtä laukauksesta luovutukseen.

Sunnuntaina Suvi esitti Leimun ja tuloksena oli H. Vieläkin löysä ja hieman tukevassa kunnossa, mutta eiköhän se ERI-sieltä vielä napsahda. Päivä sujui rattoisasti Leimua lepuuttaen maanantain koitokseen.

Maanantaina meidät 20 koiraa jaettiin neljään ryhmään ja lähdimme aamupäiväksi suorittamaan semifinaalin. Matka taittui, kun koirat hakivat hyvää hakua, mutta lintuja oli huonosti. Ryhmän viidestä koirasta ainoastaan kaksi sai riistakosketuksen ja niistä riistatyön. Leimu esitti parasta hakua ikinä ensimmäisessä erässä, mutta hyytyi jo hieman toisessa eikä lintuja osunut meidän hakuvuorolla kovasta työstä ja hiestä huolimatta. Riistatöillä mentiin finaaliin ja meiltä sen puuttuessa lähdimme ajelemaan kotiin päin.

Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta… Leimu vaikuttaisi olevan luonnonlahjakkuus haussa. Leimu on meidän ensimmäinen kanakoira ja kaikki on ollut seisojiin liittyen uutta meille. Ilman kasvattajiemme Eijan ja Pekan, Satakunnan kanakoirayhdistyksen aktiivien ja muiden älliäisten tukea ja tsemppaamista meillä olisi todennäköisesti muuta kuin tulos käsissä Kiitos teille hauskoista hetkistä ja erinomaisesta harrastuksesta, meidänhän ei pitänyt alkaa kilpailemaan, vaan Leimusta piti tulla reppukoira Lauantain loppukritiikissä tuli vielä aivan mahtava kommentti tuomariltamme: “Tällaisen koiran minäkin voisin ottaa.”

L-pentue on muutenkin uskomattomassa iskussa, kuudella koiralla kymmenestä on tällä hetkellä NUO-tulos. Penni oli katselmuksessa nartuista kolmanneksi kaunein ja Junkkarissa seitsemästä älliäisestä 4 sai tuloksen. Oli hienoa jakaa Leimun saavutus lauantaina kasvattajien ja älliäisten kanssa. Toivottavasti näemme pian uudelleen.

(Leimun haku jatkuu ekan riistatyön jälkeen)

Tuomari ohjeistaa kylmän linnun noutoa

Upea luovutus

Suvi esittämässä Leimua

Vas. Leimun isän Odinin omistajien Dagin ja Ann-Britin lahja parhaiten menestyneelle Junkkarissa. Oik. Eijan ja Pekan jokaiselle Junkkariin osallistuneelle antama “Sulo”-kuohari