Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Sorsassa on tullut käytyä, sieltä Leimulla ei ole noutoja paitsi mökin pihassa. Enemmän ollut turistina hermoja pitämässä. Sorsia ja tilanteita on ollut vähänlaisesti, mutta muutama on tullut pakkaseen asti. Kannattaa treenata ampumista, yhtään sorsaa ei ole tullut haavakkona alas

Leimun kanssa ollaan treenattu pysähtymistä ja sorsan noutoa. Itsellä on ollut Leimun kanssa noutolukko, minkä Suvin ohjeiden ansiosta sain auki! Damien kanssa on turha enää treenata, ne ovat Leimun mielestä hauskaa ajankulua ja melkein lelujen tasolle menneet. Leimulla on tehty kaksi sorsannoutoa, tarttuminen on ollut vaikeaa ja muutaman kerran on käyty hakemassa vahvistusta tyhjin suin vierestä. Sen jälkeen, kun sorsa on otettu suuhun sitä ei ole sylkäisty kertaakaan jalkoihin, on saatettu puolimatkassa korjata otetta, mutta ei sylkäistä jalkoihin onneksi. Se korjaantuu iän ja kokemuksen myötä uskomme.
Leimun seisominen on vielä arvoitus ja toivottavasti ehdimme tässä testaamaan sitäkin ennen junkkaria. Isännällä ja emännällä alkoi koulunkäynti vielä työnohessa, joten ylimääräistä vapaa-aikaa ei hirveästi enää ole, mutta ehditään kaikesta huolimatta metsälle.

Ja kevennys: Isä aikanaan virnuili, kun palkkasin Leimua makkaralla; “Osaapahan koira ainakin hakea eväsrepusta makkarat, jos ei muuta!” Isä jätti mökin pihalle metsäreppunsa hieman avonaisena ja Leimu kävi poimimassa, ei makkarat, vaan eväsleivät ja huomasi vielä sylkäistä folionkin pois mikä oli leipien välissä! Oli salamannopeaa toimintaa