Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Nyt on vihdoin ja viimein tämä metsästyskausi avattu. Luvassa oli kyyhkyjahtia!

Suvi toimi Leimun ohjaajana minun keskittyessä ampumiseen. Pidettiin kyllä mielessä, että on nuori koira asialla ja kokemattomat omistajat Leimu oli hihnassa koko ajan passissa. Ettei vaan tule mieleen lähteä putoavan kyyhkyn luo omatoimisesti. Itse saatiin lisää tietoa missä vaiheessa mennään ja Leimu ihmetytti ja yllätti toiminnallaan jälleen kerran

Kyyhkyjä lensi tasaiseen tahtiin, ensimmäinen pudotus näytti tulevan haavakkona alas, joten lähdin itse tarkastamaan tilannetta. Kyyhkystä oli henki paennut ja Leimu pääsi noutamaan tai enemmänkin etsimään, koska ei nähnyt pudotusta. Lintu löytyi, mutta paikalle tuli myös Vilma, joten päätin ottaa linnun omaan talteen, ettei tule erimielisyyksiä. Leimu uudestaan hihnaan, seuraavat pudotukset Leimu katseli ja odotti aina, kun itse hain. Meidän mielestä erityisen tärkeää, että suurin osa noudettiin itse linnuista. Selkeän pudotuksen jälkeen ja kun olimme tarpeeksi odotellut laukauksesta, Leimu pääsi noutamaan. Lintu napattiin suuhun, mutta lähti väärään suuntaan Suvin pillittäessä? Paikka oli kyllä erikoinen ja ääni tuntui kiertävän, joten ehkei pystynyt paikantamaan pilliä? Lintu myös hylättiin, kun Suvi pillitti, joten kävelin sen talteen ja olin ihmeissäni Suvi tai minä käytettiin melkein jokainen pudotus Leimun suussa ja otti innokkaasti kyyhkyn suuhun, mutta maasta ei meinannut tarttua. Tässä vaiheessa todettiin, että loput linnuista haetaan itse, Leimu saa toimia tarkkailijana. Kylmän linnun noutamista ollaan jätetty liian vähälle selvästi.

Aina ei voi onnistua ja mäenpäällä olleista lepopuista pääsi kyyhky osuman jälkeen liitämään näkymättömiin omilta silmiltä. Etsinnästä huolimatta en sitä löytänyt ja aamulennon päätteeksi päästimme Leimun etsimään Suvin ohjaamana. Puolitoista luovia juostiin, sen jälkeen pysähdyttiin, nuuhkittiin ilmaa ympärillä ja ampaistiin suoraan hukassa olleen kyyhkyn luo, otettiin lintu suuhun, lähdettiin Suvin luo, laskettiin kerran maahan ja korjattiin otetta ja juostiin vieläkin Suvin luo, jonka jälkeen luovutus seisaaltaan rauhallisesti suoraan käteen. Tämä oli täysi yllätys!

Illalla Leimu oli Suvin kanssa mökillä, ettei pieni pää rasitu liikaa, minun lähtiessä jahtiin Illalla tehtiin vielä räkätille riistatyö Suvin ohjauksessa. Seisoi kauan mansikkamaan vieressä olevaan puskaan, ennen kuin tilanne huomattiin. Suvi käveli viereen ja antoi nostoluvan, räväkkä ryntäys puskaan, räkätti ilmaan ja käskystä pysähtyminen

Tällainen mielikuva meille jäi Leimusta viikonlopun jahdin jälkeen. Pääosin käyttäytyi rauhallisesti passissa, pientä kyllästymistä välillä, mutta hallinnassa. Leimu ei ollut aluksi varma, kumpi ohjaa sitä. Kyyhky oli selvästi epämiellyttävä ottaa suuhun höyhenien takia ja vähäisten kylmän linnun noutojen vuoksi, joten näitä lisää ja damit unholaan. Nenä on aivan uskomaton ja osaa kaikki noutoon liittyvät asiat, joten kokemuksia lisää jolloin varmuus kasvaa. Suvi sai vakituisen metsästyskoiran ohjaajan viran, koska itsellä on liikaa adrenaliinia ainakin kauden alussa ja se vaikuttaa Leimuun aika paljon Syksyn passimetsästyksen osalta on luvassa istumista ja odottamista pääasiassa ja noutaminen pidetään erillään paukkunoudosta, itse haen suurimman osan pudotuksista, jos niitä tulee edelleen.

Leimu ja työkalu (kuva ei ole lavastettu, vaan asettui vartioimaan työkaluani ja saalispussia ihan itse )

Mökillä jatkettiin saaliin vartiointia, passimetsästys oli yllättävän väsyttävää Leimulle