Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Sorsassa on tullut käytyä, sieltä Leimulla ei ole noutoja paitsi mökin pihassa. Enemmän ollut turistina hermoja pitämässä. Sorsia ja tilanteita on ollut vähänlaisesti, mutta muutama on tullut pakkaseen asti. Kannattaa treenata ampumista, yhtään sorsaa ei ole tullut haavakkona alas

Leimun kanssa ollaan treenattu pysähtymistä ja sorsan noutoa. Itsellä on ollut Leimun kanssa noutolukko, minkä Suvin ohjeiden ansiosta sain auki! Damien kanssa on turha enää treenata, ne ovat Leimun mielestä hauskaa ajankulua ja melkein lelujen tasolle menneet. Leimulla on tehty kaksi sorsannoutoa, tarttuminen on ollut vaikeaa ja muutaman kerran on käyty hakemassa vahvistusta tyhjin suin vierestä. Sen jälkeen, kun sorsa on otettu suuhun sitä ei ole sylkäisty kertaakaan jalkoihin, on saatettu puolimatkassa korjata otetta, mutta ei sylkäistä jalkoihin onneksi. Se korjaantuu iän ja kokemuksen myötä uskomme.
Leimun seisominen on vielä arvoitus ja toivottavasti ehdimme tässä testaamaan sitäkin ennen junkkaria. Isännällä ja emännällä alkoi koulunkäynti vielä työnohessa, joten ylimääräistä vapaa-aikaa ei hirveästi enää ole, mutta ehditään kaikesta huolimatta metsälle.

Ja kevennys: Isä aikanaan virnuili, kun palkkasin Leimua makkaralla; “Osaapahan koira ainakin hakea eväsrepusta makkarat, jos ei muuta!” Isä jätti mökin pihalle metsäreppunsa hieman avonaisena ja Leimu kävi poimimassa, ei makkarat, vaan eväsleivät ja huomasi vielä sylkäistä folionkin pois mikä oli leipien välissä! Oli salamannopeaa toimintaa

Nyt on vihdoin ja viimein tämä metsästyskausi avattu. Luvassa oli kyyhkyjahtia!

Suvi toimi Leimun ohjaajana minun keskittyessä ampumiseen. Pidettiin kyllä mielessä, että on nuori koira asialla ja kokemattomat omistajat Leimu oli hihnassa koko ajan passissa. Ettei vaan tule mieleen lähteä putoavan kyyhkyn luo omatoimisesti. Itse saatiin lisää tietoa missä vaiheessa mennään ja Leimu ihmetytti ja yllätti toiminnallaan jälleen kerran

Kyyhkyjä lensi tasaiseen tahtiin, ensimmäinen pudotus näytti tulevan haavakkona alas, joten lähdin itse tarkastamaan tilannetta. Kyyhkystä oli henki paennut ja Leimu pääsi noutamaan tai enemmänkin etsimään, koska ei nähnyt pudotusta. Lintu löytyi, mutta paikalle tuli myös Vilma, joten päätin ottaa linnun omaan talteen, ettei tule erimielisyyksiä. Leimu uudestaan hihnaan, seuraavat pudotukset Leimu katseli ja odotti aina, kun itse hain. Meidän mielestä erityisen tärkeää, että suurin osa noudettiin itse linnuista. Selkeän pudotuksen jälkeen ja kun olimme tarpeeksi odotellut laukauksesta, Leimu pääsi noutamaan. Lintu napattiin suuhun, mutta lähti väärään suuntaan Suvin pillittäessä? Paikka oli kyllä erikoinen ja ääni tuntui kiertävän, joten ehkei pystynyt paikantamaan pilliä? Lintu myös hylättiin, kun Suvi pillitti, joten kävelin sen talteen ja olin ihmeissäni Suvi tai minä käytettiin melkein jokainen pudotus Leimun suussa ja otti innokkaasti kyyhkyn suuhun, mutta maasta ei meinannut tarttua. Tässä vaiheessa todettiin, että loput linnuista haetaan itse, Leimu saa toimia tarkkailijana. Kylmän linnun noutamista ollaan jätetty liian vähälle selvästi.

Aina ei voi onnistua ja mäenpäällä olleista lepopuista pääsi kyyhky osuman jälkeen liitämään näkymättömiin omilta silmiltä. Etsinnästä huolimatta en sitä löytänyt ja aamulennon päätteeksi päästimme Leimun etsimään Suvin ohjaamana. Puolitoista luovia juostiin, sen jälkeen pysähdyttiin, nuuhkittiin ilmaa ympärillä ja ampaistiin suoraan hukassa olleen kyyhkyn luo, otettiin lintu suuhun, lähdettiin Suvin luo, laskettiin kerran maahan ja korjattiin otetta ja juostiin vieläkin Suvin luo, jonka jälkeen luovutus seisaaltaan rauhallisesti suoraan käteen. Tämä oli täysi yllätys!

Illalla Leimu oli Suvin kanssa mökillä, ettei pieni pää rasitu liikaa, minun lähtiessä jahtiin Illalla tehtiin vielä räkätille riistatyö Suvin ohjauksessa. Seisoi kauan mansikkamaan vieressä olevaan puskaan, ennen kuin tilanne huomattiin. Suvi käveli viereen ja antoi nostoluvan, räväkkä ryntäys puskaan, räkätti ilmaan ja käskystä pysähtyminen

Tällainen mielikuva meille jäi Leimusta viikonlopun jahdin jälkeen. Pääosin käyttäytyi rauhallisesti passissa, pientä kyllästymistä välillä, mutta hallinnassa. Leimu ei ollut aluksi varma, kumpi ohjaa sitä. Kyyhky oli selvästi epämiellyttävä ottaa suuhun höyhenien takia ja vähäisten kylmän linnun noutojen vuoksi, joten näitä lisää ja damit unholaan. Nenä on aivan uskomaton ja osaa kaikki noutoon liittyvät asiat, joten kokemuksia lisää jolloin varmuus kasvaa. Suvi sai vakituisen metsästyskoiran ohjaajan viran, koska itsellä on liikaa adrenaliinia ainakin kauden alussa ja se vaikuttaa Leimuun aika paljon Syksyn passimetsästyksen osalta on luvassa istumista ja odottamista pääasiassa ja noutaminen pidetään erillään paukkunoudosta, itse haen suurimman osan pudotuksista, jos niitä tulee edelleen.

Leimu ja työkalu (kuva ei ole lavastettu, vaan asettui vartioimaan työkaluani ja saalispussia ihan itse )

Mökillä jatkettiin saaliin vartiointia, passimetsästys oli yllättävän väsyttävää Leimulle

Vesityö tehtiin damilla Leimun kanssa. Tuomari vaihtoi avoimen luokan aloittamaan ja nuoret toiseksi, yhtään voittajaluokan koiraa ei ollut. Odotteluun ollaan onneksi totuttu, joten ei se hirveästi häirinnyt. Itseä jännitti enemmän kuin Leimua, koska oli ensimmäinen kerta missään kokeissa. Leimu odotti maltilla heiton ja lähti noutoon vasta luvan saatuaan. Mihinkään ei liikahdettu ennen lupaa. Veteenmeno oli hyvä, mutta äkkisyvä sai aikaiseksi korvat täyteen vettä ja sitä sitten ravisteltiin jo menomatkalla. Sitten kauhottiin reilusti ohi damin, vaikka se merkattiin selvästi (avoinluokka oli noutanut samaa reittiä sorsia ja lumpeen lehtiin oli tainnut jäädä hajuja). Sain pillillä Leimun ympäri ja takaisin tullessa se damin kohdalla huomasi ottaa sen mukaan, itse luulin hetken, että tullaan takaisin ilman mitään! Ote damista oli tosi huono ja vedessä ravisteltiin korvia, joten se koko ajan huononi. Rannassa, kun Leimu ravisti, niin dami lenti suusta ja istui heti ravistuksen jälkeen eteeni, olihan se hölmön näköistä, kun Leimu ei ollut huomannut damin putoamista . Tuomari keskeytti siihen kohtaan ja olin varman, että pisteet ovat 3/5. Kuitenkin saatiin 4/5 ja merkinnät koelappuun “Hyvä veteenmeno, pudottaa luovuttaessa”.

Tuomari lohdutti, että se ei välttämättä enää siitä parane vesityö. Itse taas ollaan tehty jo täyden pisteen vesitöitä treeneissä, mutta tämä oli Leimun ja minun yhteistyötä huonoimmillaan. Jatkamme harjoittelua, mutta emme lähde korottamaan pisteitä, koska tällä hetkellä se on mahdottomuus Leimun kanssa. Meiltä tullaan aina vähentämään yksi piste ravistamisesta, jos korviin menee vettä ja Leimu ui, niin matalalla, että sitä menee joka kerta korviin. Istuen luovutus on vedestäkin kunnossa, tällä kertaa vain dami lähti suusta ravistamisen takia. Pääasia, että vesityöt on hoidettu, isäntä voi rentoutua ja alkaa treenaamaan metsästyskautta varten rennosti ja vapautuneesti.

Yhteistyö on taas Leimun kanssa alkanut sujumaan. Ollaan tehty kaikkea mahdollista ja alettu keräämään kuntoa metsästyskautta varten, mikä näkyy taas vatsalinjan nousussa, kun ei ruoka meinaa aina maittaa. Pysähtyminen on hyvällä mallilla. Noutamista on tarkoituksella vähennetty suurinpiirtein kertaan viikossa yksi nouto. Seuraavaksi onkin noutamisen osalta luvassa koepuolella junkkarissa kylmän linnun nouto.