Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Täällä Porin suunnalla on tullut vettä koko juhannuksen sunnuntaita lukuunottamatta. Lauantaina tuli pitkästä aikaa koiravieraita, kun kaverit tulivat juhannuksen jatkoon meille Boriksen ja Nellan kanssa. Yllättävän rauhallisesti koirat käyttäytyivät eivätkä enää kohnottaneet niin paljoa kuin ennen. Onkohan Leimusta tullut aikuinen?

Tänään oltiin Yyterissä koirarannalla ja kieltämättä on hienoa omistaa saksanseisoja. Boris ja Nella peuhasivat vedessä ja rannalla, niin meillä olisi pitänyt ottaa haulikko mukaan ja alkaa lintujahtiin Lokit olivat äärettömän mielenkiintoisia ja niitä yritettiin koko ajan metsästää. Sen vuoksi Leimu oli suurimman osan ajasta hihnassa tai vieressä paikallaan. Harjoitusta se on sekin, piippari ei onneksi ole Korvat tuntuvat lähiaikoina kadonneen ja luoksetulo on alkanut takkuamaan mikä on aina ollut meidän “bravuuri”. Tänään vielä oli, niin paljon häiriötekijöitä, että jouduttiin keskustelemaan mitä pitää tehdä, kun tulee luoksetulo kutsu.

Tehtiin tänään myös kaksi riistatyötä varikselle. Koko kevät ollaan treenattu pysähtymistä linnun siivittäessä ja tänään varis sai toimia kohteena. Näköseisonta, hiipimällä tarkennus. Varikset eivät pahemmin välitä koirista, joten eivät kokonaan jähmety, mutta onneksi ei hirveästi liikkunut. Siitä räjähtävä avanssi ja käskystä pysähtyminen, eikä lainkaan liukumaa! Kyllä tuntui hienolta saada palkinto koko kevään jatkuneesta työstä, mikä vieläkin on kesken. Teimme myös toisen riistatyön varikselle ja sama onnistui! Ja nämä tehtiin ilman hihnaa tai pantaa ja itse olin jäljessä Leimua kymmenisen metriä. Kaveriparilla oli kyllä hauskaa, kun katselivat Leimun kiinnostuksen kohteita, aina välillä yritettiin karata pidemmälle lokkeja jahtaamaan

Kolmikko rannalla, Leimu, Boris ja Nella

Pieni hetki muutakin kuin lintujen jahtaamista

Siellä niitä lokkeja olisi

Miksi mä en saa jahdata lintuja, oi miksi?

Olimme Leimun kanssa eilen Hämeenlinnassa mannermaisten kanakoirien erikoisnäyttelyssä. Toisin kun edellisessä kirjoittelin, niin nuorten luokassa ei nyt ollut ihan 70 koiraa, vaan siinä oli kaikki muutkin luokat, paitsi junnut ja veteraanit. Heräsimme lauantaina siinä klo 4 aikoihin aamuyöllä, laitoimme kamat kasaan ja lähdimme matkaamaan kohti Hämeenlinnaa. Internetin karttaohjelman mukaan matkaan kuluisi noin 3 tuntia, mutta koska liikennettä ei juurikaan ollut ja kesärajoitukset, niin matkaan ei mennyt juurikaan paljon kauemmin kuin 2 tuntia. Olimme siis paikalla jo klo 7, vaikka oli tarkoitus olla perillä vasta klo 8. Siinä sitten käytiin pienellä lenkillä ja oleiltiin autolla, levättiin. Juha oli flunssassa, joten jaksaminen ei ollut ihan paras mahdollinen, mutta onneksi meillä emäntä näyttää koiran, joten siinä mielessä ei ollut ongelmaa.

Kahdeksan aikoihin sitten mentiin näyttämään rekisteri- ja rokotuspaperit, jotta päästiin näyttelyyn. Kehä alkoi klo 9.00, mutta meidän vuoro oli vasta puolenpäivän jälkeen, koska ensin piti käydä läpi kaikki urokset. Nuoria narttuja esitettiin n. 10 kpl.

Leimu sai saksalaiselta tuomarilta arvosanan NUO EH. Arvostelu tuli saksaksi, mutta vapaasti suomennettuna se meni jotensakin näin: “Tasapainoinen koira, silmät keskiruskeat, purenta kunnossa, hyvä pää, erittäin kaunis ylälinja, mutta liikkeessä rauhaton. Erittäin hyvä alalinja, takakulmaukset hieman kevyet. Edestä ja takaa hieman kapea.”

Leimu toimi näyttelyssä kuin unelma, mitään vaikeuksia ei ollut juuri missään kohtaa. Ei edes siinä, kun tuomari tarkisti hampaat (ja ruokatorven, koska niin suureksi suu avattiin ja tarkkaan katsottiin). Tämä oli nyt ensimäinen tuomari, joka ei lainkaan sanonut mitään ylimääräisestä hampaasta. Tiedä sitä sitten. No kasvattaja lupasi tarkistaa asian sitten jossain vaiheessa, kun seuraavan kerran nähdään

Kun sitten oltiin oma arvostelu saatu, odotimme vielä että kaikki sileäkarvaiset saatiin arvosteltua, jotta päästiin esittäytymään vielä kasvattajaluokassa. Siellä Pitkäsaari tuli neljänneksi. Esittäytymässä oli 3 L-pentuelaista: Leimu, Taika ja Penni sekä pitkäsaaren Essi. Koirien esittäminen tuossa päivän päätteeksi ei onnistunut ihan niin hyvin, kuin olisi voinut, koska koirat olivat erittäin väsyneitä. Leimukin meni aina mahdollisuuden saatuaan maaten. Kaiken kaikkiaan näyttelystä jäi hyvä maku, mutta seuraavaan näyttelyyn mennään kuitenkin vasta ensivuoden puolella, kun Leimun lihakset ovat kehittyneet kunnolla. Eiköhän silloin olla jo ERI-kunnossa

P.S. Onnittelut kaikille Leimun sisaruksille hyvästä näyttelysuorituksesta ja tsemppiä tuleviin koitoksiin!

Lopuksi vielä muutamat kuvat:

Askel on keveä, kun vihdoin päästiin kehään.

Kaikki sujui todella hyvin. Seisomassakin pysyttiin todella hyvin.

Hämeenlinnassa on tuolloin erkkari ja ollaan sinne menossa. Tänään tuli näyttelylaput postissa, siinä kun sitten luki että nuorten luokka, niin paniikki iski.. Huomasin vasta, että olisi voitu ilmoittautua jun-luokkaan, koska Leimu on alle 18 kk vielä kesäkuussa.. No kyllä se tietenkin nuorten luokkaankin ikänsä puolesta sopii

Leimu menee erkkarissa nuorten luokkaan, kun emäntä on ilmoittautuessaan niin laittanut Mutta ei se haittaa, on Leimu sentään silloin jo melkein 17 kk.. Ainoa mikä vain harmittaa on se, että jun-luokassa on yhteensä 36 koiraa, kun nuorten kehässä 70.. Sieltä ei välttämättä päästä kovin nopeasti pois, koska vaikka show onkin drive in, niin jos menee liian hyvin, niin joutuu jäämään odotamaan..

Toinen asia, mikä mietityttää on se, että edellisessä näyttelyssä tanskalainen tuomari sanoi, että saksalaiset tuomarit eivät useinkaan pidä hyvänä, että koiralla on se yksi ylimääräinen hammas.. No virhehän se ei ole, mutta kuitenkin.. Ja nuorten luokkaa arvostelee juuri saksalainen tuomari nimeltään Klaus Meinert.

Mutta todellakin, me nyt sitten olemme erkkarissa esiintymässä ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Pitää vain toivoa, että kaikki sujuu hyvin. Mitään hätää ei ole, kunhan Leimu vaan käyttäytyisi niinkuin pitää. Toisaalta ei se voi kauhean paljon huonommin käytöksen puolesta mennä, kun Raumalla juoksujen aikana olleessa näyttelyssä.

Lisätietoja näyttelystä sitten näyttelyn jälkeen. Ehkä jopa tulee kuvia..

Nyt on Leimulla vihdoin juoksut ohi ja päästiin pitkästä aikaa osallistumaan tokoiluun. Menin sinne vähän sillä mielellä, että katotaan nyt mitä tulee.. Leimu oli juoksujen aikana paljon tavallista mahdottomampi, eikä mistään tottelevaisuudesta aina ollut tietoakaan. Itselläkään ei virkeystason kannalta ollut mikään paras päivä, kun vietiin isäntä  viideksi aamulla Poriin, josta hän matkasi Ruotsiin työmatkalle. Mutta tosiaankin mentiin kun mentiinkin tokoilemaan.

Että olen tyytyväinen, että mentiin. Menimme paikalle jo hyvissä ajoin, kun ajattelin lenkittää Leimun siinä lähistöllä ennen tokoilua, saisi ainakin osan energioista purettua. Jaksaisi kuunnella emäntääkin Paikalla ei ollut loppujen lopuksi kun vain 3 koiraa emäntineen. Me Leimun kanssa olimme nuorimmat. Mutta treenit olivat mielestäni todella hyvät (en tiedä rippuuiko tokoilu tauosta, siitä että oli pieni ryhmä tms). Siellä sitten harjoiteltiin kaikenlaisia:

seuraamista kytkettynä ryhmässä ja vapaana yksitellen (vaatii hieman harjoitusta),

hyppyjä esteen yli (hyvin meni, vaikka ei olla harjoiteltu, onneksi Leimu on nopea oppimaan ),

paikalla makuuta ( tätä pitäisi harjoitella vielä paljon, jos menisi toko-kisoihin)

luokse tuloa (tämä sujuu erinomaisesti, paitsi että tulee niin kovalla vauhdilla, ettei heti muista istua )

Noutoa (Leimulla erinomainen nouto!!! Ei olla juurikaan harjoiteltu piiloitetun esineen noutoa, mutta sekin onnistui, kun kokeiltiin!!! nouto-käsky ja hieman käsi/kroppa-merkkiä mihin suuntaan. Leimu lähti kuin salama ja kun meni liikaa vasemmalle, korjasin ja palasi takaisin päin etsien. Kapula löytyi ja tuotiin lujaa vauhtia emännän eteen istuen suoraan eteen, siitä sitten istuen luovutus!!! Kyllä tiesin että Leimulla on hyvä nouto, mutta toi piiloitetun esineen nouto oli kyllä ihan paras! Etenkin, kun sitä ei olla harjoiteltu, ja itse en ole juurikaan tehnyt Leimun kanssa noutoja, enemmän isännän hommia)

Paljon muutakin tehtiin, mutta siis voi että meidän koira osaa noutaa hienosti! Emäntä oli erittäin tyytyväinen. Harmi vaan, kun isäntä ei ollut näkemässä, mutta minkäs sille mahtaa, että on rapakon toisella puolella Sunnuntaina luultavasti uudestaan tokoilemaan, silloin isäntäkin on paikalla, ehkä se haluaa myös tokoilla. Mutta näihin tunnelmiin.