Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Koiran elämää ja elämää koiran kanssa

Leimusta nainen

Kategoriassa: Leimu talossa — @ leimu Torstaina, Lokakuun 30. 2008

Juuri fasaaniviikonlopun alla tänään alkoi juoksut 9kk ja 9 päivän iässä. Ei kuulemma haittaa vielä nyt tulevaa viikonloppua, mutta sitä seuraava olisi jo pitänyt jättää väliin. Nyt totutellaan housuihin ja onneksi hankeimme häkin jo kauan sitten, missä voi lepäillä ilman ei toivottuja vieraita.

Vielä pitäisi muistaa pakata kaikkia pyssystä pyypilliin mukaan ja ottaa lämmintä vaatetta ja kumpparit mukaan sillä Iisalmeen on luvattu 20-30 senttiä lunta viikonloppuna. Onneksi pääsemme ajamaan päivänvalolla matkan ja talvirenkaat vaihtuivat tänään jo alle. Viikonlopun jälkeen tulee pitkä lista kuulumisia kuvien kera uskoisin.

Kuulumisia

Kategoriassa: Leimu talossa — @ leimu Sunnuntaina, Lokakuun 19. 2008

Ontuminen näyttää tällä hetkellä siirtyneen historiaan ja toivotaan, että pysyy siellä. Se on meille hyvä uutinen, koska kahden viikon päästä on Iisalmen fasaaniviikonloppu, jossa kokoonnutaan kasvattajien ja muutaman Leimun siskosten kanssa. Sitä odottaa jo innolla, sillä metsästäminen on jäänyt aika vähälle Leimun tassuista johtuen (enkä Pekka ota toista koiraa… vielä).

Eilen kun tultiin lenkiltä, niin Leimuhan hokasi jäniksen jäljet ja lähti viivana perään ja antoi alkuun hieman ääntäkin. Ei siinä auttanut pillit tai muut ja Leimu ei uskonut, että Vilma hoitaa sen asian paremmin, niin piti asettua jäniksen kulkureitille ja ottaa koppi :)

Uhmaikä alkaa taas laantumaan ja rauhallisemmaksi Leimu on muuttunut. Tottelevaisuutta on yritetty treenata, kun lenkkeillä ei ole voitu. 3 viikkoa parhaassa uhmaiässä olevan saksanseisojan kanssa, joista 15 minuuttia maksimissaan vapaana kahden viikon jälkeen vasta on kasvattanut meitä koiranomistajana huomattavasti ;) Aikamoista hulinaa ollut välillä. Suvikin voitti pitkään käydyn tahtojen taiston Leimun kanssa, jostain syystä olen itse saanut olla enemmän rauhassa Leimun komentelulta.

Vihdoin ja viimein näyttelyssä!

Kategoriassa: Leimu näyttelyissä — @ leimu Lauantaina, Lokakuun 4. 2008

Kyllä on ollut vaikeaa päästä harjoittelemaan näyttelyjä muualla, kuin kotona. Aina kun on lähimaastossa ollut match show, olen ollut töissä tai sitten jossain muualla, kuten Lapissa… Mutta tänään oli sitten match show Porissa Koivulan kentällä, mihin päästiin Leimun kanssa osallistumaan. Kyllä oli kivaa!!! ;)

Mitä nyt Leimu siellä odotellessa hieman meinasi pitkästyä aina välillä, mutta aivan kun Leimu olisi tiennyt, että “kehän” sisäpuolella kuuluu käyttäytyä ja totella emäntää. Kyllä meinaan meni niin hienosti tuo vierellä juokseminen, eikä seisomisessakaan ollut juuri moitittavaa, kotona vaivannut istumaan meno pienen seisonnan jälkeen oli onneksi vallan unohtunut.

Leimu seiso.jpg

Ainoa asia, mikä harmittaa oli se, että kamera pääsi unohtumaan kotiin, eikä Juha näin ollen saanut ikuistettua meidän ensimmäistä hienoa näyttelykokemusta. Mutta kaikki meni siis paljon paremmin kuin osasin odottaa, paljon on kyllä parannettavaakin meillä molemmilla ( minulla ja Leimulla) mutta kaiken kaikkiaan todella hyvin meni, siitä todisteena isojen koirien sinisen ryhmän toinen palkinto. Kuvat on otettu meillä kotona, mutta hienosti se Leimu jaksoi vielä poseerata isännän ja emännän mieliksi :) Pitkästä aikaa rauhallinen seisoja kotona, kun ei Leimua voi edelleenkään vielä juoksuttaa niin paljoa, kuin tarvitsisi koska jalkaa edelleen välillä aristetaan.

Leimu näyttelypalkinnot.jpg

Kyllä toi näyttely vaan on aika rankkaa niin koirille, kun ihmisillekin.. Itse ainakin olin puoli kuollut, kun näyttely oli ohi, koska tuomarilla oli vaikea päättää, kuka tulisi ryhmän ensimmäiseksi. Jouduimme siis juoksemaan kehän ympäri useampaan otteeseen :) Leimu tietenkin tykkäsi siitä juoksemisesta, mutta emännälle olisi voinut pienempikin kierroslukema riittää. Väliajalla ja aluksi meillä oli onneksi mukana köysinarupallo sekä reippaasti makupaloja. Narupallolelulla leikkiminen auttaa hyvin siihen, että Leimu pysyy kontaktissa, eikä ole niin kiinnostunut ympärillään olevasta hyörinästä. Leikkiminen vei hyvin myös pois ylimääräistä energiaa, mitä Leimulla oli etenkin aamupäivällä paremmin kuin hyvin. Siitä oli myös mielestäni apua, kun olimme hyvissä ajoin ilmoittautumassa ja Leimu ehti tottua suureen koiramäärään vähitellen. Iloinen olen siitä, että Leimu ei onneksi missään vaiheessa laittanut häntää koipien väliin vaan katseli uteliaasti kaiken kokoisia ja näköisiä koiria.