Kyllä on ollut vaikeaa päästä harjoittelemaan näyttelyjä muualla, kuin kotona. Aina kun on lähimaastossa ollut match show, olen ollut töissä tai sitten jossain muualla, kuten Lapissa… Mutta tänään oli sitten match show Porissa Koivulan kentällä, mihin päästiin Leimun kanssa osallistumaan. Kyllä oli kivaa!!!
Mitä nyt Leimu siellä odotellessa hieman meinasi pitkästyä aina välillä, mutta aivan kun Leimu olisi tiennyt, että “kehän” sisäpuolella kuuluu käyttäytyä ja totella emäntää. Kyllä meinaan meni niin hienosti tuo vierellä juokseminen, eikä seisomisessakaan ollut juuri moitittavaa, kotona vaivannut istumaan meno pienen seisonnan jälkeen oli onneksi vallan unohtunut.

Ainoa asia, mikä harmittaa oli se, että kamera pääsi unohtumaan kotiin, eikä Juha näin ollen saanut ikuistettua meidän ensimmäistä hienoa näyttelykokemusta. Mutta kaikki meni siis paljon paremmin kuin osasin odottaa, paljon on kyllä parannettavaakin meillä molemmilla ( minulla ja Leimulla) mutta kaiken kaikkiaan todella hyvin meni, siitä todisteena isojen koirien sinisen ryhmän toinen palkinto. Kuvat on otettu meillä kotona, mutta hienosti se Leimu jaksoi vielä poseerata isännän ja emännän mieliksi
Pitkästä aikaa rauhallinen seisoja kotona, kun ei Leimua voi edelleenkään vielä juoksuttaa niin paljoa, kuin tarvitsisi koska jalkaa edelleen välillä aristetaan.

Kyllä toi näyttely vaan on aika rankkaa niin koirille, kun ihmisillekin.. Itse ainakin olin puoli kuollut, kun näyttely oli ohi, koska tuomarilla oli vaikea päättää, kuka tulisi ryhmän ensimmäiseksi. Jouduimme siis juoksemaan kehän ympäri useampaan otteeseen
Leimu tietenkin tykkäsi siitä juoksemisesta, mutta emännälle olisi voinut pienempikin kierroslukema riittää. Väliajalla ja aluksi meillä oli onneksi mukana köysinarupallo sekä reippaasti makupaloja. Narupallolelulla leikkiminen auttaa hyvin siihen, että Leimu pysyy kontaktissa, eikä ole niin kiinnostunut ympärillään olevasta hyörinästä. Leikkiminen vei hyvin myös pois ylimääräistä energiaa, mitä Leimulla oli etenkin aamupäivällä paremmin kuin hyvin. Siitä oli myös mielestäni apua, kun olimme hyvissä ajoin ilmoittautumassa ja Leimu ehti tottua suureen koiramäärään vähitellen. Iloinen olen siitä, että Leimu ei onneksi missään vaiheessa laittanut häntää koipien väliin vaan katseli uteliaasti kaiken kokoisia ja näköisiä koiria.