Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Leimun kanssa on ollut taas uusia ihmettelemisiä. Aattoaamuna lähdimme perinteiselle juhannustorikäynnille ja tottakai Leimun kanssa. Siinä sitä oli ihmettelemistä Porin keskustassa kulkiessa. Aluksi pelotti ja häntä roikkui koipien välissä ja vähän väliä hypittiin etteikö jo käännyttäisi takaisin. Hetken aikaa toria kierreltyämme Leimun kanssa ja vilskettä ja helinää katsottua Leimu rauhoittui. Siinä sitä istuskeltiin iskän jalkojen vieressä ja katseltiin tarkkana ettei ihmiset vaan astu hännän päälle. Takaisin autolle lähdettäessä häntää kannettiin jo ylhäällä komeassa kaaressa kuin olisi jokapäiväinen asia torikäynnit

Käynti väsytti Leimun aika hyvin, vaikkei kauaa torilla viivytty. Kotona hieman levättyä oli aika lähteä viettämään juhannusta iskän kanssa Luvialle äiskän lähtiessä töihin. Siellä odoteltiin toisia koiruuksia Borista ja Nellaa ja heidän omistajia. Sillä aikaa tutkittiin maatalon niityt ja makoiltiin varjossa kuistilla ja käytiin penkomassa kukkapenkkejä (anteeksi Anita, Katja lupasi korjata vahingot ) Toisten koiruuksien saavuttua olikin tekemistä. Boriksen mielestä Leimu oli nyt sen verran jo kasvanut, että sopi hänellekin leikkikaveriksi ja Nella oli riemuissaan, kun Leimu oli nyt tasakokoinen juoksukaveri. Tietenkin kamera unohtui kotiin ja niittyleikit jäi kuvaamatta. Koko päivän ankaran touhun jälkeen yöllä kotiin päästyämme uni maistui itse kullekin.

Tänä aamuna Leimua ei meinannut hereille saada vaan aina uudestaan nukkumaan. Siellä se vielä puoli kymmeneltä koisasi sängyssään, kun vanhemmat tulivat hakemaan sitä edeltäpäin mökille Vilmalle kaveriksi.  Leimua ja meitä odottaa mukava juhannuksen loppu, tulemme vasta maanantaina mökiltä jahka tänään pääsemme sinne lähtemään, kun Suvi tulee töistä. Voin jo tuntea puusaunan löylyn ja vihdan parantavan vaikutuksen