Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Viime torstaina Suvi kävi hakemassa Leimun kanssa loput rokotukset. Isännän hännäntypistysyrityksestä todellakin selvittiin säikähdyksellä ja häntä voi hyvin. Korvista oli myös parantunut hiivasienitulehdus ja tehosterokotteet saatiin annettua. Leimu painoi 17.3 kiloa ja sai eläinlääkäriltä kehuja hyvästä käytöksestä, sekä lihaksistosta, joka oli erittäin hyvin kehittynyt ikäisekseen pennuksi.

Leimu on myös saanut rohkeutta ja nyt huidellaan jo huomattavan pitkällä lenkillä oltaessa. En pystynyt muutamaan päivään käymään lenkillä polvivaivan vuoksi ja nyt kun pääsin, niin irtaantumismatka oli puolella pidentynyt. Onneksi luoksetulo tuntuu olevan hyvin kunnossa. Ei jäädä jahkailemaan hajujen perästä tai mielenkiintoisten ihmisten/koirien vuoksi. Kontaktia myös pidetään, ettei pääse livistämään kotiväki karkuun. Sekä vauhtia riittää…

Noutaminen on meillä siinä mallissa, että jäniksenkäpälä ja teerensiipi tuodaan isännälle ja luovutetaan istuen. Tänään kokeilin pihalla noutoa ja hyvin luonnistui. On muuten aika paljon helpottanut, kun Leimu tuo varastamansa kengän tai leipäpussin omistajalle takaisin ja saa suurenmoiset rapsutukset ja kehut, kun tällaisen aarteen toi isäntäväelle Ja luovuttaa nekin istuen. Kuitenkin vielä on paljon tekemistä luvassa enkä uskalla Leimun vielä antaa avoimessa maastossa noutaa pitkään aikaan. Kaikki nouto-opetukset on tehty kapeissa paikoissa, joissa ei ole lopuksi muuta vaihtoehtoa kuin tulla minun luokse.

Tottelevaisuuskoulutuksessa sujuu ihan hyvin tietyissä asioissa eli muuten hyvin, mutta maahanmeno takkuaa. Olen itse hirveän laiska opettamaan maahanmenoa Leimulle. Sitä on hinkattu aina silloin tällöin, mutta ei tunnu menevän kaaliin käsky maahan ilman makupala-apua. Olen myös sen vuoksi laiska sitä opettamaan, etten pidä sitä hirveän tärkeänä koiralla (ja sitten saa vapaasti ryöpyttää, kaikki asialliset kommentit julkaistaan puolesta tai vastaan )

Minua on katsottu kuin spitaalista, kun kerron kanakoiraihmisille, että opetan pillillä istumisen ja pysähtymisen enkä maahanmenoa. Se voi kuulostaa omituiselta, koska täällä on totuttu tekemään asiat tietyllä tavalla. Leimu on ensimmäinen kanakoirani ja olen paljon miettinyt mitä tarvitsee opettaa ja mitä ei. En ole vieläkään opettanut kertaakaan antamaan tassua edes Jokaisessa kohdassa käyn ensin itse mietintää miksi opetan jotakin ja miten, sitten kysyn neuvoa muilta ja pähkäilen lisää ja lopuksi tehdään yhteenveto Suvin kanssa. Minulle perusteltiin maahanmenoa vihellyksellä sillä perusteella, että avanssitilanteessa se on koiran kannalta erittäin tärkeää, jottei siihen osu hauleja. Omasta mielestäni taas, jos avanssista pitää mennä maahan, niin pennusta pitäen opetan linnun siivittäessä menemään maahan, jos katson sen niin tarpeelliseksi. Toisaalta aion noudattaa yhtä kuumaverisiltä metsästäjiltä usein unohtuvaa ohjetta, asetta ei laukaista, jos metsästyskaveri on ampuma-alueella. Koira kuuluu myös metsästyskavereihin. On ihan sama istuuko koira avanssin jälkeen, pysähtyykö seisomaan, meneekö maahan vai vetääkö ripaskaa puunoksalla, jos on satumaisen pienikin mahdollisuus osua koiraan, niin ei ammuta.

Tämä asia on sellainen mikä tuntuu herättävän hirveästi keskustelua, mutta en ole kuullut vielä ainoatakaan erittäin vahvaa perustelua pillillä maahanmenosta eikä sellaiseksi riitä että se vaaditaan seisojien TOKO-kokeissa. No emme aio Leimun kanssa kilpailla tokossa tiedoksi vain muille. Olen myös saanut paljon palautetta ihmisiltä, jotka ovat opettaneet maahanmenon pillillä, mutta ovat katsoneet asiaa myös toiselta kannalta muulla perusteella kuin, että niin on totuttu tekemään. Tiedän myös nyt yhden syntisen kanakoiramiehen, joka ei ole opettanut lainkaan maahanmenoa saksanseisojalleen, mutta salaisuus on turvassa ;) Ja sitten on sellainen ruotsalainen kanakoira dvd minkä kasvattajat lähettivät L-pentueelle kierrokseen. Olen katsonut sitä aina silloin tällöin ja siellä koiran pysäyttäminen hoidettiin pillillä istumaan. Hienosti muuten pysähtyivät ja metsästystilanteissa koirat käveli omin jaloin pois metsästä ilman haulitaakkaa

Otsikossa mainittua asiaa meillä ei ole. Meillähän asuu seisoja Tännekään ei ole ehtinyt niin usein kirjoittamaan, kun vielä työtkin ovat meinanneet haitata harrastusta. Laitan pientä yhteenvetoa menneestä.

Äitienpäiväviikonlopun lauantaina käytiin tapaamassa Kankaanpäässä Leimun siskoa Lumoa ja omistajiaan Ollia ja Satua, kasvattajat Eija ja Pekka saapuivat myös Hanen ja Iitan kanssa ja päästiin tekemään kolmen tunnin kierros nuotiomakkaroineen Lumon lenkkimaastoissa. Hienoja oli mäntykankaat, Leimu ja Lumo ottivat ilon irti painimalla joka kohdassa, kun oli mahdollista, Hanen ja Iitan viilettäessä isompaa juoksulenkkiä. Päästiin vaihtamaan paljon kokemuksia ja mukavia tarinoita ja lisää vinkkejäkin saatiin. Kiitoksia hienosta päivästä Kankaanpään suuntaan.

Leimun rokotukset siirtyivät kahdella viikolla eteenpäin korvissa olleen hiivasienitulehduksen vuoksi eli ensi viikolla saadaan tehosterokotukset. Siru Leimulle laitettiin kuitenkin edellisellä kerralla.

Leimu voi muuten hyvin nyt ja korvatkin ovat aikalailla parantuneet, mutta loppuviikon ajan on vielä tipat menossa. Viime viikonloppu meni Leimun kanssa mökillä, Suvin jäädessä vahaamaan parketteja ja siistimään asuntoa. No olivat ne sen yhden viikonlopun ajan siistit Lauantaina metsälenkillä sain Leimun istumaan viiden metrin päähän rastaan lähtiessä Leimun takaa tienreunasta lentoon. Oli lähellä peräänlähtö, mutta kuin ihmeen kaupalla istu meni perillä ja takamus painui alas. Muuten viikonloppu meni mökkielämästä nauttien ja Vilman kanssa temmeltäen Leimun osalta.

Meille on nyt tullut eteen pieni hienoinen pähkinä. Opettaako Leimulle pillillä istuminen vai maahanmeno. Toko-kokeissa vaaditaan pillillä maahanmeno, mutta en usko, että tulen tokoilemaan Leimun kanssa, sitä varten olisin ottanut palveluskoirarodun. Pillillä istuminen tuntuisi palvelevan omia tarkoituksia paremmin, koska Leimua tullaan käyttämään monenlaisessa metsästyksessä. Peitteisessä maastossa haluan koiran pysähtyvän istumaan ennemmin kuin menemään maahan. Ja maahanmeno voisi toimia kuitenkin pidemmälle huomiovihellyksellä ja käsimerkillä eikö vain? Pistäkääpä mielipidettä asiasta ja omia näkökulmianne.

Ja tapahtuipa sitten minulle ikävämpikin juttu Leimun kanssa mistä selvittiin säikähdyksellä. Kun Leimu laitetaan takakonttiin, niin vaatimus on, että istutaan niin kauan, kun luukku laitetaan kiinni. Perjantaina mökille lähtiessä Leimu pyörähti, juuri kun laitoin luukkua kiinni ja häntä jäi luukun väliin. Säikähdin suunnattomasti ja häntä näytti jääneen hieman mutkalle, joten siitä paikasta suoraan eläinlääkäriin ja pääsimme samantien tarkastukseen. Onneksemme siitä selvittiin säikähdyksellä ja häntä ei ollut murtunut eikä enää aristanut eläinlääkärin sitä tutkiessa ja hännän kantaminen oli normaalia. Olisihan sitä pitänyt jo tietää kuin vikkelä Leimu on.

Olen keksinyt paikan, josta voi ostaa itselleen uusia kirjoja. Nimittäin kirjasto. Ei tarvita kuin pieni saksanseisoja ja hieman ylimääräistä energiaa yksin ollessa. Olen yhden kirjan jo lunastanut ja nyt oli vuorossa toinen. Neiti oli päättänyt yksin ollessaan murtautua meidän makuuhuoneeseen eli avannut oven itse. Tällä hetkellä meillä on kaikki huoneisiin aukeavat ovenkahvat ylöspäin käännetty, ettei tassut enää yllä. Veli kyllä tuumi, että kun eka kirja maksoi 10 euroa ja toinen 5 euroa, niin ovat alkaneet antamaan paljousalennusta

Leimu oli pitänyt hauskaa koko rahalla. Kirjastokirja yöpöydältä syöty ja nakerrettu ja laahattu pissalätäkköön. Sitten oli pyyhitty pölyt yöpöydiltä ja siinä samassa lamput ja kelloradiot alas, onneksi ei tullut sirpaleita ja Leimu pysyi myös ehjänä. Nenäliinat riekaleiksi, Aku Ankka pirstaleiksi, peitot lattialle ja kosteusvoidetuubiin omistuspurennat. No ulos se ei sieltä sitten ollutkaan päässyt ennen kuin äiti kävi katsomassa Leimua. Tämäkin tapahtui joskus ennen vappua, mutta Leimu on pitänyt meidät kiireisenä, joten ei ole hirveästi ehtinyt päivittämään blogia.

Eijan neuvo on hyvä, Leimun voi laittaa johenkin huoneeseen, ei se siitä kärsi. No tällä hetkellä paras paikka Leimulle on olohuone, keittiö ja eteinen. Meillä kun ei ole lainkaan väliseinää olohuoneen ja keittiön välissä ja ne alkavat olemaan Leimu-sertifioituja. Makuuhuoneessa taas olisi sähköjohtoja ja muuta ikävää nakerrettavaa. Kyllä me tästä selviämme. Leimun tuhoarviot ovat vasta noin sadan euron luokkaa

Tulin ajatelleeksi, että kirjoitamme paljon tänne huonoja tapahtumia ja Leimun ikävämpiä päähänpistoja. Emme kuitenkaan ole Leimuun kyllästyneitä tai tyytymättömiä, tietenkin iltavuoron jälkeen hermot voivat olla lopussa, kun jotain on silputtu ja edessä on vielä jälkien siivoamista ja mieltään osoittavan saksanseisojan kanssa touhuamista. Leimu antaa meille molemmille tekemistä, koska olemma paljon yksin yhteensopimattomien työvuorojen vuoksi. Minulle tärkeintä on, että Leimu pakottaa liikkeelle ja edelleen parhaimpia hetkiä ovat metsälenkit tai aamuyöllä kotiin tullessa iloinen vastaanotto. Työpäivä myös nollautuu nopeasti. Ja aika useasti Leimu tarjoaa hyvät naurut. Kaikki yksinollessa tapahtunut terrorismikin kääntyy jossain vaiheessa nauruhermoja kutkuttavaksi muistoksi. Jokaisen pennun ottajan kannattaakin mielestäni muistuttaa itseään, ettei tämä niin vakavaa ole  

Ainiin, on se todellakin ilo katsella, kun opetellaan tai kerrataan asioita, kun ne tapahtuvat Leimulta innolla ja vauhdilla

Ps. Kuvia tulee kun ehtii.

Eilen töistä kotiin tullessa minua odotti kotona uusi sisustustyyli, Leimu oli päättänyt tehdä talven meidän huoneistoomme. Avatessani oven ja katsoessani tuulikaapinoven ikkunasta sisälle näin että koko lattia oli täynnä valkoista.. vanua.. Ensiksi manasin mielessäni, että onko se isäntä antanut sittenkin Leimulle sen yhden peiton, minkä nostin pois Leimulta, koska sitä pitää korjata.. Mutta ei, oli isäntä sen jättänyt aloilleen..

Vanut olivatkin peräisin Leimun sängyn patjasta. Siellä oli melkein koko patjan sisältö ripoteltu ympäri alakertaa. Leimun patjasta ei kyllä enää saa kokonaista, paitsi jos ostaa uuden kankaan. Vanut otin vielä tallelle, jos jossain vaiheessa tarvitsee..

En kyllä ymmärrä kuinka nuo koirille tarkoitetut tyynyt ja patjat voidaan tehdä niin huonoista materiaaleista. Ei sillä, etteikö Leimu nyt saisi mitä tahansa hampaillaan rikki, jos haluaa, mutta se kangas oli todella ohutta, eikä oikein meinannut kestää edes tassujen kynsiä.

Oli siinä sitten illalla miettimistä, että minkä sitä laittaisi Leimun sänkyyn pehmikkeeksi, kun peitto oli korjattavien listalla ja patjakin oli levitelty ympäri alakertaa. Noh onneksi isäntä ja emäntä eivät ole olleet kauheita torkkujia ja heidän torkkuhuopansa saivat nyt uuden käyttötarkoituksen Leimun peittoina. Niitä ei ainakaan saa kauhean helposti rikki, eikä niistä ainakaan saa revittyä vanua ympärilleen ;)

Vappukin on  jo aika päiviä mennyt, mutta vasta nyt ehdin kirjoittaa jotakin Leimun vapusta. Tänä vappuna meidän elämään ei kuuluneet ilmapallot, eikä edes serpentiinit, vaan vappuhumusta piti huolen 4 koiraa sekä sima ja munkit. Leimulla oli todellakin vappuna karvaisia kavereita kylässä, niin ja täytyy kyllä myöntää, että pari ihmiskaveriakin tulivat kyläilemään myös.

Leimulla oli vanhana tuttuna Vilma kylässä, mutta Vilman lisäksi meille tuli yöksi kaksi koiruutta ja niiden omistajat. Leimulla olikin oikein koiran päivät, sillä nämä ihmiset nukkuivat olohuoneen lattialla ja antoivat Leimun nukkua kanssaan patjojen päällä Ihmisillä ( isännän ja emännän kaverit Tuomas ja Katja) oli mukanaan kaksi koiraa; toinen oli suurin koira, minkä kanssa Leimu on koskaan päässyt leikkimään, Boris ja toinen jo suhteellisen tavallisen kokoinen leikkikaveri Nella. (Jännä juttu muuten miten jotkut opettavat ongelmakoirista itselleen kotikoiria ja jotkut opettavat pennuista itselleen ongelmakoiria  Juhan huomautus) 

Aluksi Leimu hieman jännitti, kun tuli aika outoja ihmisiä, ja sitten yksitellen oudot koirat, mutta äkkiä meni alkujännitys ohi ja alettiin leikkiä oikein kunnolla. Boris on kyllä jo niin vanha, ettei häntä oikein nuo pienempien leikit jaksaneet enää kiinnostaa. Kunhan vahti silmä kovana, ettei mitään sääntöjä rikota Nellan ja Leimun leikeissä

Leimu ja Nella leikkivätkin sitten suhteellisen paljon keskenään, ja Vilman tullessa kyläilemään, myös Vilma otti aina välillä osaa leikkiin. Täytyy kyllä myöntää, että oli hienoa huomata, kuinka Vilma aina välillä puolusti Leimua leikeissä. Vilma on todellakin ottanut Leimun hyvin omaan laumaansa.

Me ihmiset teimme vappuna itse munkkeja sekä joimme itse tehtyä simaa. Hyvin maittoi sima ja taisi sitä vappu aattona mennä suusta alas muutakin kun vain simaa, ainakin, kun isäntä valittelee edelleen, että olisi hieman heikko olo.. Tiedä häntä