Koirapäiväkoti
Vilma asuu nykyään isän ja äidin ja isovanhempien kanssa, koska sitä ei oikeastaan koskaan opetettu olemaan hirveästi yksin pitkiä aikoja. Ja edelleen taitaa olla ainoa terapiakoira, joka on merkitty Ulvilan kaupungin sosiaalitoimiston papereihin, isoisä vaatimalla vaati :) Perjantaina oli kyläilypäivä heidän luonaan, jotta hekin pääsivät tutustumaan Leimuun. Isoisä odottaa jo kevättä, että pääsee koirien kanssa pihalle istuskelemaan ja isoäiti on luvannut, että Leimun vatsalinja saadaan alaspäin hyvin nopeasti 
Vilma tuli päivähoitoon, kun vanhemmat lähtivät pidemmälle kyläilyreissulle. Vilma ja Leimu alkavat tulla jo hyvin toimeen ja Vilman aristaminen Leimua kohtaan vähenee koko ajan. Tänään sai jo seistä selän päällä, mutta leikkimiseen ei ryhdytty. Edelleen harmitti, kun Vilma pääsi sängylle turvaan.
Leimun valokuvauksellisuudesta kertoo jotain sekin, että digikamerasta piti ottaa äänet pois, koska ainakin kuului kameran avausääni, niin toiminta loppui ja eteen juostaan poseeraamaan, sitten kuva ja pakoon
(Isoäidin matonpuristus apu. Kuva: Juha Hämäläinen)
(Kuvaa ennen päiväpeite sai kyytiä ja kiire sängylle, kuvan jälkeen sama meno jatkui. Kuva: Juha Hämäläinen)
(Vilman pakopaikka. Kuva: Juha Hämäläinen)
