Pitkäsaaren Leimu & Vilma

Mökillä on se hyvä puoli, että Leimu pääsee toteuttamaan itseään. Ja Vilma näyttää mallia mitä kaikkea voi tehdä. Nyt harrastettiin pesäntekoa, koska Vilmalla on valeraskaus. Vasta kolmannella kerralla sain tukittua yhden reiän vanhan puuliiterin alle, niin ettei kumpikaan siitä päässeet. Aina oli esteet lennelleet, mutta tarpeeksi isoja kiviä kun haki, niin jäi se koti tyhjilleen Mökillä käytiin metsälenkillä aina välillä ja muuten Vilma ja Leimu saavat touhuta omiaan. Moottorisaha oli ihmeellinen laitos ja piti pahaa ääntä, mutta kun ei kukaan siihen kiinnittänyt huomiota, niin ei Leimu kauaa aristellut. Ilmeisesti oli ollut rankka päivä, koska illalla oli aika väsyneitä koiria. Uni maistui hyvin.

Punnitsimme tänään Leimun kotiin päästyämme ja painoa oli tullut jo 8,3kg. Olemme siirtyneet kolmeen ruokailuun päivässä jokin aika sitten, kun yksi ruoista jäi kokonaan syömättä.

Eipä siinä yövuoron jälkeen paljoa ehtinyt mietiskelemään, kun kahvikupin juomisen jälkeen huomattiin keittiön ikkunasta fasaanikukon kävelevän ihan pihan perällä. Yönrasitukset ja unenrippeet lähtivät kertoheitolla ja tuli kiire haalia pitkien kalsareiden päälle muutakin asustusta, ettei ihan Leimun kanssa munasillaan lähde ryntäilemään. Suvi haki nopeasti videokameran ja hihnan ukon haaliessa käteen osuvia vaatteita päälle ja eikun menoksi.

Tuommoisessa yöllä tulleessa hangessa on aika huonohkot kengät aamutohvelit, mutta menee kun ei parempaa ehdi löytämään. Lähdettiin tarkastamaan, josko saataisiin jotain aikaiseksi. No eihän Leimu vielä mitään ymmärrä jäljistä tai muista hajuista, mutta iloissaan se oli kun pääsi auringonpaisteeseen hankea nuuskuttamaan.

Isäntä hoiti jäljestystyötä ja kukko taapersi edellä parinkymmenen metrin päässä. Ajattelin yrittää saada sen lentoon ja sen jälkeen Leimun kanssa ihmetellä mikä se siinä meni, mutta juokseehan se tällaisen aamutohvelimiehen pyörryksiin. Hienosti katosi harvennettuun metsään fasaanikukko, mutta ilmeisesti kävi tervehtimässä meitä, että treenikausi on avattu.

Siitä se päivä pyörähti sitten käyntiin omalle fasaaninmetsästykselle naureskellen ja tuumittiin, että otetaan ilo irti aurinkoisesta päivästä. Nopeasti kauppaan ja Leimu yksin odottamaan. Hyvin se tuntuu viihtyvän yksikseen. Ei ollut mitään tapahtunut tällä kertaa tunnin aikana.

Vilma tuli käymään äidin kanssa ja sillä on ihan pönttö sekaisin ja nisät pulleina. Valeraskaus on pahimmillaan. Kolmatta päivää annetaan lääkettä, mutta vielä ei ole paljon auttanut. Lähdimme pienelle kävelylle verryttelemään jäseniä ja vanhempien luona otettujen päivätorkkujen jälkeen oli luvassa metsälenkki. Vilma sai kunnon vauhtikohtauksia ja Leimu katseli ihmeissään, kun vanha koira ravasi puolihulluna pitkin metsää. Happimyrkytys taisi tulla itse kullekin tänä päivänä.

Kävimme vielä päivän lopuksi tutustuttamassa Leimun vanhimman veljeni koiriin Nelli -beagleen ja novascotiannoutaja Lutuun. Pienen aristelun jälkeen päästiin kavereiksi ja vauhdikkaan illan jälkeen saamme Suvin kanssa rauhassa saunoa ja pakata mökkireissua varten. Leimu nukkuu tyytyväisenä sängyssään.

Viime yönä oli ensimmäinen työvuoro ja puolentoistaviikon isyysvapaa loppui osaltani Seuraavaksi näkyvillä oleva loma taitaakin kuulua tuonne syyskuulle oikeutetusti. Pääsee Leimun kanssa harjoittelemaan seisojametsästystä.

Leimu on kieltämättä aika tuliluonteinen. Tulee ihan mieleen Vilma pentuna. Ei-sana tiedetään ja ymmärretään, mutta silmiin syttyy isot liekit, kun sitä ei haluta noudattaa Muuten se kasvaa edelleen hirveää vauhtia. Kuullut muutaman kommentin pienempien koirien omistajilta, että ei tuo voi olla yhdeksänviikkoinen

Jätimme Leimun eilen ekaa kertaa oikein yksin, ilman edes kuulovalvontaa. Annoimme siankorvan tytölle ja lähdimme käymään asioilla. Vajaan tunnin kuluttua, kun palasimme olimme mielestämme siivonneet paikan pentuturvalliseksi. No olihan se pentuturvallinen, mutta Leimu oli yrittänyt ilmeisesti portaita yläkertaan vaikka siinä on este. Se oli osunut omaan vesikippoonsa ja vettä koko lattia täynnä Olohuoneessa oli oma sänky siirretty melkein keskelle lattiaa ja pehmuste revitty pois Miten ihmeessä se oikein jaksoi? Mutta huutanut se ei ollut eikä vinkunut kauaa. Kuunneltiin oven takana ennen kuin tultiin sisälle ja hiljaista oli.

Viime yönä kotiin tullessa koin pitkästä aikaa hienon hetken. Yleensä kolistelen hämärässä yksin ja puran eväsrepun sisältöä, mutta tällä kertaa kun pääsin sisälle, niin Leimu tuli katsomaan minua ja heilutteli häntäänsä ja nuoli kasvoja. Siinä se sitten istua nökötti sen aikaa keittiössä, kun purin eväsrepun ja lähdettiin yhdessä nukkumaan. Tuli siinä matkan varrella käännytettyä yksi uninen ihmistyttökin takaisin sänkyyn  

Tänään Leimu sai ensimmäistä kertaa maistaa riistaeläimen lihaa, kun pääsiäispupu oli laitettu pataan. Isoa määrää pupua Leimulle ei tietenkään voinut antaa, mutta makuun päästiin kuitenkin. Oli se melko erin makuista, tuo kypsennetty jäniksen liha,kuin jo tutut ruoka-aineet: raaka jauheliha, nappulat, riisi, raejuusto taikka piimä

Yöt näin pääsiäisen alla ovat sujuneet melko hyvin, mitä nyt pitkäperjantaita ennen olevana yönä tehtiin kaikkea muuta, kun nukuttiin.. Niin saivat Isäntä ja emäntäkin kokea “täydellisen” pitkänperjantain Molemmilla oli jo entuudestaan tummat silmänaluset, kun öisin pitää aina välillä käydä pihalla, mutta pitkäperjantaita odotellessa taisi molempien silmien alle tulla muutama pussi lisää.. Onneksi Leimun rakko kasvaa yhdessä muun koiran kasvun myötä, joten ehkä isäntä ja emäntäkin saavat pian nukkua hieman pidempiä yöunia ilman katkoksia.

Pölynimuri: Kiva kapistus, tänään uskalsin jo mennä jopa isännän turvasta katsomaan emäntää, kun se käytti sitä.

Ovikello: Ei voisi vähempää kiinnostaa, kyllä ne muut oven avaavat (ollaan Suvin kanssa annettu kellon soida loppuun huomiota kiinnittämättä ja vasta sitten käyty avaamassa ovi rauhassa)

Keittiön melske: Kiinnostaa ainoastaan, jos on ruokakuppi näkyvissä.

Sisäsiisteys: Useimmiten tulee ulos kuin sisälle, mielelläni en kakkaa sisälle lainkaan.

Kynnet: Tänään leikattiin ekan kerran ja sain mutustella sillä aikaa siankorvanpalasta ja köllöttää selällä. Eikä edes onnistuneet leikkaamaan mun mustia kynsiä liian lyhkäisiksi.

Karsta: Hirveä väline, parempaa pitäisi saada palkaksi kuin nakinpalat.

Talutin: Ihan jees, välillä pitää rimpuilla ihan periaatteesta.

Luoksetulo: Välillä mulle riittää pelkkä pillin näkeminenkin.

EI-sana: Ihan miten mua huvittaa, välillä vaan menee korvat lukkoon ja näytän hurjan luonteeni.

Lelut: Mulla on kivoja leluja, tänään keksein uuden leikin, paikkaan A jätetään solmulelu, paikkaan B jätetään kahdeksikkolelu, paikkaan C jätetään puruluufrisbee. Tämän jälkeen otetaan lelu A ja viedään se B:n paikalle, sitten otetaan lelu B ja viedään se C:n paikalle ja niin poispäin.

Ruokahalu: Pidän ruoastani, todella paljon.

Ja nyt nukkumaan! Kotiväki taitaa tosin nukkua enemmän koiranunta kuin minä

Keskiviikko aamuna lähdimme hyvissä ajoin mökille, tunnin ajomatka sujui rauhallisesti Leimun nukahtaessa melkein heti auton lähdettyä liikenteeseen. Meidän piti lähteä jo edellisiltana, mutta ajattelimme, että on mukavampaa päästä päivänvalolla tutustumaan uusiin paikkoihin.

Leimulta ei kyllä kauaa kestä kotiutua uuteen paikkaan. Siellä se painoi pitkin maita ja mantuja ja tutki mökkiä innoissaan. Mikäs tässä hätänä, kun mun sänkykin on tuotu tänne. Päivemmällä lähdettiin seurakunnan laavulle paistamaan makkaraa ja kiertämään pieni pala luontopolkua. Leimu viiletti menemään parhaimmillaan 20 metrin päässä täyttä vauhtia. Taitaa olla tuo metsä näiden veijareiden paras elementti Pari kertaa harjoiteltiin pillillä luoksetuloa ja muuten peuhattiin vapaana. Laavulla olikin hyvä nukahtaa emännän syliin lenkkeilyn jälkeen. Emännän lihapiirakalla tosin alkoi olemaan tunkua hetken päästä

Illalla kävimme vielä pienen kävelylenkin ja opettaminen rajoittui mökillä ollessa ovesta kulkemiseen ja ruokailuun. Leimu kasvaa ihan silmissä ja niin tyhjenee ruokakuppikin. Muutama päivä sitten samasta annoskoosta jäi, mutta nyt sitä on jo tarvinnut kasvattaa aika lailla ja kippo on silti tyhjä.

Takka oli suuri ja ihmeellinen asia. Se lämmitti niin mukavasti, mutta ne liekit näytti niin pelottavilta. Piti välillä jopa alkaa murisemaan ja haukkumaan, ettei vain päälle yritä käydä Isän villasukat piti myös tappaa. Eivät varmasti sen retuuttamisen jälkeen lähde jalasta

Kiirastorstaina vanhempani tulivat mökille ja toivat Vilman mukanaan. Meidän matami on alkanut nuortumaan ja nyt jo leikittiin Leimun kanssa ja juostiin pitkin pihaa. Siinä oli hyvä purkaa ylimääräiset energiat ennen kotiin lähtöä. Takaisin tullessa nukuttiin jo kaikessa rauhassa emännän sylissä.

(Mökillä. Kuvat: Juha Hämäläinen)

(Etsi Leimu kuvasta.)

Eilen oli sitten pakko kaivaa teerensiipi pakkasesta. Veli touhusi Leimun kanssa, niin kauan, että sain sen rauhassa laitettua lattialle. Sen jälkeen pikku hiljaa houkuttelin Leimua luokse ja sitten se haju taisi osua johonkin alkukantaiseen hajuaistin sopukkaan. Kaikki ei ollut kohdallaan, liikettä hidastettiin, nuuhkutusta lisättiin ja siinä se oli, SIIPI! Haukuntaa ja räyskintää sekä hyökkäyksiä siipeä kohtaan riitti, ennen kuin uskallettiin ottaa se suuhun. Kyllä siinä röyhisti kotiväki rintaa, kun metsästäjänalku kantoi pitkin asuntoa teeren siipeä.

Lainasin vihdoin Vilmalta pari onnenkäpälää, jotka eivät kyllä onnea kantajallaan olleet tuoneet , ja annoin Leimulle puuhaa. Käpälää alettiin tappamaan heti ja kantamaan. Tappamista riitti vähän väliä eli ilmeisesti siivelle ja käpälälle on omat hajulokerot saatu äidinmaidosta Kyllä se mieltä lämmittää katsoa, kun Leimu tietää mitä varten hänet on luotu.

Ja ollaanhan me harjoiteltu imuroimista, paikallaan oloa, sekä veli kopeloitti kaikki paikat läpi kylässä käydessään ja EI -sana alkaa saamaan pikkuhiljaa tehoa, kun isäntä lausee sen vielä murahtavalla sävyllä Nakkien menekki on aivan valtava… Ja pillillä luoksetulo toimii jo erinomaisesti, tosin tuntuu turhalta viheltää pilliin ruoka-aikana, kun yksi istuu jo ruokamaton vieressä ja odottaa kippoa

Tänään myöhään illalla tai huomenna aamulla suuntaamme mökille ja en malta odottaa, että pääsen nuotion loimuun paistamaan makkaraa ja katsomaan Leimun puuhailua metsässä ja mökillä.

(Kuvat: Juha Hämäläinen)

(Teerensiipijahti)

(Onnenkäpälä)

(Imurointia)

(Väsy iskee säännöllisesti)

Leimu keksii vaikka mitä, kun saa vauhdin päälle. Seinäryijyn alasvetämistä, ruokamaton laahaamista, lehtikorin kaatamista ja hirveää ravaamista lelun kanssa. Kuka tarvitsee telkkaria? Kongi hieman auttaa välillä pahimpaan energiaryöppyyn

Leimussa on kyllä sitten tämä oppivaisempikin puoli. Istuminen sujuu jo mielestäni tosi hyvin. Pillillä luoksetulo toimii hyvin ja vauhtia riittää. Maahanmenokin alkaa sujumaan ja sitten on hieman harjoiteltu vieressä seuraamista. Tänään pitäisi napata Vilmalta parit jänönkäpälät lainaan noutamista varten ja kaivaa siipi esiin pakkasesta.

Tänään kävimme myös ensimmäisellä metsälenkillä ja kyllä meno maistui. Ei ollut jaloissa pyörimistä vaan ympäristöä tutkittiin innostuneena ja kiinnostuneena. Kukapa sitä omaa luonnollista ympäristöään pelkäisi

Olemme kolme yötä nukkuneet lattialla Leimun kanssa ja ensi yönä siirrymme omaan sänkyyn. Emme usko tulevan minkäänlaisia muutosongelmia, koska Leimu tykkää nukkua sängyssään päivisin ja itse röhnötän sohvalla lähettyvillä.

Ruokinta on hieman meitä mietityttänyt sen vuoksi, että Royal Caninin Maxi Junior -pussissa on annosohjeena 240 grammaa päiväannos. Siihen vielä jauhelihaa ja piimää, niin ei kyllä meidän neiti ole jaksanut syödä tuollaista määrää varsinkin, kun on vielä turvotettuna nappulat. Syömättömyydestä ei ole kyse, koska joka kerta ruoka maistuu ja vatsaa kokeiltua se on ihan täysi. Onneksi Leimu on lopettanut syömisen eikä ole ahtanut ihan kaikkea mitä on ollut tarjolla. Annoskokoa on nappuloiden suhteen pienennetty melkein puoleen ja nyt seurataan kylkiluista miten ruokinta edistyy. Kaikki vinkit ja kokemukset ovat muuten tervetulleita!

(Taaksejäänyttä elämää? Kuva: Juha Hämäläinen)

(Miksi ne nakinpalat tuonne laitettiin? Kuva: Juha Hämäläinen)

(Missä Leimu luuraa? Kuva: Juha Hämäläinen)

Vilma asuu nykyään isän ja äidin ja isovanhempien kanssa, koska sitä ei oikeastaan koskaan opetettu olemaan hirveästi yksin pitkiä aikoja. Ja edelleen taitaa olla ainoa terapiakoira, joka on merkitty Ulvilan kaupungin sosiaalitoimiston papereihin, isoisä vaatimalla vaati :) Perjantaina oli kyläilypäivä heidän luonaan, jotta hekin pääsivät tutustumaan Leimuun. Isoisä odottaa jo kevättä, että pääsee koirien kanssa pihalle istuskelemaan ja isoäiti on luvannut, että Leimun vatsalinja saadaan alaspäin hyvin nopeasti

Vilma tuli päivähoitoon, kun vanhemmat lähtivät pidemmälle kyläilyreissulle. Vilma ja Leimu alkavat tulla jo hyvin toimeen ja Vilman aristaminen Leimua kohtaan vähenee koko ajan. Tänään sai jo seistä selän päällä, mutta leikkimiseen ei ryhdytty. Edelleen harmitti, kun Vilma pääsi sängylle turvaan.

Leimun valokuvauksellisuudesta kertoo jotain sekin, että digikamerasta piti ottaa äänet pois, koska ainakin kuului kameran avausääni, niin toiminta loppui ja eteen juostaan poseeraamaan, sitten kuva ja pakoon

(Isoäidin matonpuristus apu. Kuva: Juha Hämäläinen)

(Kuvaa ennen päiväpeite sai kyytiä ja kiire sängylle, kuvan jälkeen sama meno jatkui. Kuva: Juha Hämäläinen)

(Vilman pakopaikka. Kuva: Juha Hämäläinen)

Ensimmäinen yö meni hyvin, Leimu vielä illalla saalisti yläkerrassa suurriistaa ja otti Aatu-Aasin kohteekseen. Yritimme kertoa, että siinä on kuule vähän sitkeä liha, kun aasit joutuvat kantamaan painavia taakkoja Uniajan tultua aloimme nukkumaan olohuoneen lattialla. Leimu tuhisi välillä jalkopäässä ja välillä ihan meidän välissä tai rinnassa kiinni. Yöllä käytiin muutaman kerran pissalla, mutta muuten nukuttiin. Miten onkaan mahdollista, että yhtään lirua emme siivonneet alakerrasta aamulla? Aina yöllä, kun Leimulla tuli hätä, se meni takaoven taakse ja oven avauduttua käytiin reippaasti liruilla ja tultiin takaisin nukkumaan. Tottakai piti pissojen jälkeen hieman neniä purra ja partaa kammata hampailla Yöllä nukuimme katkeamattomasti 3-4 tuntia Leimun kanssa ja aamulla puoli seitsemältä ruoan saatuaan ja pihalla käytyään menimme vielä nukkumaan tunniksi. Aika helppo ensimmäinen yö eikö vain.

Vilma tuli myös tutustumaan pentuun, ensin heidät erotettiin kaltereilla ja pääsivät sen läpi haistelemaan. Vilman suhteen oltiin hieman varuillaan, koska tiedettiin Vilman pelkäävän ja arostavan pentuja, sitä kun on purtu kaksi kertaa aikuisten koirien toimesta. Molemmat nuuhkivat hetken aikaa ja sitten kalterit avattiin. Vilma piti turvaväliä ja Leimu kierteli etäällä ihmettelemässä kuka on tämä outo vieras. Välillä Leimu ryntäsi syliin turvaan, mutta kohtaaminen sujui tosi hyvin. Kun Vilma kyllästyi Leimuun, niin se juoksi meidän sängyn päälle ja Leimu jäi katselemaan ihmeissään mihin kaveri katosi. Leimu myös ymmärsi jo koirien kieltä ja kun Vilma käski pysymään etäämmällä, niin silloin pysyttiin. Eiköhän ajan myötä heistä tule mahtavat metsäkaverit.

Istuminen sujuu jo jotenkin. Kunhan vain isäntä malttaisi olla käskemättä heti, kun haluaa Leimun istuvan vaan odottaisi maltillisesti, että Leimu itse haluaa istua ja sen jälkeen nopeasti käsky ja käsimerkki. Popsin Iso-viitosen nakit tuntuvat olevan tarpeeksi hyvä palkkio pepun penkkiin painamisesta

Luoksetulo sujuu taas paremmin, koska Leimu tykkää aina välillä rynnätä yhtäkkiä syliin. Silloin jos on nopeana ja tarkkana, niin ehtii levittää kädet ja antaa käskyn. Ei ole vielä kertaakaan mennyt pieleen Aina on osuttu maaliin eli käsien väliin ja saatu kuninkaalliset rapsutukset, jos ei makupalaa ole kädessä. Leimu myös kantaa lelulaan ja muuta meille ja sen avulla on jo noutamistakin hieman harjoiteltu. Pillistä tullaan ruokakupille ja istutaan odottamaan ruokaa. Olen huomannut, että parempi seistä ihan suorassa, kun odottaa Leimun istuvan kuin olla polvillaan tai kumarassa, Leimu luulee silloin saavansa ruokakupin tai makupalan hyppimällä.

Pian lähdemme kylään isovanhempien luokse Leimun kanssa. Isä ja äiti kävivät jo katsomassa Leimua ja niin se sulatti jälleen yhdet sydämet. Äidillä on ollut lapsesta saakka koirapelko ja on ollut huolissaan Leimun tulevasta koosta. Toisaalta äiti pääsee seuraamaan niin läheltä Leimun touhuja ja kasvamista, että se voi todennäköisesti lievittää koirapelkoa. Ja onhan Leimu kuitenkin aikamoinen vesseli

 (Suurriistan metsästystä. Kuva: Juha Hämäläinen)

(Koiravankila? Kuva: Juha Hämäläinen)

(Mihin se menee? Kuva: Juha Hämäläinen)

(Nuuhkimista. Kuva: Juha Hämäläinen)

(Suvin luo turvaan. Kuva: Juha Hämäläinen)