Pitkäsaaren Leimu & Vilma

 (Kuva: Juha Hämäläinen)

Kahta kuumetta en pysty hillitsemään, koirakuumetta ja asekuumetta. Ja tähän asti blogia seuranneet tietävät, että koirakuume on hoidettu jo hyvin pitkälle, mutta asekuume on vähän vielä kaihertanut mieltä. Tartutinkin sen jo viime vuoden puolella keskimmäiseen veljeeni ja hän ehti ostoksille ennen minua. No nyt sitten oli itsekin pakko antautua, kun osui hyvä käytetty kohdalle. Tuli Kauhavastakin turvallisempi paikka .

Harrastusvälineisiin tuli lisää nyt Baikal IJ-27 Sporting. Kokeilin, jos jonkinlaista haulikkoa Finnclassicista Berettaan, mutta mikään ei vain sopinut poskelle. Baikal taas tuntui sopivan hyvin. Hieman on karkeaa työstöjälki paikoitellen, mutta eiköhän siitä selvitä, käyttöönhän se tulee ja ei huvittaisi kaatua metsässä 2000 euron Berettan kanssa tai käyttää sitä pitkospuuna, kun menee järven pohjasta läpi.

Minkähänlainen mahtaa olla ampua, kun tähän mennessä on ainoastaan kokemusta pumppuhaulikosta. Panoksia ainakin säästyy vaikka metsästyksen aloittamisesta onkin jo kymmenisen vuotta ja pahin ampumishulluus takana . Pitää varmaan Leimulle sen verran luvata, että käyn treenaamassa haulikkoammuntaakin, ettei sitten vain tule pummia onnistuneen riistatyön päätteeksi. Pamauksiin pitäisi olla helppoa totutella, sillä Katinkurun ampumaradan ympärillä on pitkät pururata- ja maastoalueet eli pääsee vaivihkaa lähemmäksi pyssyjen jyskettä.

Ps. Tuli tänään hankittua kusirättejäkin tulokasta ajatellen Kun Eijalta ja Pekalta olivat varastosta päässeet loppumaan sisäsiistit ja opetetut seisojan pennut

Ensi viikonloppuna, 2.2. Vietämme päivän helsingissä, juhlien ystäviemme häissä. Häiden pitäisi olla kohokohta, mutta meille matka tarkoittaa myös jotakin muuta, näemme ensi kertaa tulevan perheenjäsenemme.

Takaisin tulo matkalla poikkeamme katsomaan Hanea, Iitaa sekä pieniä pentuja, joista yksi on meille tuleva Leimu. Luultavasti saamme myös hyviä ohjeita tulevaisuutta varten, sekä todellisen kuvan siitä mitä voimme odottaa tulevalta koiraltamme. On mukava päästä tapaamaan Hane sekä Iita, niin ja tietenkin kasvattajat Eija ja Pekka myös  

 Tavoitteena on ottaa matkalta mahdollisimman monta kuvaa, jotta jokainen muisto saadaan talteen lähellä asuville isovanhemmille ja vanhemmille, jotka odottavat myös innolla uuden koiran saapumista lähiympäristöön.

En ollut saanut kahteen lähettämääni sähköpostiin vastausta yhdistyksen toimintaan liittyvistä kysymyksistä, joten oli aika harrastaa puhelinterrorismia vaihteeksi. Soitin järjestön sihteerille Nooralle ja epäluuloni sähköpostin katoamisen suhteen oli turhaa. S-posti oli saapunut perille, mutta siihen ei vielä oltu ehditty vastaamaan. Kysymyksiä oli kertynyt laidasta laitaan ja eniten askarrutti yhdistyksen aktiivisuus.

Hetken aikaa udeltuani, sain selville, että jäsenmaksu sisältää toko- ja näyttelykoulutusta. Treenimahdollisuuksia pellolta vesityöskentelyyn ja isäntää varten tervetullutta haulikkoammuntaa. Haulikkoammunta voi tulla tarpeeseen, sillä olen eläissäni käynyt ainoastaan kaksi kertaa haulikkoradalla ampumassa. Enemmän onkin sitten tuhoutunut mökillä pesuvateja (anteeksi äiti ), klapeja, kanistereita ja muuta lento-ominaisuudet omaavia. Ja tämän lisäksi on vielä uusi haulikko tulossa.

Mutta takaisin aiheeseen eli olin iloisesti yllättänyt tarjolla olevista mahdollisuuksista. Asiaa ei tietenkään pahentanut mahdollisuus jahtimatkoihin ja on kuulemma järjestetty Junkkariin lähteville koirille myös erikseen opastusta. Jäsenhakemus on postissa ja ajattelin helmikuussa mennä katsomaan vuosikokoukseen minkä oloista väkeä kanakoiraharrastajat ovat täällä kateellisessa Satakunnassa

 (Vilma ja isä. Kuva: Juha Hämäläinen)

Vilma oli tänään jänismetsällä isän ja veljeni kanssa. Kovasti koittivat saada minua mukaan, mutta viikolla oli yöunet jääneet alle viiteen tuntiin, koska piti aamuyöllä viimeistään kolmelta herältä töihin, niin en jaksanut aamulla raahautua ylös. Onneksi he pitivät minua ajantasalla. Ensin tuli uutisia, että ajo käynnissä, jonka jälkeen tuli uutisia, että KAATO! Iloa riitti, sillä se oli tänä talvena Vilman kahdeksas metsäjänis vaikka viime vuoden puolella jouduttiin kolme viikkoa parantelemaan rikki mennyttä anturaa. Eniten hymyilyttämään pistää isäni ja Vilman yhteistyö. Ainoastaan yhden jäniksen on ampunut, joku muu kuin isä Vilmalta vaikka jahtiväkeä olisi mukana pilvin pimein metsällä. Tämäkin jänis oli juossut päin isää tiheässä kuusipuskassa missä näkyvyys oli ollut vaivaiset viisi metriä. Tapiolla on huvinsa… siis metsän herralla.

 (Leimun ensikuvia. Kuvat: Pekka Harju/Eija Vainikainen)

Pian pitäisi saapua uusi pentu taloon. Leimu syntyi 21.1.2008 tuolla helsingin suunnassa. Näillä näkymin saamme ruskeapäistärikön nartun itsellemme. Pentumme elämän ensivaiheista voitte lukea kasvattajan omasta blogista www.hanukka.vuodatus.net. Ruokakupit on jo ostettu, sillä niille pitää itse tehdä korokkeet, koska emme alkaneet maksamaan 40 euroa rautalankavirityksistä, aikamoista riistoa, kun kupit maksavat 4-5 euroa kappale. Ja pentuhihna ja sitten tietenkin on läpi katsottu kaikki muut tarvikkeet mitä tullaan tarvitsemaan. Onneksi tässä on pari kuukautta aikaa hankkia niitä, että ehtii tuumaamaan rauhassa.

hyvin koirakuumeiset Juha ja Suvi. Suvi vietti lokakuun viikonloppua töiden parissa ja Juha oli nauttimassa metsästyksestä mökillä isän ja veljiensä kanssa. Siinä päivällä kahvitauolla ollessa päähän palasi koiran hankinta. Rotu ja oikeastaan kasvattajakin oli jo valmiiksi mietitty, sillä meille koiran hankinta ei ollut mikään äkkinäinen päähän pisto. Tätäkin koiraa oli mietitty viimeiset 2-3 vuotta ja nyt olisi mahdollisuus kasvattaa sellainen. Äkkiä puhelinta kouraan ja soittamaan Suville, että mikäs se olikaan se Pitkäsaaren kennelin numero. Pian alkoi tekstiviestillä tulla numeroa ja sormenpäät kuumana naputtelemaan numeroa puhelimeen. Ei kukaan vastannut. Olihan lauantai ja metsästyskausi. Onneksi hetken odottelun jälkeen puhelimeni alkoi soimaan ja kasvattajahan sieltä soitti, metsällähän ne olivat omien seisojien kanssa. Pidemmän puoleisen keskustelun jälkeen en voinut muuta kuin ilmoittautua listan kuudenneksi varaajaksi. Alkoi hermoja raastava odottaminen. Onnistuuko astutus? Syntyykö tarpeeksi pentuja? Ja ennen kaikkea, meille tulee koira!